Eloa inarinsaameen
1. marraskuu 2009
Inarinsaamen täydennyskoulutus on alkanut Inarissa. Koulutuksella on tarkoitus täydentää oppimateriaaleja ja lisätä kielenpuhujien määrää.
Inarinsaamen täydennyskoulutus on alkanut Inarissa. Koulutuksella on tarkoitus parantaa oppikirjatilannetta sekä lisätä kielenpuhujien määrää kielipesässä ja kouluissa. Sivutuotteena on käännetty Rentun ruusu -iskelmä inarinsaamelle.
Y. nom. siemâ.Y. gen. siemmân… Saamelaisalueen koulutuskeskuksen asuntolassa joukko opiskelijoita taivuttaa siemen-sanaa inarinsaameksi. Nominintaivutustunti kuuluu elokuussa alkaneeseen inarinsaamen täydennyskoulutukseen. Inarinsaamen puhujia on tällä hetkellä yhteensä noin 350. Huonoimmillaan kielen tilanne oli ennen vuotta 1997, ennen Inarinsaamen kielipesän perustamista. – Vanhoja kielenpuhujia on ollut aina, mutta lapset puuttuivat silloin puhujista kokonaan. Kielipesä ja koulun kieliopetus auttoivat siihen ongelmaan. Nyt heräsimme siihen, että työikäinen sukupolvi oli menettämässä kielensä. Tämä koulutus on tarkoitettu heille, opettaja Marja-Liisa Olthuis kertoo.
Koulutukseen pääsi vain tiukan seulan kautta. Inarinsaamelaisten yhteisö tarvitsee tällä hetkellä joukkoonsa erityisesti opettajia, päivähoitajia, toimittajia, pappeja ja virkamiehiä, jotka voivat työssään edistää kielen asemaa. 26 hakeneestä 18 pääsi sisälle. Mukana oli sekä inarinsaamea jonkin verran taitavia että heitä, joiden kielitaito oli passiivista tai vähäistä. – Kyseessä on huippuryhmä, opettajalle erittäin vaativa. Kahdessa kuukaudessa on opittu paljon, Olthuis kertoo.
Melkoinen osa opinnoista on käytännön harjoittelua. Teoriajaksojen välillä vietetään aikaa työpaikoilla, joissa kieltä voi käyttää elävissä oloissa. Ainakin Saamelaiskäräjät, radio, kielipesä, koulu ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ovat luvanneet ottaa harjoittelijoita vastaan. Osan opetuksesta antavat vanhat inarinsaamelaiset kielimestarit. Oppilaat pääsevät kieltenpuhujien koteihin tekemään arkiaskareita: kalastamaan, laittamaan ruokaa ja tekemään saamenkäsitöitä.
Koulutuksen päätyttyä opiskelijoiden odotetaan jäävät alueelle ja käyttävän kielitaitoaan inarinsaamen edistamiseksi. Erityisesti odotetaan tekijöitä oppikirjoille.
Oppikirjatilanne on lähes katastrofaalinen. Seiskaluokkalainen on saattanut opiskella koko kouluaikansa kieltä pelkistä monisteista; kirjoja ei yksinkertaisesti ole. – Kirjattomuus vaikuttaa opiskelumotivaatioon, huolehtii Annika Pasanen Inarinsaamen kielen yhdistyksestä.
Opettajilta vaaditaan siis paljon. Opetusmateriaalin lisäksi tarvitaan myös sanastoa. Kalastus- ja luontoilmiöille sanoja löytyy kielestä hyvin, mutta kaikille moderneille asioille ei sanoja vielä ole. Uudissana on esimerkiksi Olthuisin kehittämä kuheskietâ: kirjaimellisesti ”pitkä käsi” eli television kaukosäädin.
Myös kurssin opiskelijoiden into uudiskielen luomiseen on kova. Tähän mennessä he ovat sanoittaneet inarinsaameksi ainakin Moskovan valot- ja Rentun ruusu -iskelmät.
Kestolinkki · Osasto: Inari ·
