- Konekaivun siirtymäkaudesta etsittävä kompromissia
18. elokuu 2009
Kansanedustaja Janne Seurujärvi, Metsähallituksen pääjohtaja Jyrki Kangas, aluejohtaja Jyrki Tolonen ja puistonjohtaja Pirjo Seurujärvi työnsivät päänsä viime viikolla suoraan karhun pesään, kun he tekivät kolmipäiväisen tiedustelumatkan Lemmenjoen konekaivualueille. Perillä vastaanottokomiteaan kuuluivat Lapin Kullankaivajain Liiton puheenjohtaja Jouko Korhonen ja varapuheenjohtaja Mika Telilä sekä joukko alueen kullankaivajia, jotka kertoivat ongelmistaan Metsähallituksen edustajille suorasukaisesti ja perusteellisesti.
Kansanedustaja Janne Seurujärvi vieraili alueella ensimmäistä kertaa, mutta ei ollut yllättynyt näkemästään. – Eihän se näky toki silmiä hivele, kun kävelypatikassa saapuu erämaasta konekaivualueelle. Kaivinkoneiden jättämä jälki on täydellinen vastakohta aluetta ympäröivälle kansallispuistolle. On kuitenkin hyvä muistaa Lemmenjoen kullankaivun ja kansallispuiston perustamisen historia. Ensimmäiset valtaukset ja kaivospiirit alueella ovat sotien jälkeiseltä ajalta 1940-luvun lopulta. Koneellisen kaivun ensiaskeleita otettiin jo 1950-luvulla. Kansallispuisto alueelle perustettiin vuonna 1956 ja sitä on myöhemmin laajennettu kahdesti. Puiston perustamisen ja laajentamisen yhteydessä kullankaivun jatkuminen alueella turvattiin lainsäädännöllä.
Vierailijat näkivät käytännössä myös ympäristösuojelun vaatimat edellytykset konekaivulle ja kuulivat ympäristöluvan saamisen ehtona olevista jatkuvista ja säännöllisistä viranomaistarkastuksista. – Itse kiinnitin matkalla huomiota maisemakuvan lisäksi erityisesti ympäristökysymyksiin, kuten vesistön suojeluun, polttonesteiden ja voiteluaineiden käsittelyyn sekä jo kaivettujen alueiden maisemointiin. Joskus huomiota herättänyttä vesistön samentumista ei ollut tällä matkalla havaittavissa vaan vesiasiat oli järjestetty hyvin. Muutamista kriittisistä huomioistani mainitsin heti paikan päällä ja palaute otettiin hyvin
rakentavasti vastaan. Lisäksi ympäristökysymysten osalta on syytä todeta, että koneellinen kullankaivu vaatii ympäristöluvan ja siihen liittyvä viranomaisvalvonta on jatkuvaa, joka saattaa olla monelle yllätys, tiivisti Janne Seurujärvi näkemänsä, – ja jos ei konekaivun jälki hivele silmää, niin lohdullista oli havaita jo kaivettujen ja maisemoitujen vanhempien alueiden jälkien korjaantuminen. Paikasta ja alueen käsittelystä riippuen tämä luonnon arpeutuminen ja paraneminen on ollut hitaampaa tai vähän nopeampaa, mutta silmin selvästi havaittavaa. Huolellinen maisemointi jouduttaa selvästi prosessia.
Kestolinkki · Osasto: Luonto-era-kalastus ·
Kommentit
Lisää uutisia:
« Naisten mestaruus Ivaloon | Kutturan tiehanke haudattiin »
