Antero Niva iloitsee inarinsaamen noususta
27. toukokuu 2010
Opettaja Maila Niva jäi eläkkeelle Ivalon ala-asteelta toukokuussa 1989. Juhlapäivänä Mailaa oli kotipihalla vastaanottamassa Antero.
Inarin seurakunnan entinen kirkkoherra Antero Niva muistelee lämmöllä Inarissa viettämiään vuosikymmeniä. Rovaniemellä eläkepäiviä viettävä Niva on erityisen iloinen siitä, että inarinsaame on lähtenyt uuteen nousuun ja kielenpuhujia löytyy myös nuoresta polvesta. – Kun 1960-luvulla ryhdyin opiskelemaan inarinsaamea, oli kieli aallonpohjassa. Se oli niin aallonpohjassa, että jopa silloiset inarinsaamen taitajat epäilivät onko kirkkoherran enää mielekästä opiskella heidän kieltään.
Antero Niva aloitti Inarin seurakunnan palveluksessa syksyllä 1963. Papin työ oli hänelle jokseenkin tuttua, sillä ensimmäisessä virkapaikassa Rovaniemellä hän oli ehtinyt työskennellä kymmenen vuotta. Niva tiesi Inariin tullessaan, että kirkkoherran työ tulee olemaan haastavaa erityisesti siksi, että hän astuu suuriin saappaisiin. Monet Inarin kirkkoherrat olivat tulleet työssään maankuuluiksi, kuten Itkoset ja Mauno Aho, puhumattakaan lähes kaikki Lapin seurakunnat kolunneesta Yrjö Aittokalliosta.
Niva muistelee edeltäjäänsä Aittokalliota suurella kunnioituksella. – Hän oli tavattoman ystävällinen rinnallakulkija. Ja vanha patriarkka, joka suhtautui minuun isällisesti.
Aittokalliota muistellessaan Antero Nivan suupieliin nousee väkisinkin hymy. Sitä ei nimittäin käy kiistäminen, etteikö Aittokallio olisi ollut pappien joukossa hyvin omaperäinen persoona, jonka huumorintajukin oli omaa luokkaansa. – Hän oli äärimmäisen jämerä ja miehekäs. Aina kun tapasin sotilaita, he kyselivät minkälainen ampuja olin – rovastihan oli kuuluisa aseiden käytössäkin. Minä en ollut kuitenkaan ampunut kuin sotaväessä ne pakolliset laukaukset.
Aittokallion miehekkyys ei kärsinyt tippaakaan siitä, että hän oli samalla myös kodin ihminen ja harrasti kukkien kasvatusta. – Kerran hän lähetti Maila-vaimolleni paketin, jossa oli kirjoitettuna “haista kanan kakka”, ja siellä oli sitten tätä höystöistä parasta.
Nivan mieleen nousevat myös monet Aittokallion terävät sanonnat ja tilannetaju. Kerran tämä houkutteli Anteroa poikineen lähtemään mukaansa Inarijärvelle. – Hän sanoi, että ota pojat mukaan nyt, kun he vielä isänsä mukaan lähtevät. Inarilla nousi rajuilma ja menimme sateensuojaan jonnekin kiven alle. Aittokallio sanoi pojille, että katsokaapa tuonne ja kun heidän silmä vältti, sytytti hän nuotion bensiinillä.
Emäntäkoulun johtajaa Alli Mikkolaa nauratti, kuinka Aittokallio oli lahjoittanut hänelle norjalaisen kahvimitan, jota käyttäen kahvinkeitto onnistuu. Mikkola oli joskus keittänyt kirkkoherralle kahvit, mutta ilmeisesti juoma oli ollut liian laihaa. – Aittokallio oli persoonallisuus ja yksi jaloimpia ihmisiä. Vanhetessaan hän rovastinkuvansa vain kirkastui.
Kestolinkki · Osasto: Ihmiset ·
Kommentit
Lisää uutisia:
« Kaikkia nuoria ei pidä syyllistää | Finavia pyytää Inarin kunnalta miljoonaa lentoaseman laajennukseen »
