Hilja Kyrö 90 vuotta: - Kävelysauvat käteen ja hillajängälle
13. syyskuu 2009
- Kävin minä tänäkin syksynä hillajängällä räpimässä, mutta eihän niitä hilloja nyt oikein ollut. Nyt olen poiminut puolukoita ja sieniä tästä kotinurkilta, kertoo ensi lauantaina 90-vuotisjuhliaan viettävä Hilja Kyrö. Inarin Kirkonkylän Puutteenrannalla asuva teräsmummo on tottunut liikkumaan ja tekemään töitä nuoresta lähtien eikä osaa olla paikoillaan vieläkään. – Jalkoihin joskus ottaa, mutta joka päivä pitää yrittää pikkuisen liikkua ulkona. Jos ei mitään oikeaa työtä satu olemaan, niin otan sauvat käteen ja teen parinkymmenen minuutin kävelylenkin. Kuulohan tässä iässä alkaa mennä, mutta onneksi näkö on vielä jäljellä, sanoo Hilja Kyrö ja on onnellinen siitä, että ajokorttikin on vielä voimassa, jotta autolla voi hurauttaa Kirkonkylälle ja joskus Ivaloonkin.
Ivaloon Hiljan on päästävä välillä ainakin siksi, että siellä kokoontuvat Sydänyhdistyksen, Reumayhdistyksen ja Eläkeläisten kerhot. Sydänyhdistyksen johtokunnasta hän sanoi itsensä äsken irti, koska ajatteli että hänen iässään on jo lupa vain nauttia yhdistysten toiminnasta ilman velvollisuuksia. Hilja Kyrö on aina ollut innokas kalanpyytäjä, mutta tänä kesänä Kari-poika on pitänyt äitinsä talouden niin hyvin kalassa, ettei verkkojenlaskuun ole ollut isompaa tarvetta.
- Tästä kotirannasta tulee mukavasti taimenta ja siikaa. Muutama vuosi sitten pistin ahvenverkon Pahtakallion alle ja siihen oli tarttunut viiden kilon taimen. Taimen oli oikein löysästi verkossa kiinni, mutta yritin kääriä sitä vedessä verkon sekaan niin ettei kala pääse irti ja lopulta sainkin sen veneeseen, hän muistelee jännittävää tapausta kuin eilistä päivää. Kyrö tietää, että hänen iässään vesillä ei voi olla liian varovainen. Niinpä hän ei astu koskaan veneeseen ilman kelluntatakkia ja kun hän rantautuu, on vene silloin jo sen verran tukevasti rannan tuntumassa, ettei veneessä tarvitse turhan päiten heilua ja kävellä.
Hilja Kyrö, omaa sukua Turunen, on viettänyt leski-ihmisen päiviä kotonaan jo useamman vuosikymmenen. Lapsia perheeseen syntyi neljä, lastenlapsia on 10 ja lastenlapsenlapsia 12. Veskoniemestä kotoisin ollut Eino-puoliso oli kätevä käsistään ja kotisatamassa on yhä vesillä täysin kulkukelpoinen Einon tekemä keskimoottorivene. Poronkarvoilla ja tervalla tiivistettyä venettä ei ole pilattu lasikuitupäällysteellä.
Kestolinkki · Osasto: Ihmiset ·
Kommentit
Lisää uutisia:
« Ensin oli Jumala - sitten tuli opettaja | Inarijärvikin sopisi maailmanperintökohteeksi »
