Tenon lohikesässä ei ollut hurraamista
8. syyskuu 2010
- Jos ensi kesä on lohen osalta yhtä huono kuin tämä kesä, niin pyyntikauden voisi katkaista hyvissä ajoin, tuumailee Osmo Niittyvuopio.
- Tenon lohikesässä ei ollut juuri hurraamista. Minä jäin kesäksi pois ansiotöistä ja vietin aikaa Tenolla melko ahkerasti. Kalastin ja seurailin samalla ajankulukseni toistenkin kalastusta. Saaliit jäivät minun ja varmasti monen muunkin osalta melko laihoiksi, toteaa karigasniemeläinen kotitarvekalastaja Osmo Niittyvuopio. – Osasyy huonoon lohentuloon on tietysti sillä, että vesi oli korkealla koko kesän. Isojen kalojen saanti jäi syksyyn, kauden päättymisen kynnykselle, sanoo Niittyvuopio.
Huonon lohikesän syiksi on esitetty erilaisia teorioita ja jotkut epäilevät merivirtojen liikkeiden muuttuneen ja sen myötä lohiparvienkin kulkeutuneen jonnekin muualle kuin Tenojokeen. – Tuollaisessa teoriassa saattaisi hyvinkin olla perää, mutta tutkijatpa sen varmasti ennen pitkää selvittävät. Jokaisella Tenon kalastajalla on omat mielipiteensä lohesta ja jotkut eivät ota kuuleviin korviinsa lohitutkijoiden näkemyksiä, en tiedä johtuuko se sitten henkilökysymyksistä vai mistä. Tutkijat ovat lohiasioita selvittäneet vuosikymmeniä, joten ainakin minä kuuntelen mielelläni heidän käsityksiä Tenon lohesta, Niittyvuopio vakuuttaa.
Hän sanoo, että mennyt lohikesä oli niin huono, että pyyntikauden olisi voinut lopettaa jo määrättyä aikaisemmin. – Eihän tuollaisen päätöksen tekeminen saman kesän aikana tosin käytännössä onnistu, systeemi on niin jäykkä. Tulevaisuutta ajatellen kalastussäännöksiä pitäisikin muuttaa niin, että jos lohikesä on huono, niin kausi päätetään hyvissä ajoin ja annetaan kutulohen päästä jokeen vapaasti kutemaan. Toki kauden aloittamistakin voisi lykätä vaikka viikolla. Matkailijoita ja matkailuyrittäjiä tällainen tapa tietysti kirpaisee, mutta heidänkin pitää ajatella lohen tulevaisuutta. Ymmärrän kyllä, että juuri lohi on se mikä tänne tulevaa turistia kiinnostaa, vaikka heille kuinka markkinoisi pieniä tunturijärviä ja tammukkapuroja, joiden kalastusta kalastuskunnat sitä paitsi tehokkaasti säännöstelevät.
Kestolinkki · Osasto: Luonto-era-kalastus · Kommentit
Kuntaa kiiteltiin Kolttatalon avajaisissa
8. syyskuu 2010
Sevettijärven Kolttatalon siunaustilaisuudessa kiiteltiin Inarin kuntaa siitä, että se viimein vuokrasi vanhan terveystalon Kolttakulttuurisäätiölle. Päätös tiesi sitä, että kyläläiset saivat terveystalosta eli Kolttatalosta kaikille yhteisen kylätalon sekä samalla toimitilat kolttien luottamusmiehelle ja kylässä työskenteleville projektityöntekijöille. Kolttatalossa ja Sevettijärvellä yleensäkin vallitsee nyt tekemisen meininki, joten kunta ei vuokrannut rakennusta turhaan.
Vaikka Sevettijärven juhlassa käännettiin katseet tulevaisuuteen, niin eivät kyläläiset kuitenkaan malttaneet olla hieman muistuttamatta kuinka vaikeaa vanha terveystalo oli saada heidän käyttöönsä. Kunnanhallituksen esityslistoilla pyöriteltiin vuosikausia rakennuksen kohtaloa: kunta halusi pistää harvinaisen kauniilla paikalla hiekkaisella niemellä sijaitsevan talon myyntiin ja kyläläiset puolestaan harasivat vastaan. He vastustivat myyntiä tunnesyistä, mutta tietysti myös siksi, että tiesivät rakennukselle löytyvän järkevää, koko kylää hyödyttävää käyttöä.
