Ministerin moraali ja kansan
5. heinäkuu 2010
Harvoin sattuu Suomen kokoisen pienen valtakunnan hallitukseen samalla kertaa kaksi samanlaista vekkulia, jotka pääsevät jatkuvasti otsikoihin jonkun muun syyn kuin poliittisten ansioidensa takia. Näin meillä kuitenkin edellisen hallituksen aikana kävi, kun pääministerinä vielä huseerasi Matti Vanhanen ja ulkoministerinä Ilkka Kanerva. Välillä tuntui, ettei näillä miehillä aivot sijainneet perinteisessä paikassa korvien välissä, vaan jalkojen.
Tunnustan jo näin heti alkuunsa, että minun tuntemukseni herrojen puuhastelusta perustuvat puhtaasti uutisten seuraamiseen eikä niillä välttämättä ole mitään tekemistä näiden kansan valittujen todellisten kykyjen kanssa. Nehän nimittäin saattoivat tälläkin saralla olla huomattavasti ansioituneemmat kuin mitä julkisuuteen koskaan pääsi putkahtamaan.
Äkkipäätään olisi kuvitellut, ettei miehillä voi olla mitään yhteistä, sillä niin toisistaan eroava oli jo heidän ulkoinen olemuksensa. Siinä missä pitkä ja laiha Vanhanen seurasi tapahtumia omissa korkeuksissaan kansanjoukkojen yläpuolella, katseli Kanerva maankamaraa reilun päänmitan alempana. Julkisuudessa Vanhanen oli kuivan ja pikkutarkan miehen maineessa, kun taas Kanerva hallitsi keskustelua sukkeluuksilla ja sananväännöksillä.
Jos pääministeri teki pesäeron oman yksityiselämänsä ja tehtävien hoidon välillä, niin julkisuudessa viihtyvälle ulkoministerille tehtävien hoito ja yksityisyys olivat lähes sama asia. Häneltä riitti virtaa viikollakin omiin iltarientoihin ja siinä missä pääministeri oli tiukka asiajohtaja, oli ulkoministeri sujuvakielinen seuramies, jonka ympärille keräännyttiin mielellään kuuntelemaan tämän lennokkaita sutkauksia.
Vanhanen sai seitsemän vuoden hallituskaudestaan kuitenkin lopuksi hyvät pisteet vaikka häntä hieman moitittiin värittömäksi ja vähemmän karismaattiseksi johtajaksi. Ulkoministeri sen sijaan sai hallituksesta kenkää.
Kestolinkki · Osasto: Ihmiset ·
Kommentit
Lisää uutisia:
« Veskoniemen kalahalli kaipaa nopeaa remonttia | Teno ja lohi eivät riitä vetonauloiksi »
