Paikallisuutiset

Kotiuttamisjuhla Ivalon rajajääkärikomppaniassa

Ei tullut laskuvarjojääkäriä, mutta tuli ylirajajääkäri

–Laskuvarjojääkäriksi halusin, mutta en päässyt Uttiin. Sen sijaan pääsin tänne Ivaloon, eikä ole harmittanut. Tämä on ollut ihan riittävän kova paikka. Ivalo oli fyysisesti raskas, mutta vielä enemmän tämmöinen kova koulutus koetteli henkistä jaksamista. Palveluksen taisi matkan varrella keskeyttää kolmisenkymmentä miestä, tuumaili ylirajajääkäri Elmo Limma kotiuttamisjuhlassa Ivalon rajajääkärikomppaniassa.

Limma palkittiin juhlassa Luton leukulla, jonka hänelle lahjoitti Lapin rajavartioston kiltan edustaja Hannu Paananen . Luton leukulla on pitkät perinteet ja Erillisosasto Petsamon miehet lahjoittivat sen ensimmäisen kerran vanhalle komentajalleen, kenraalimajuri Antti Pennaselle Norvajärvellä vuonna 1959.

Ylirajajääkäri Limma kiitteli erityisesti komppanian ruokia, joiden hän uskoi olevan parhaimmasta päästä niissä paikoissa missä varusmiehiä koulutetaan.

– Ivalossa on hyvä sotku, mutta itse Ivalon kylään ei paljon ehtinyt tutustua. Kahdesti siellä kävin ja aika pieneltähän tuo näytti, naurahti Limma, joka lähtee syksyllä Oulun yliopistoon tuotantotaloutta opiskelemaan.

Kotiutuvan varusmiehen puheen pitänyt alikersantti Antton Eskola sanoi palvelusajan syöneen miestä ja koetelleen fyysisen ja henkisen kunnon ylärajoja toden teolla.

– Meitä on koeteltu. Olemme olleet taisteluharjoituksessa purevassa pakkasessa. Olemme olleet vihollisen saartamana aktiivisen ilmavalvonnan alla. Me emme kuitenkaan menettäneet toimintakykyämme ja onnistuimme tuottamaan odottamattomia tappioita viholliselle, muisteli Eskola palvelusaikaansa.

Alikersantti Eskola uskoi tietävänsä syyt minkä vuoksi miehet selviytyivät palveluksestaan kunnialla.

– Meillä on osaavia kouluttajia ja komppaniassa on yhteen puhaltamisen kulttuuri. Palvelustovereista tulee matkan varrella kuin veljiä, hän sanoi.

Kotiuttamisjuhlassa kuultiin varusmiesten kuoron esittämänä Veteraanin iltahuuto. Pianolla laulua säesti Visa Heikkilä .

– Olen soitellut pianoa sen verran, että minua pyydettiin säestämään. Ketään ei pakotettu laulamaan, kuoro syntyi vapaaehtoispohjalta. Eikä meillä ollut paljon harjoitteluaikaa, eikä sen kummempaa kuoronjohtajaakaan, mutta sotilaskodissa vedimme Veteraanin iltahuudon tätä ennen, kertoi Heikkilä.

Rajajääkäri on valiosotilas

– Rajajääkäri on valiosotilas, muistutti Lapin rajavartioston komentaja, eversti Jarkko Alén puheessaan kotiutuville.

Hän kertoi rajajoukkojen täyttäneen sodassa tehtävänsä kunnialla. Sotilaallinen maanpuolustus on kuulunut aina Rajavartiolaitoksen tehtäviin, mutta muuten tehtävät ja vaatimukset ovat aina kehittyneet ajan vaatimusten mukana.

– Vastaamme valtakunnan rajan koskemattomuudesta ja tuomme turvaa ihmisille. Olemme osa Suomen puolustusjärjestelmää. Torjumme myös hybridiuhkia. Ivalon rajajääkärikomppania on EU:n pohjoisin varusmiesyksikkö, jossa annetaan tiukkaa koulutusta äärimmäisissä olosuhteissa.

Komentaja totesi, että hyvään rajamieshenkeen kuuluu se, että palveluskaveriin voi luottaa. Hän uskoi, että Rajavartiolaitoksen reserviin siirtyvät nuorukaiset ovat palvelusaikana oppineet, että joukkueena saavuttaa enemmän kuin yksilönä.

Sotilaspastori Risto Alakärppä sanoi, että oli mukavaa kuulla kotiuttamisjuhlassa Veteraanin iltahuuto nuorten miesten kajauttamana.

– Teidän lauluesityksessä kuvastui se pienen tiiviin joukon yhteishenki. Siinä on jotakin erityistä ja vaikuttavaa. Palvelusaikana jokainen on tarvinnut kaverin tukea. Palvelusaikana on syntynyt hyvä Rajan henki. Muistakaa täältä lähdön jälkeenkin, että tarvitsette muita, eikä kenenkään tarvitse pärjätä yksin.

Väsyneenä nukkuu vaikka suksien päällä

Inarilaisnuorukaiset, rajajääkärit Aleksi Tepsell , Tomi Ahonen ja Jyri Loponen olivat kotiuttamisjuhlassa huojentuneina ja hyvillä mielin. Pojat arvelivat, että kaikki metsäreissut olivat rankkoja, mutta Peha-harjoitus oli ehkä ylitse muiden.

– Lähdimme kasarmin pihasta hiihtämään Rajajoosepintien varteen ja sieltä sitten takaisin. Umpihankea mentiin ja voimille otti, vakuutti Ahonen.

– Päivä meni sinne ja toinen päivä takaisin tullessa. Muutaman kerran torkahdeltiin suksien päällä. Joku kouluttajakin näytti nukahtavan hetkeksi suksille, naurahti Loponen.

Pojat ylistivät Ivalon Rajan ruokia Suomen parhaimmiksi. Myös sotilaskodille annettiin kiitosta.

– Sotku on pihan toisella puolella ja se on rento paikka toisin kuin kasarmi. Sotkun hyvä puoli on siinäkin, että siellä voi tavata kavereita, sanoi Loponen.

Varusmiespalveluksesta selviää Rajavartiolaitoksen varusteilla, mutta Loponen kertoi mukavuussyistä tuoneensa omat bokserit ja Tepsell piti joskus Rajan kamppeiden alla omaa siviilivillapaitaansa.

Pojat olivat hyvillään siitäkin, että ylimääräiset kilot sulivat pois palvelusaikana. Loponen tiputti peräti 20 kiloa. Tepsell laihtui noin seitsemän kiloa. Ahonen sanoi painon menneen niin miinuksen puolelle, että muutama kilo voisi tulla takaisinkin.

JP