Läm­min kii­tos niil­le mo­nil­le vart­tu­neil­le Ina­ri­lai­sen lu­ki­joil­le ja in­to­hi­moi­sil­le hiih­tä­jil­le ja ret­ki­hiih­tä­jil­le, jot­ka an­toi­vat pa­lau­tet­ta Ina­ri­lai­sen asen­to­pai­kal­la 1-osas­ta, jos­sa seik­kail­tiin Rau­tu­lam­mel­la. Se­hän tuli ju­tus­ta sel­väk­si, et­tä al­le­kir­joit­ta­nut oli Rau­tu­lam­men hiih­to­ret­kel­lä liik­keel­lä niin vää­räl­lä suk­si­va­lin­nal­la kuin ol­la ja voi. Luis­te­lu­suk­set ja vää­rän ko­koi­set mo­not ja­las­sa, ja li­säk­si se­läs­sä rink­ka jää­kai­roi­neen, niin muu­ta ei tar­vit­tu. Mat­ka tait­tui eteen­päin tyy­liin "kak­si met­riä eteen ja yk­si taak­se". Luis­te­lu­suk­set ovat var­mas­ti hy­vät luis­te­lu­baa­nal­la, mut­ta Rau­tu­lam­men ret­ki­la­dul­la, joka kul­kee tun­tu­rin hui­pul­ta toi­sel­le, ne oli­vat tus­kal­li­nen va­lin­ta. Rei­det oli­vat ve­ril­lä, kun käm­päl­le pääs­tiin. Hiih­to­ko­ke­mus­kin oli tyy­pil­li­nen kol­me­kymp­pi­sen vart­tu­neen nuo­ren hiih­to­ko­ke­mus - ar­mei­jas­sa­han sitä tuli hiih­del­tyä, ja sitä en­nen ylä­as­teel­la Jänk­kä­vaa­ras­sa.

Moni hiih­don har­ras­ta­ja har­mit­te­li pa­laut­tees­sa, kuin­ka har­mil­li­sen vää­rän ku­van minä nyt sain niin mah­ta­vas­ta har­ras­tuk­ses­ta kuin hiih­to. Joku il­moit­ti, var­mas­ti vä­hän lei­kil­lään, et­tä voi spon­so­roi­da mi­nul­le oi­ke­at suk­set al­le­ni, jot­ta voi­sin vie­lä ker­ran hiih­tää tuon Rau­tu­lam­men len­kin ja naut­tia hiih­dos­ta ja ym­mär­tää mis­tä koko hom­mas­sa on ky­sy­mys. Vaik­ka van­noin Rau­tu­lam­mel­la, et­tä tämä oli nyt täs­sä, niin nyt, kun rei­det­kin ovat ret­kes­tä toi­pu­neet, olen vä­hän jo tul­lut toi­siin aja­tuk­siin. Eh­kä pi­tää en­si tal­ve­na pät­kiä tuo mat­ka Kii­lo­pää-Rau­tu­lam­pi-Kii­lo­pää ai­van oi­ke­an­lai­sil­la suk­sil­la. Vaik­ka kar­va­poh­ja­suk­sil­la, jol­lai­set oli­vat pää­toi­mit­ta­jan al­la ja hy­vin näyt­ti­vät pe­lit­tä­vän.

Ja kun miet­tii, kuin­ka reis­sun ai­ka­na tuli vas­taan niin mo­ne­ni­käis­tä hy­vän­tuu­lis­ta hiih­tä­jää, rink­ka se­läs­sä, tai ah­kio pe­räs­sä, niin täy­tyy­hän tuos­sa hiih­to­har­ras­tuk­ses­sa ol­la jo­ta­kin kieh­to­vaa ja kou­kut­ta­vaa - kun vain on ne oi­ke­at vä­li­neet. Mie­leen jäi­vät myös hy­vän­tuu­li­set kans­sa­yö­py­jät Rau­tu­lam­men va­raus­tu­vas­sa. He ylis­ti­vät UK-puis­ton mai­se­mia ja pu­hui­vat niin kieh­to­vas­ti pai­kois­ta ni­mel­tä Lan­ko­jär­vi, Maan­tie­ku­ru, Lui­ro­jär­vi, Von­goi­va....et­tä tie­dä vaik­ka jos­kus us­kal­tai­si Rau­tu­lam­pea kau­em­mak­si­kin.

