Pielpajärven kirkko nousi keskelle inarilaisten elämää
18. elokuu 2010
Samuli ja Eila Onnela vaihtoivat kuulumisia kanttori Matti Kurkelan kanssa. Kurkela kertoi viettävänsä ensi vuonna jo eläkepäiviä, joten Pielpajärven kirkon 250-vuotisjuhliin osallistuminen oli hänelle todennäköisesti viimeinen virkatehtävä kirkkokentällä
Pielpajärven kirkkoa nimitetään nykyisin erämaakirkoksi. Nykyihmisen mittapuulla katsottuna kirkko on Jumalan luonnon keskellä, mutta samalla keskellä ei mitään, totesi Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi Pielpajärven kirkon 250-vuotisjuhlassa. Hän muistutti millainen Pielpajärven seutu oli silloin, kun kirkko päätettiin sinne rakentaa. – Jos vanhat hirret voisivat puhua, niin ne kertoisivat kuinka tämä kirkko oli aikoinaan keskellä tavallisten inarilaisten elämää. Täällä on palveltu 40 asteen pakkasessa talvimarkkinoiden aikaan ja täällä on kastettu lapsia kesähelteillä sääskiparvien keskellä, totesi piispa Samuel Salmi.
Juhlaesitelmän pitänyt historioitsija, filosofian tohtori Samuli Onnela totesi juhlaväen kokoontuneen vanhan saamelaisen, suomalaisen ja kirkollisen kulttuuriperinnön maaperälle. – Jos olemme vielä tarkempia, pitäisi tämä ilmaista vielä väkevämmin: olemme todella ikivanhalla saamelaisen kulttuurin maaperällä, jossa on alkuperäisten asukkaiden jälkiä vuosituhansien ajalta. Näin ilmaistuna voimme vielä jatkaa ja sanoa: olkaamme ylpeitä, että meidän jalkojemme alla ja silmiemme edessä on todella ikivanha kulttuurinen maaperä, joka on täällä vaikuttanut ja antanut pitkän ajan kuluessa koko Pohjois-Kalotille oman ja värikkään leimansa.
Onnela muistutti, että Inari oli pitkään ennen pohjoisten kirkkojen rakentamistakin vauras ja moniin suuntiin yhteyksiä pitänyt saamelaiskylä. Jäämeren kalaiset vedet olivat Inarijärven saaliitten tavoin tuttua ja välttämätöntä hengissä pysymisen kannalta. Yhtä välttämätöntä oli ylläpitää hyviä naapurisuhteita sekä länteen että itään.
Kummaltakin puolelta kylä ja sen asukkaat saivat monia vaikutteita leivän, mausteitten, pukujen, työkalujen ja monen muun elämälle tärkeän asian osalta ja hoidolle. Aivan oman erityispiirteen toi itäisen Jäämeren suuntaan käyty kauppa, jonka kautta saatiin ei vain tavaroita, vaan myös vaikutteita ja kosketus kaukaisiin kulttuureihinkin oli mahdollista. – Tässä mielessä ei ole vain sattuma, että muutama vuosi sitten löytyi Inarijärven vesialueelta arvokas hopea-aarre, jonka kautta voimme kuljettaa mielikuvituksen siivin entisten inarilaisten yhteyksiä tuhansien kilometrien päähän, yli Novgorodin ja yli Venäjänkin rajojen. Täällä Pielpajärvellä on mieluista sekä muistaa että muistuttaa tämän löydön merkitystä. Onhan hopeisen kaula-aarteen löytöpaikka samaa kulttuurialuetta kuin missä me nyt juhlimme Pielpajärven ja koko Inarin ja Lapin kirkollista ja kulttuurillista perintöä.
Kestolinkki · Osasto: Inari ·
Kommentit
Lisää uutisia:
« Inarijärvestä puhutaan maailmalla | Kolttien perinnetalo siunataan Sevettijärvellä »
