Ensin oli Jumala - sitten tuli opettaja
13. syyskuu 2009
Sata vuotta sitten Ivalon kansakoulu aloitti toimintansa 27 koululaisen voimin. Täsmälleen satavuotispäivänä eli 1.9.2009 Ivalon ala-asteen oppilaat marssivat juhlakulkueessa Ivalon urheilukentältä ala-asteelle ja osa oppilaista oli pukeutunut vanhan ajan asusteisiin, joita oli saatu lainaksi Tankavaaran Kultamuseolta.
Kulkueen jälkeen oppilaat kokoontuivat päivänavaukseen juhlasaliin, jossa näyttämölle rakennetussa vanhan ajan luokkahuoneessa annettiin tunnelmakuvia koulunkäynnistä sata vuotta sitten.
Opettaja Ulla Niskasen harteille oli sälytetty vaativa rooli, jossa tiivistyi osuvasti se aika, jolloin varsinkin maaseutukylissä opettaja tuli arvojärjestyksessä heti Jumalan jälkeen, ja opettajan sana oli laki. Opettaja oli pahimmillaan luokkahuoneen ehdoton auktoriteetti, jolle kaikenlaiset kriisinhallintaterapiat olivat tuikivieraita ja parhaaksi lääkkeeksi oppimishäiriöihin ja unohduksiin oli aina tarjolla karttakeppiä sormille ja pimeää karsserikoppia. Joku näytelmää seuranneista iäkkäimmistä inarilaiskatsojista arvioi jälkikäteen, että juuri tuollaista koulumaailmassa oli vielä 40-luvullakin, mutta silloin oppitunneilla suoritettiin myös opettajan tekemiä täitarkastuksia.
Toisaalta sata vuotta sitten koulu ja sen opettajat olivat myös myönteisellä tavalla kylän keskipisteitä, todellisia oppimiskeskuksia. Jo Uno Cygnaeuksen ideana oli kylän keskellä oleva opettaja, jonka asunnosta valonsäde – eli sivistys – levisi kyläläisille. Opettaja oli perillä uusimmista viljelyvinkeistä ja satolajikkeista, naisopettajilta kylän naiset saivat tietoa lastenhoidosta. Muutenkin hänen tuli toimia hyvänä ja siveellisenä esimerkkinä niin oppilaille kuin muillekin kyläläisille. Opettaja oli kansankynttilä ja opettajuus täysipäiväistä työtä ja edustamista.
Sata vuotta oli Ivalon kansakoulun opettaja Evert Leinokin mukana monenlaisissa luottamustehtävissä. Hän oli muun muassa Kyrön maamiesseuran puheenjohtaja sekä Ivalon suojeluskunnan kirjuri.
Millaista kouluopetus oli Ivalossa tai Inarin kunnassa sata vuotta sitten, sitä ei henkilökohtaisesti muista enää kukaan ja kirjallista tietoakin aiheesta on jäljellä niukasti. Erään Leinon kirjoittaman kirjeen perusteella voisi kuitenkin väittää, että sata vuotta sitten Inarissa eivät ainakaan kaikki vielä ymmärtäneet kouluopetuksen tärkeyttä. Vuonna 1919 Kyrön kylän kansakoulun opettaja Leino kirjoitti opetushallitukseen, että kirkonkylällä toimi kansakoulu oppilasasuntoloineen, mutta paikkakunnan väestö ei, ikävä kyllä, ymmärtänyt panna lapsiaan kouluun. Inari-Aanaar-kirjassa arvellaan, että osa kyläläisistä oli yksinkertaisesti sitä mieltä, että koulu kasvattaa lapsista vain herroja, joille ei työnteko enää maistu.
Kestolinkki · Osasto: Inari ·
Kommentit
Lisää uutisia:
« Presidentti Tarja Halonen: Koltta-alueelle on saatava työtä ja toimeentuloa | Hilja Kyrö 90 vuotta: - Kävelysauvat käteen ja hillajängälle »
