Sevettijärven palvelutalo ja kolttakeskus otettava työn alle
31. elokuu 2009
Kevättalvella 1949 Suonikylän koltat kuljetettiin uudelle asuinalueelleen Sevettijärvelle, yli tuiskuisen Inarijärven, tiettömän taipaleen taakse. Muutto tapahtui ristiriitaisissa tunnelmissa. Takana oli vuosikausien tilapäisasuminen muun muassa Nellimissä ja Rajajoosepin alueella saksalaisten jälkeensä jättämissä tyhjissä ja likaisissa vankileiriparakeissa. Petsamon vanha aluelääkäri arvosteli tilapäisasumista kirjoittamalla, että keuhkotautiepidemia näyttää leviävän sitä vauhtia, että pian kaikki koltat ovat menehtyneet siihen ahtaissa kämpissään.
Sevettijärvellä kolttia odottivat uudet vastahöylätylle hirrelle tuoksuvat mökit ja laajat porolaitumet. Uudet asuintalot eivät kuitenkaan poistaneet vanhojen kolttasaamelaisten ikävää vanhoille asuinmailleen. Valtio jäljitteli Suonikylän talvikylän mallia ripotellessaan kolttamökit kauaksi toisistaan. Sevettijärvestä tuli näin Suomen pisin kylä. Valtio ei kuitenkaan muistanut, että talvikylässä koltat asuivat vain osan aikaa vuodesta. Sevettijärvellä huomattiin pian, että pikkuruiset mökit ovat sietämättömän pieniä suurille perheille ympäri vuoden asuttavaksi. Elämänpiirikään ei kaikista tuntunut miellyttävältä. Elämässä Inarijärven takana oli eristäytymisen makua. Eikä asiaa parantanut sekään, että kolttien poroja alkoi katoilla salaperäisesti.
Ensi lauantaina vietetään Sevettijärven kylällä kolttien asuttamisen ja Sevettijärven koulun 60-vuotisjuhlaa. Juhlapäivän kynnyksellä voi todeta, että kolttakulttuurille kuuluu hyvää ja huonoa. Hyvää siinä mielessä, että esimerkiksi Ivalossa toimii kolttien kielipesä, jossa Ivalon ja Keväjärven alueen lapset oppivat koltansaamea ja -kulttuuria. Sevettijärvellä huolestuttavaa on se, että kylän koulun lapsimäärä on tippunut yhdeksään eikä ekaluokkalaisia ole koulussa yhtään. Kun kyläkoulu yleensä toimii jonkinlaisena kylän elinvoimaisuuden mittarina, niin Sevetissä tämän mittari näyttää hälytyslukemia.
Sevettijärven kyläläiset ovat pitkään odottaneet, että kylään saataisiin vanhuksille palvelutalo sekä kolttakeskus, joka palvelisi kylän kehitystä monella tavalla. Palvelutalo on tarpeen muun muassa siksi, että vanhukset saisivat viettää elämänsä ehtoopuolen tutussa kylässään, jossa vielä pärjää heidän omalla alkuperäisellä äidinkielellään, koltansaamella. Sevettijärven kolttamuseo on kehittynyt sen jälkeen kun Siida otti siitä vetovastuun ja tämä on yksi askel kolttakeskuksen suuntaan. Jos kylässä olisi kolttakeskus, niin se voisi esitellä laajasti kolttien historiaa ja nykypäivää ja tukisi samalla kielen ja kulttuurin säilymistä. Perinnetalo jäisi tällöin mielenkiintoiseksi kolttakeskuksen ulkomuseoksi. Vuosien varrella on puhuttu siitäkin, voisiko Sevetissä toimia pieni ortodoksimuseo.
Kestolinkki · Osasto: Paakirjoitukset ·
Kommentit
Lisää uutisia:
« Inarijärven säännöstelysopimus 50 vuotta | Veneentekijä-Putinin muisto elää Rahajärvellä »
