Kotitarvekalastajien järjestäytymisestä pienoinen massaliike
19. kesäkuu 2010
Inarin Kotitarvekalastajien ensimmäinen kokous pidettiin Rahajärven rannassa. Osoituksena siitä, että kalastusasioista kiinnostuneita löytyy kunnasta runsaasti, oli perustavaan kokoukseen saapunut väkimäärä. Kalastajia tuli paikalle nelisenkymmentä, joukossa ilahduttavan paljon myös naisia. Näin saataneen tasa‑arvopykälä kunnialla täytettyä, kun tulevassa syyskuun kokouksessa valitaan uudelle yhdistykselle toimihenkilöt. Nyt toiminta käynnistettiin valitsemalla sääntötoimikunta. Siihen valittiin Ari Siltala, Risto Seppänen ja Martti Peltomaa.
Nokipannukahveja juotaessa velloi keskustelu vilkkaana samanhenkisten ihmisten tavatessa toisiaan. Asioita uudelle yhdistykselle lastattiin paljonkin. Päällimmäisenä oli tietysti menossa oleva kalastuslain kokonaisuudistus. Siitä suunnitellaan jätettäväksi kokonaan pois kotitarvekalastaja‑käsitekin. Se tietäisi muutoksia pohjoisten kuntien nykyiseen, kohtalaisen vapaaseen kalastusoikeuteen valtion vesillä. Kesän mittaan tullaan asiasta ottamaan yhteyttä ainakin Lapin kansanedustajiin sekä maatalousministeriin.
Läsnäolleitten keskuudessa vallitsi laaja käsitys siitä, ettei Inarin kalastusalueen vuosikokouksen päätös uistelijoiden rajoittamattomasta vapamäärästäkään ole ikuinen. Asiaan palataan Kotitarvekalastajien taholta lähitulevaisuudessa. Oltiin yleisesti sitä mieltä, että kymmenien vapojen määrä on omiaan lisäämään alamittaisten kalojen määrää saaliina. Ei uskottu siihenkään, etteivätkö “pyydä ja päästä“‑menetelmällä kalastetut pikkutaimenet vahingoittuisi uistimien koukuissa.
Tilastojenkaan mukaan ei turistikalastajienkaan pyytämää kalamäärää kannata vähätellä, se kun on neljännes koko Inarilla pyydetystä punalihaisten määrästä.
Sellainenkin ongelma nousi kuitenkin esille, että mistä saada turistille jäitä. Ongelma se on sen takia, että nykyisin Inariin saapuvat uistelijat ovat jääasemilla ruinaamassa jäitä paikallisten kalastajien selän takana. Jälkimmäisillä kun on varaa ostaa 50 eurolla vuodessa avain jääaseman oveen.
Jonkun tiedossa oli, että paikallinen kalanjalostaja luovuttaisi jäitä kohtuullisesta maksusta turistille, kunhan kunnan kanssa päästäisiin jonkinlaiseen sopimukseen korvauksesta. Ratkaisu löytyisi myös avainkortista, jolla jään tarvitsija pääsisi viikon‑kahden aikana hakemaan himoamiaan jäitä kalojen ja kaljojensa jäähdyttelyyn.
Puutteena pidettiin yleisesti kalasatamien siivottomuutta. Roskaamisongelmissakaan turistikalastajien osuutta ei pidetty vähäisenä. Ihmeteltiinkin, miksei kalastusluvan hintaan voi sisällyttää pientä jätemaksua, näin jätteenhuolto satamissa ei jäisi kokonaan inarilaisen veronmaksajan maksettavaksi.
Ylilyönteinä pidettiin joitakin kalastusrauhoituksia. Ihmeteltiin, miksi siian ja taimenen lisääntymisajaksi rauhoitetuilla alueilla kielletään kaikenlainen kalastus. Esimerkiksi veskoniemeläinen joutuu ajamaan syysmyrskyssä viisitoista kilometriä ennen kuin pystyy laillisesti laskemaan syys‑lokakuussa muikkuverkkonsa. Valvontaongelmaan ei voi vedota, sillä “ eihän kukaan pysty valvomaan nykyistä uistinkalastajan kolmen kalan sääntöäkään”, kuten kokousyleisöstä huomautettiin. Ihmeteltiin, pidetäänkö paikallista asukasta sellaisena roistona, että hänen ilman muuta uskotaan heittävän muikkuverkkojatansa jatkoksi muutaman siika‑ja taimenverkonkin.
Rauhoitusten suhteen sivuttiin vapakalastustakin: ihmeteltiin Luttojoen kevätrauhoitusta. Lutosta kun on ahkera kalastaja sai keväällä jäidenlähdön jälkeen onnella jonkin taimenen, niin kalastus rukattiin alkamaan vasta kesäkuun puolivälissä. Kas, silloinhan alkaa turistien kalastuskausi.
Kestolinkki · Osasto: Luonto-era-kalastus ·
Kommentit
Lisää uutisia:
« Inarin hyvä lastenhoito on alkanut pahasti takuta | Sajos nousee Inariin vauhdilla »
