Vilho Leppäkangas lähtisi Petsamoon vieläkin
22. helmikuu 2012
- Se olisi paksu kirja, kun kirjoittaisin ylös kaikki mitä minä Petsamosta muistan. Siellä sattui minun aikana niin paljon ja siellä oli niin monenlaista kulkijaa, ettei sitä nykyajan ihminen voi kuvitellakaan. Sitä Petsamoa ei ole enää muualla kuin meidän vanhojen petsamolaisten muistoissa, sanoo ensi viikonloppuna 85 vuotta täyttävä Vilho Leppäkangas.
Vilho Leppäkangas tapaa Ivalon kylällä silloin tällöin vanhoja Petsamon aikaisia tuttujaan. Yksi heistä on Malmin Helga, jonka kanssa hän kävi samaa Parkkinan koulua. – Kukkolan Helvi oli töissä Petsamon Salmijärven Osuuskaupassa. Helville tarjoan joskus kyydin seurakunnan tiistaipiiriin. Osuuskaupasta on jäljellä maantien laidassa kivijalan rauniot. Pysähdyimme siinä kun muutama vuosi sitten kävin Kukkolan Aarren kyydissä Petsamossa. – Salmijärven Taka-Lappi oli tosin Osuuskauppaakin suurempi. Siinä oli leipomo ja ravintolakin. Parkkinassa Osuuskauppa oli taas Taka-Lappia suurempi. – Joskus Ivalossa olen nähnyt Tammelan Klaaraakin, jonka kanssa talvisota-aikana lauleskelin evakkopaikassa Trondheimissa.
Vilho Leppäkangas muutti Petsamoon äitipuolensa kanssa Etelä-Pohjanmaan Ylistaron pitäjästä 1930-luvun alussa. Vilhon isä oli lähtenyt Petsamoon jo hieman aiemmin ja hän lähetti kotiväelle Ylistaroon 400 markan setelin matkarahaksi. Iso seteli oli niin outo ilmestys, että naapuritkin kävivät sitä ihmettelemässä.
Leppäkangas on käynyt Ylistarolla katsomassa vanhoja lähtökuoppiaan, mutta mitään erityistä kipinää eivät käynnit Etelä-Pohjanmaalla ole hänessä herättäneet. Petsamon suhteen on kuitenkin toisin. Petsamon kuohuva ja vilkas 30-luku on elävänä hänen mielessään. Petsamo oli jylhänkaunis paikka, jossa ahkeralle ihmiselle riitti aina töitä. – Jos Petsamo olisi entisellään, niin sinne minä lähtisin vieläkin.
Leppäkankaat asuivat ensin Parkkinassa Hagelbergin pikku mökissä. Kovalla myrskyllä nousuveden aikana Jäämeren pärskeet iskeytyivät ikkunaan. Sisällä tarkeni hyvin, kun kamiinoihin lisäiltiin koksia. Koksilämmitys oli Jäämeren rannalla suosiossa, koska puita ei löytynyt kuin Petsamojokivarren koivikoista.
Kestolinkki · Osasto: Ihmiset ·
Kommentit
Lisää uutisia:
|
