Lada oli lämmin ja varma tulipalopakkasellakin
22. helmikuu 2012
Togliattin suunnitteluosaston helmi: Lada 1200. Vuosien varrella autoon tehtiin pieniä muutoksia, mutta hyväksi havaittuun ulkonäköön ei juuri kajottu uudemmissakaan malleissa.
Lada oli kulta-aikanaan 1970-80-luvun taitteessa Suomen myydyin automerkki. Vanhat ivalolaiset Lada-miehet Timo Ratavaara ja Ville Kiviniemi ymmärtävät hyvin Ladan entisaikojen suosion. Se oli lujaa laatua ja aikoinaan aivan omiaan Lapin kuoppaisille sorateille. Kovalla pakkasellakin Lada käynnistyi ja jakopään kettinki alkoi pitää omaa turvallista hyrinäänsä. Lada oli perusauto sanan varsinaisessa merkityksessä. – Uuden Ladan sai kymppitonnilla. Mikään saman kokoluokan länsiauto ei pystynyt hintakilpailuun. Mistä hyvästä länsiautosta sai pulittaa ainakin 30 000 markkaa, muistelee Timo Ratavaara, joka vuonna 1974 tuli Sallan Teboililta asemanhoitajaksi Ivalon Teboilille.
Teboilin pihassa oli aina puolenkymmentä Ladaa, sekä tuliteriä että käytettyjä. Konela vastasi niiden myynnistä ja Konelan mies kävi aina solmimassa Lada-kaupat ostajien kanssa. Mutta jos joku halusi käydä Ladaa koejamasssa, niin avaimet sai silloin käteen Ivalon TB:ltä. – Lada oli parhaana aikanaan valtamerkki Pohjois-Lapissa. Yhteen aikaan Ivalon kylässä oli oma huolto vain Ladoille ja sehän annettiin Teboililla. Poromiesten keskuudessakin Lada oli suosittu ja he kiskoivat sen perässä peräkärryjä. Hiaceahan eivät poromiehet ensi alkuun suosineet, kun tarjolla oli vain bensiini-Hiacea, muistelee Ratavaara.
Kestolinkki · Osasto: Ihmiset ·
Kommentit
Lisää uutisia:
« Saamelaiskäräjien pitää kuunnella inarilaisia | Tekstareita 29.2.2012 »