Tarvittiin uudet kunnallisvaalit ja uusi kunnanhallitus, ennen kuin kunta suostui vuokraamaan rakennuksen Kolttakulttuurisäätiölle, jossa kunta on osakkaana.
Inarin kunta toimisi vielä reilummin, jos se lahjoittaisi koko rakennuksen kyläläisille. Uusi omistaja voisi olla vaikkapa Kolttakulttuurisäätiö. Terveystaloahan ei ole aikoinaan rakennettu kunnan varoin, sillä rakennusvarat tulivat lahjoituksena. Suomen Huolto päätti maaliskuussa 1948 myöntää 2 200 000 markkaa terveystalon rakentamiseen ja tuolla summalla rakennus saatiin pystyyn. Suomen Huolto rahoitti toimintaansa avustusrahoilla, joita se sai eri puolilta maailmaa.
Kolttatalossa tehdään yhteistyötä myös Norjan ja Venäjän kanssa, sillä siellä toimii Kolttasaamelainen kulttuuri yli rajojen-hanke. Yhteistyötä on tarkoitus tehdä muun muassa Neideniin tänä vuonna avattavan itäsaamelaisen museon kanssa. Suomen ja Venäjän kolttasaamelaiset voivat tehdä Norjan kanssa yhteistyötä esimerkiksi käsityöperinteen opettamisessa, sillä Norjasta kolttien käsityöperinne on kadonnut lähes kokonaan.
Hirvenpyynnin ihmeellisyyksiä
Aikaistettu hirvenpyynti on saanut Ylä-Lapissa myös ristiriitaista vastaanottoa. Kun ruskalehti on puussa, niin näkyvyys on erittäin huono. Utsjoella poromiehet ovat olleet harmissaan, kun retkeilijöiden lisäksi myös hirvimiehet koirineen kuljeskelevat jokivarren tunturialueilla. Ja ylimääräinen liikehdintä kuulemma karkottaa porot pois hyviltä sienimailta.
Hirvenpyynnin ihmeellisyyksiin kuuluu myös se, että Lapin Riistanhoitopiirin nettisivuilta ei löydy minkäänlaista mainintaa aikaistetusta hirvenpyynnistä. Viimeinen tiedote sivuilla näkyy olevan maaliskuulta.
Kestolinkki · Osasto: Paakirjoitukset · Kommentit
Kalatutkija Ahti Mutenia eläkkeelle: - Inarijärvi voisi tulla tunnetuksi suurtaimenestaan
8. syyskuu 2010
- Olen aina ihmetellyt sitä kotitarvekalastuksen yleistä tapaa, että Inarijärvellä kalastellaan samoilla verkoilla siikaa ja taimenta. Siinä saadaan saaliiksi liian pientä taimenta, joka ei ole sukukypsää ja samalla pyydetään liian vanhoja siikoja, sanoo eläkepäiviin totutteleva kalatutkija Ahti Mutenia.
Hän on hyvillään siitä, että pintaverkon solmuväli on muuttumassa 65:stä 75:een. Inarijärven taimenelle päätös tietää sitä, että nuori taimen pääsee paremmin kasvamaan sukukypsäksi ja nousemaan kutujokiinsa. – Inarijärvelle tulevilla uistelijoillakaan tuskin olisi mitään sitä vastaan, että taimen kalastettaisiin järvestä isompana. Inari voisi tulla tulevaisuudessa kuuluisaksi suurtaimenestaan. Esimerkiksi Ruotsin suurjärvet, Vänern ja Vättern ovat tunnettuja siitä, että niissä kalat ovat suuria ja turistit ovat valmiita maksamaan niiden pyynnistä tavallista enemmän.
Ahti Mutenialla on takanaan 34 vuoden ura RKTL:n palveluksessa. Työvuosinaan hän keskittyi pääasiassa Inarijärven, Lokan ja Porttipahdan tutkimukseen. Hänellä on virkavuosistaan vain hyvää sanottavaa, sillä työ ei käynyt pitkäveteiseksi koskaan. Tutkijan oli oltava jatkuvasti valppaana etenkin tekojärvillä, joissa muutokset ovat luonnonvesiin verrattuna äkkinäisiä.
Mutenia on kirjoittanut valtavan määrän tutkimusraportteja ja julkaisuja, jotka nekin käsittelevät pääasiassa Lokkaa, Porttipahtaa ja Inarijärveä. Monituiset kerran hän on ollut virkansa puolesta kalavesillä ja kenttätöissä myös pohjoisen ammattikalastajien kanssa. – Yhteistyö heidän kanssaan pelasi hyvin ja se teki mahdolliseksi myös kalatutkijan työn onnistumisen, hän kiittelee.