***

Kun il­lan pääl­le ko­kei­lim­me pilk­kiä Rau­tu­lam­mes­ta, niin yh­den ker­ran tun­tui sil­tä, et­tä kala ny­käi­si pilk­kiä. Meil­lä oli ai­ko­mus pilk­kiä Rau­tu­lam­mes­sa oi­kein to­sis­saan, mut­ta hom­ma meni jo­ten­kin kum­mal­li­sek­si, kun itä­val­ta­lai­nen nuo­ri mies ja nai­nen, tu­li­vat au­ti­o­tu­van puo­lel­ta kat­so­maan mei­dän tou­hu­jam­me. He seu­ra­si­vat mei­dän pilk­ki­mis­tä niin har­taas­ti ja tar­kas­ti, et­tä ky­säi­sim­me, ha­lu­ai­si­vat­ko he ko­keil­la. No, he ha­lu­si­vat, ja he pilk­ki­vät tun­nin kai­kes­sa hil­jai­suu­des­sa. Vä­lil­lä he vaih­toi­vat avan­to­ja, mut­ta ei­vät hel­lit­tä­neet, kun oli­vat pääs­seet elä­män­sä en­sim­mäi­sen ker­ran pil­kil­le. Ka­lo­ja ei tul­lut ja Ina­ri­lai­sen ret­ki­kun­nal­la oli jo her­mot pin­nas­sa, kun täy­tyi vain sei­sos­kel­la itä­val­ta­lais­ten vie­res­sä, hei­dän kes­kit­ty­es­sä pilk­ki­mi­seen. Lo­pul­ta he vä­syi­vät, kiit­ti­vät mei­tä, ja läh­ti­vät yh­tä ko­ke­mus­ta rik­kaam­pi­na ja il­mi­sel­väs­ti on­nel­li­si­na au­ti­o­tu­paan nuk­ku­maan. Vä­hän har­mit­ti, et­tä il­ta meni mei­dän osal­ta näin, mut­ta hyvä, jos ys­tä­väl­li­nen itä­val­ta­lai­nen pa­ris­kun­ta muis­taa tuon Rau­tu­lam­men pilk­ki-il­lan lo­pun elä­mään­sä.

***

Toi­mi­tuk­ses­sa ih­met­te­lin pää­toi­mit­ta­jal­le, et­tä mah­taa­ko­han Rau­tu­lam­mes­sa kui­ten­kaan ol­la rau­tua. Oli­han päi­vä­tu­vas­sa eväi­tä syö­nyt van­ha ret­kei­li­jä­uk­ko­kin sitä miel­tä, et­tä ni­mes­tään huo­li­mat­ta Rau­tu­lam­mes­ta on tur­ha mi­tään pilk­kiä. Ret­kei­li­jä­u­kol­la oli ah­ki­os­sa mu­ka­na kai­ra, mut­ta il­mei­ses­ti hän oli pilk­ki­nyt jos­sa­kin muu­al­la - eh­kä Lan­ko­jär­vel­lä. Pää­toi­mit­ta­ja Jaak­ko kai­ve­li kir­ja­hyl­lys­tään iki­van­han kir­jan, Kul­ler­vo Kemp­pi­sen Lu­mi­ku­run. Hän sa­noi, et­tei ul­koa muis­ta mai­ni­taan­ko kir­jas­sa mi­tään Rau­tu­lam­mes­ta, mut­ta hän piti ih­mee­nä, jos ei mai­nit­tai­si.

