Koppelon kyläjuhla jatkaa kökkäiltojen perinnettä
15. heinäkuu 2010
Sarren pihapiiriin on museoitu vanha puuvene, jonka on tehnyt Jouko Kallioisen isä Ilmari. - Vene saa jäädä tähän muistomerkiksi onnellisista ajoista, kertoo Eino Sarre.
Koppelon kyläyhdistyksen kyläjuhlat järjestetään Kylätalolla lauantaina 24.7. kello 17 alkaen. – Paikan päälle ovat kaikki tervetulleita. Tuolloinhan on kesälomakausi parhaimmillaan ja pitäjässä on varmasti lomailemassa paljon vanhoja koppelolaisia, jotka toivottavasti pääsevät kyläjuhlaan mukaan, sanoo kyläyhdistyksen puheenjohtaja Jouko Kallioinen.
Juhlaan aikoo tulla myös Akujoenniemessä kesää viettävä Eino Sarre, kyläpäällikkö Kallioisen vanha lapsuudenystävä. He olivat 1950-luvulla naapureita, sillä Kallioisen perhe asui tuolloin myös Ivalojoen “toisella rannalla” Mellassa. – Kun monet koppelolaiset ovat hajallaan pitkin maailmaa, niin paras mahdollisuus tavata vanhoja tuttuja on saapua kyläjuhlaan. On mukava taas nähdä minkänäköisiksi vanhat tutut ovat vuosien varrella muuttuneet, Eino sanoo.
Eino Sarre saapui kesäkuun alussa Akujoenniemessä sijaitsevaan vanhaan kotimökkiinsä Katrineholmista. Einon vaimo tulee Akujoelle muutaman viikon päästä, kunhan pääsee kesälomalle. Eino on jo ikuinen kesälomalainen, koska on eläkeläinen. – Lapsuustoveruuden lisäksi meitä yhdistävät Joukon kanssa Ruotsissa vietetyt vuodet. Minä jäin Ruotsiin, mutta Jouko tuli sieltä aikaa myöten pois. Ja Jouko on Katrineholmin eläkeläisyhdistyksen jäsen ja minä puolestani Koppelon kyläyhdistyksen.
Molemmat miehet vakuuttavat, että 1950-luvulla ei pojanviikareiden aika käynyt pitkäksi Koppelossa. Kun kesä tuli, kuului asiaan että poikaset viettivät sitä paljain jaloin. Sarren perheessä oli 12 lasta, joten kenkiä ei yksinkertaisesti riittänytkään jokaisen jalkoihin kesän ajaksi. Jalkapohjat kovettuivat pian savikossa niin että niillä pystyi kävelemään vaikkapa peltosänkeä pitkin. Uiminen Ivalojoessa oli hellepäivinä jokapäiväistä hommaa ja kun vedessä taajomiseen kyllästyttiin, siirryttiin muiden urheilulajien pariin. Kylästähän löytyi lentopallokenttäkin, jossa pelattiin harva se ilta isolla porukalla. Poikaviikareilla oli tapana seikkailla myös Koppelon vanhalla koululla Ruottukkassa, joka oli jäänyt autioksi uuden koulun valmistumisen jälkeen. – Vanhan koulun nurkkia kolutessa pelättiin tietysti kummituksia. Sotien jälkeen oltiin varmoja, että koulun taakse on haudattu saksalaisia ja siitä oli mukamas todistuksena jossakin koulun nurkassa lojunut maihinnousukenkä.
Poikaset seurasivat tietysti mielenkiinnolla myös jokapäiväisiä arkielämän askareita. Alkukesän ohjelmanumeroihin kuului kylän hevosten vienti hyville laitumille Nanguniemeen. Yläkoppelolaiset veivät hevosensa Mellanhännän kautta ja alakoppelolaiset Akujoen kautta. Hevoset saivat vankistua talven jäljiltä Nanguniemessä heinäntekoon asti.
Kestolinkki · Osasto: Ihmiset ·
Kommentit
Lisää uutisia:
« Inari-viikoista löytyy jokaiselle jotakin | Viikon kysymys: Inarijärven säännöstelykorvaukset »
