Veikko Ennala kutsui poromiehen Helsinkiin vuonna 1956
19. lokakuu 2009
Hymy-lehden pitkäaikaisen toimittajan Veikko Ennalan parhaita lehtikirjoituksia on koottu tänä vuonna ilmestyneeseen, Tommi Liimattan toimittamaan “Piinapenkki ja maailman meno”-kirjaan. Kirjasta löytyy Ennalan lehtijuttu “Poromies ja torpanpoika”, jossa hän muistelee kuinka kutsui vuonna 1956 Inarijärven saaressa asustaneen poromiehen Matti Vallen vieraakseen Helsinkiin ja vei poromiehen myös itsensä presidentti Urho Kekkosen puheille.
Ennala kirjoitti elämänsä viimeisinä vuosina Alibi-lehteen ja Liimatta on laittanut kirjaansa Alibissa vuonna 1986 julkaistun kirjoituksen, jossa Ennala selostaa seikkaperäisesti Vallen vierailua. Alibin lehtijutussa Ennala toteaa olleensa vuonna 1956 Apu-lehden palveluksessa ja tehneensä Vallen matkasta tuolloin Apuun monisivuisen reportaasin.
Ennala kirjoitti aluksi Inarin kunnansihteerille ja pyysi häntä kertomaan, kuka olisi Inarissa sellainen kansannainen tai -mies, joka ei ole ennen koskaan käynyt Helsingissä katsomassa kuinka Suomen “laitapuolella elämöitäisiin”. Kunnansihteeri soitti ja suositteli matkalle poromies Matti Vallea. Tämä asui eräässä Inarijärven saaressa ja oli vieraillut ainoastaan Rovaniemellä. Kunnansihteeri vannotti Ennalalle, että Matti Valle on kylläkin iäkäs, mutta ei mikään typerys ja häntä pitää kohdella kaikin tavoin kunnioittavasti.
Ennalan Alibiin laatima kirjoitus kohteleekin Matti Vallea erittäin lämpimästi ja tekstistä huomaa selvästi, että ikänsä vaatimatonta elämää Inarin erämaissa elänyt Valle teki Ennalaan vaikutuksen. Ennala oli toimittajan työssään joutunut tonkimaan kaikenlaista sontaa ja tavannut monenlaista pintaliitäjää, joten ei ole tietenkään ihme jos hän tunsi olonsa kerrankin kotoisaksi rehellisen kansanmiehen seurassa.
Veikko Ennala teititteli aluksi Matti Vallea, mutta Matti sanoi, ettei hänessä montaa ole. Hän oli Matti vain yksinään. Inarin mies vietiin asumaan Hotelli Vaakunaan ja kun Ennala tuli hakemaan Mattia sieltä mukaansa ensimmäisen yön jälkeen, oli hotellihuoneessa jo armoton kessunkäry.
Ennala ehti käydä useammankin kerran syömässä Matti Vallen kanssa ja tämä ihastui niin paljon paistettuihin silakoihin, että söi niitä Ennalan suosikkiravintolassa monena päivänä peräkkäin. Kun Valle oli jo lähtenyt kotiin, kysäisi tarjoilija Ennalalta, että oliko silakoihin ihastunut mies toimittajan isä. – Vastasin että kunpa olisikin ollut. Ikäerostamme huolimatta meistä tuli ystävät. Hän oli täydellinen luonnonlapsi, avoin, vilpitön, sopeutuva eikä hän valittanut väsyvänsä vaikka olimme myötäänsä jostakin tulossa johonkin mennäksemme.
Vain oopperassa Matti Vallen kärsivällisyys loppui ja hän kuiskasi illan aikana: – Lähdettäiskö helvethin täältä? – Mie on operasta oikhen perusta. Taivhan Jumala että net huusi, ihmetteli Matti toimittajalle myöhemmin ravintola Bulevardissa.
Kestolinkki · Osasto: Ihmiset ·
Kommentit
Lisää uutisia:
« Milka on kylän paras lypsylehmä | Harappijärven luusuaan pato »
