Jokivarsi on täynnä kultahulluuden muistoja
9. heinäkuu 2010
Ivalojoen kullankaivajan Unto Koivusen mökki Ruikanmutkassa kaipaisi remonttia; katto sekä alimmat hirret alkavat olla huonossa kunnossa.
Ivalojokivarsi Kutturasta Toloseen on täynnä merkkejä kullanetsinnästä. Lukuisat sammaleen peittämät kivirykelmät ja aika päiviä sitten maahan rojahtaneet kammit ja kämpät ovat jäänteitä 1800-luvun lopun kultaryntäyksestä.
Kultakuume synnytti myös uhkarohkeita suunnitelmia, joista ei lopulta aiheutunut kullankaivajille muuta kuin suunnaton määrä työtä ja rahanmenoa. Insinööri Toivo Liljeqvistin 1950-luvulla rakentama ruoppaaja, “Dinosaurus”, Ritakosken rannalla yksi muistomerkki toteutumattomista unelmista. Insinööri tiesi, että Ritakosken suvannossa Ivalojoki on matalimmillaan. Hän päätteli, että siellä ruoppaajan kauha yltää hyvin joen pohjaan. Yltikin, mutta suvannon pohja oli lopulta niin kivinen, ettei sitä voinut kauhalla ruopia. Suuri ruoppaajan rohjo vedettiin rannalle ja siihen se pysyvästi jäikin. – Lapissa kullanetsintään on varmasti käytetty enemmän varoja kuin siitä on saatu tuloja, myhäilee ruoppaajan historian hyvin tunteva Kultamuseosäätiön asiamies Kauko Launonen.
Ruoppaaja on nykyisin entisöity. Kultamuseon ja Metsähallituksen talkooleiriläiset ovat kesäisin harjanneet ruoppaajan puurakenteet lehtipuiden roskista ja havunneulasista. – Ruoppaaja kaipaa säännöllistä puhdistusta. Ympärillä olevaa puustoa voisi ehkä vähän harventaa, että tuuli voisi paremmin kuivattaa puiset rakenteet talven jäljiltä. Katoksen rakentamisestakin on joskus puhuttu, mutta vaikea noin massiivisen koneen ympärille on katosta tehdä.
Tänä kesänä talkooleiriläiset keskittyivät Ritakosken Kultalan siistimiseen ja rakensivat puisen tyylikkään katoksen Ritakoskella sijaitsevan höyrypannun suojaksi. Höyryveturia muistuttava höyrypannu antoi voimaa 1900-luvun alkuvuosina Heikki Kivekkään sahalaitokselle. Kivekkään aikaansaannoksia ovat myös Ritakoskella olleet reilut kymmenkunta kämppää. Ivalojoen kultakohteista puhuessaan Launonen innostuu erityisesti kun puhe siirtyy Ritakosken kultakylään. – Ritakoskellahan oli navettakin, joten täällä oltiin ainakin jonkin verran omavaraisia. Ritakoskella oli vielä 1950-luvulla monenlaisia pellepelottomia. Ivalojoen Kultalallakin on arvokas historia, mutta ehkä tässä Ritakoskella sattui enemmän ja pitemmän aikaa. Kultalahan oli enemmänkin hallinnollinen keskus.
Kultamuseon tavoitteena on saada Ivalojoen kulta-alue Unescon European Geopark-verkostoon. Kauko Launonen uskoo, että kulttuurihistoriallisesti ja geologisesti arvokkaalla joella on hyvät mahdollisuudet saada Geopark-tunnus, jota Suomessa ei toistaiseksi ole vielä yhdelläkään kohteella. – Geopark-kohteena Ivalojoki nousisi paremmin yleiseen tietoisuuteen ja matkailijatkin löytäisivät tämän entistä paremmin. Tästä aiheesta puhutaan myös elokuussa Kultamuseon kultasymposiumissa.
Launosen mukaan Ivalojoki olisi sopiva myös Unescon maailmanperintölistalle, mutta matka sinne on kivinen ja kestää parhaassakin tapauksessa vuosia. – Ivalojoen pitäisi ensin päästä Suomen aielistalle. Sinnekin on helpompi päästä jos Ivalojoki saa arvostetun Geopark-tunnuksen. Tässä olisi Inarin kunnallakin nyt tuhannen taalan paikka edistää asiaa.
Launonen muistelee, että Inarin kunnassa olisi kymmenkunta vuotta sitten Kultainen Ivalo-hanke, jonka tulokset jäivät lopulta hyvin laihoiksi. – Matkailijat ajelevat edelleen Ivalon keskustan läpi. Tilanne olisi toinen, jos sillan pielessä olisi Ivalojoki-keskus, joka kertoisi kuinka huikea kohde Geoparkissa mukana oleva Ivalojoki on, hän vakuuttaa.
Kestolinkki · Osasto: Luonto-era-kalastus ·
Kommentit
Lisää uutisia:
« Inarin lääkäripalvelut ulkoistetaan | 13-kiloinen tarttui Veikko Guttormin perhoon »