Kestolinkki · Osasto: Ihmiset · Kommentit
Saamelaiskäräjät julkaisee kaksi uutta saamen kielen aapista
8. syyskuu 2010
Saamelaiskäräjät julkisti tiistaina uudet inarin- ja pohjoissaamenkieliset aapiset Inarissa Siidan auditoriossa.
Matti Morottajan kirjoittama ja unkarilaisen Daniel Gelencsérin kuvittama Muu aabis, čohčâ -syysaapinen on tarkoitettu 1. luokan syyslukukauden inarinsaamen äidinkielen oppikirjaksi. Myöhemmin kirjaan valmistuu kevätosa ja harjoituskirja.
Kun inarinsaamen kielipesätoiminnan tuloksena syntyi inarinsaamenkielisiä luokkia, oli välttämätöntä tuottaa myös materiaalia äidinkielen alkuopetusta varten. Aikaisemmin tuotetut materiaalit olivat kirjoitustavaltaan vanhentuneita, eikä niitä voitu enää sellaisenaan käyttää opetuksessa. Matti Morottajan käsikirjoitustyön tuloksena julkaistaan nyt digitaalipainoksena Muu aabis, čohčâ-kirja.
Inarinsaamen aapisia on syntynyt harvakseltaan: ensimmäinen inarinsaamen aapinen oli kirkkoherra Edvard Wilhem Borgin toimittama Anar sämi kiela aapis kirje, joka painettiin Oulussa vuonna 1857. Kirjasta otettiin uusintapainos yli 100 vuotta myöhemmin vuonna 1983. Vuonna 1990 ilmestyi inarinsaameksi pohjoissaamesta käännetty Aabis 2-kevätaapinen.
Aivan syyskuun alkupäivinä painosta tulee Inga Guttormin kirjoittama ja Salli Parikan kuvittama Mu áppes – aapinen. Kirjan taitosta vastaa Minna Saastamoinen. Kirjaan valmistuu kouluvuodeksi myöhemmin vuonna 2011 myös harjoituskirja.
Käsikirjoittaja Inga Guttorm on alakoulun opettaja, joka on työskennellyt vuosia saamenkielisen alkuopetuksen parissa Utsjoella. Kirjan kuvittaja, Salli Parikka (Wahlberg), on kuvittanut useita lapsille ja nuorille tarkoitettuja kirjoja. Taittaja Minna Saastamoinen on saamenkielen taitoisena palvellut oppikirjakustantajia myös Norjassa.
Edellinen Áppes 1 ja 2 -aapinen julkaistiin Suomessa 1980 -luvulla.
Tänä keväänä käynnistyi myös koltansaamenkielisen aapisen käsikirjoitustyö. Tiina Sanila-Aikio on valmistellut käsikirjoitusta ja työ valmistunee loppuvuodesta. Koltankielen kielipesätoiminnan tuloksena on odotettavissa, että uusia ekaluokkalaisia koltankielen opetukseen on tulossa syksyllä 2011. Tavoitteena on saada aapinen jo näiden uusien ekaluokkalaisten käyttöön.
Kestolinkki · Osasto: Inari · Kommentit
- Hyvää työtä, pojat!
8. syyskuu 2010
Huolestunut lukija kävi toimituksessa ihmettelemässä Näverniemen koulubussipysäkkiä. Tuulelta ja tuiskulta suojaava katos on aikoinaan rakennettu Näverniemen päähän, josta kukaan koululainen ei linja-autoon nouse. Kuntaan on kuulemma oltu yhteydessä, mutta katosta ei ole siirretty. Koululaiset värjöttelivät edelleen syyssateissa parin sadan metrin päässä.
Soitto toimituksesta kuntaan tuotti tulosta. Maanrakennusmestari Kari Aalto kertoi, että pysäkki oli rakennettu väärään paikkaan epähuomiossa. Joku oli kertonut, että koululaiset nousevat kyytiin leirintäalueen portin vierestä. – Pysäkki olisi pitänyt siirtää. Otan yhteyttä poikiin, että he hoitavat asian, Aalto lupaa.
Pojat hoisivat homman. Seuraavana aamuna kello yhdeksältä katos siirrettiin oikealle paikalleen.
Kestolinkki · Osasto: Inari · Kommentit
