Sallivaaran erotuspaikalla oli markkinameininki
3. kesäkuu 2010
- Vaati taitoa ostajilta ja heidän työmiehiltään viedä porot elävinä aina länsirajalle saakka, sanoo Oula Sara. Taustalla poliisien kämppä, johon virkavalta majoittui erotusten aikana.
- Se oli mukavaa aikaa, mutta en kaipaa sitä takaisin, hymyilee poromies, monessa luottamustoimessa vuosikymmenten varrella ollut, Oula Sara Sallivaaran vanhalla poroerotuspaikalla. Sara kertoi erotuspaikan historiasta Siidan järjestämällä kansainvälisen museopäivän retkellä.
Oula Sara katselee ympärilleen Sallivaaran entisöityjä kämppiä ja aitoja. – Oli kulttuuriteko, että nämä rakenteet kunnostettiin 1980-luvulla. Tämähän olisi kamalan näköinen paikka, jos kaiken olisi annettu romahtaa. Suurin osa kunnostetuista kämpistä on avoinna. Me olemme paliskunnassa tuumanneet, että he jotka tänne asti vaivautuvat kävelemään, ovat kunnon väkeä ja kohtelevat rakennuksia hyvin.
Sara palaa sielunsa silmin 1960-luvulle, jolloin Sallivaaran talvierotuspaikka oli vielä toiminnassa. Joulu – helmikuun aikana pidetyt erotukset kestivät viikosta kahteen viikkoon, ja väkeä kerääntyi paikalle läheltä ja kaukaa. Poroja saattoi olla jopa 8 000, sillä kaikki paliskunnan porot koottiin kerralla. Erotuspaikalle syntyi oma markkinaperinteensä iltatoreineen ja tansseineen. Kun illalla oli pilkkopimeä, ei porotöitä voinut enää tehdä. Osa väestä pakkautui silloin Riemuliiteriksi kutsuttuun kämppään iltaa istumaan, tanssimaan ja korttia pelaamaan. Alkuun kämpässä tuhrattiin kynttilän valossa, loppuajasta käyttöön tulivat kaasukäyttöiset lamput.
- Haitari soi ja sököä pelattiin. Joku saattoi yrittää nukkuakin, jos vain siinä metelissä pystyi. Täällähän oli paljon laavujakin pystyssä, sillä eiväthän kaikki mahtuneet yöpymään kämpissä. Ihmisiä oli parhaimmillaan parisataa. Saattoi joukossa olla muutama sellainenkin, jotka olivat tulleet tänne pelkästään kortinpeluun takia, hän naurahtaa.
Kestolinkki · Osasto: Luonto-era-kalastus ·
Kommentit
Lisää uutisia:
« Inarista löytyy tekemistä kesälomallakin | Arkeologi ja metsuri tutkivat Ivalon itäpuolista aluetta »