Se­lai­lin kir­jaa ja löy­tyi­hän siel­tä Rau­tu­lam­pi­kin. To­sin kir­jan il­mes­ty­mi­sen ai­kaan tuo ve­sis­tö on ol­lut ni­mel­tään Rau­tu­jär­vi. Kemp­pi­nen kir­joit­taa koko ajan Rau­tu­jär­ves­tä, mut­ta sama vesi se on kuin tämä ny­kyi­nen Rau­tu­lam­pi. Hän ylis­tää, kuin­ka Suo­mun län­ti­nen si­vu­pu­ro, Rau­tu­jär­vi, siin­te­lee puo­len ki­lo­met­rin pi­tui­se­na si­ni­vih­re­ä­nä sma­rag­di­na tun­tu­rei­den muh­ke­as­sa mal­jas­sa. Kemp­pi­nen kir­joit­taa, et­tä Rau­tu­jär­ves­sä asuu ker­to­man mu­kaan kir­ves­var­ren mit­tais­ta tam­muk­kaa ja on siel­lä rau­tu­a­kin. Kemp­pi­nen to­te­aa, et­tä hän on saa­nut Rau­tu­jär­ves­tä tam­muk­kaa, mut­ta kos­kaan hän ei ole saa­nut siel­tä ai­nut­ta­kaan rau­tua. -Lie­ne­vät­kö ka­la­mie­het nyp­pi­neet ai­ko­jen saa­tos­sa nuo arat, ta­run­hoh­toi­set ja kau­niit rau­dut jär­ves­tä ole­mat­to­miin, hän miet­tii.

Kemp­pi­sen Lu­mi­ku­ru-kir­ja vai­kut­ti niin mie­len­kiin­toi­sel­ta, et­tä täy­ty­nee hank­kia se ihan omak­si. Ina­ri­lai­sen Kir­ja­nur­kas­sa nä­kyy vie­lä muu­ta­ma kap­pa­le myyn­nis­sä.

***

Ra­ja­mies Liti, Je­re­mi­as Juop­pe­ri, Tui­ja Sor­ja­nen, Kari Ha­lo­nen, ro­ta­rit, li­o­nit, Huo­ta­ri Jari, Su­le­vi Kai­pi­ai­nen, vih­rei­den val­tuus­to­ryh­mä, Jaak­ko Fo­fo­noff...Sii­nä muu­ta­mia ni­miä tai ni­mi­tyk­siä jot­ka ovat tänä tal­ve­na ol­leet kä­sin A4-pa­pe­ril­le kir­joi­tet­tui­na ja pa­pe­ri kiin­ni toi­mi­tuk­sen pe­rä­huo­neen il­moi­tus­tau­lul­la. Mis­tä ih­meen ni­mi­lis­tas­ta on siis kyse - no tie­ten­kin Juo­muk­sil­la-sar­jan vie­rais­ta. Mon­ta muu­ta­kin ni­meä on lis­tal­le kir­joi­tet­tu muis­tia vir­kis­tä­mään kuin nuo edel­lä mai­ni­tut, ja edel­lä mai­nit­tu­jen ni­mien kans­sa tai­si käy­dä niin, et­tä ei hei­tä­kään eh­dit­ty juo­muk­sil­le kut­sua, kun kau­si jo päät­tyi ja verk­ko nos­tet­tiin kui­vil­le.

Mut­ta jos ei ih­mei­tä satu, niin Juo­muk­sil­la-sar­ja pa­laa Ina­ri­lai­sen pals­toil­le jäl­leen en­si tal­ve­na. Lis­ta jää sei­näl­le en­si tal­vea odot­ta­maan ja uu­sia ni­mi­ä­kin var­mas­ti toi­mi­tuk­sen kah­vi­pöy­däs­sä sii­hen ide­oi­daan. Eh­kä en­si tal­ve­na ote­taan vä­hän ke­vy­em­min ja odo­tel­laan vaik­ka maa­lis­kuun au­rin­koi­sia päi­viä en­nen en­sim­mäis­tä ver­kon las­kua ja ko­kua. Sil­loin voi­daan juo­mus­vie­rai­den kans­sa kah­vis­tel­la vaik­ka jääl­lä, joko Ai­ra­mi-kah­ve­ja juo­den, tai sit­ten kei­tel­lään kah­vit pai­kan pääl­lä. Pi­tää hank­kia sa­man­lai­nen ja­las­ten pääl­lä kel­kan pe­räs­sä kul­ke­va "ret­ki­kei­tin" kuin Sil­ta­lan Jou­nil­la oli, Jou­ni­han kävi mei­dät pe­las­ta­mas­sa pu­las­ta. Läm­min kii­tos myös muil­le vie­rail­le ja am­mat­ti­lai­sil­le (ai­na­kin Ina­ri­lai­sen toi­mit­ta­jiin ver­ra­ten) joi­ta il­man verk­ko­hom­ma oli­si var­mas­ti hyy­ty­nyt kes­ken kau­den.

Vil­le Vaa­ra­la