Pönttö-Mersulla Afrikkaan
Taksi pihaan nappia painamalla
Sankarivainajan pitkä tie kotiin
Sevettijärven koulu antaa turvaa ja lämpöä kuin komsio
Arctica Lapland on monipuolinen yrityskokonaisuus
Eläintenpitäjärekisteri sähköiseksi - myös hevoset tulee ilmoittaa rekisteriin
Yölentoja lennetään viikolla 43
Henkilöauto paloi Ivalossa
Kortamo-ojan mökille tullaan neljän sukupolven naisten voimin
Inarissa vanhusten tehostetussa palveluasumisessa ei suuria puutteita
Kortamo-ojan mökille tullaan neljän sukupolven naisten voimin
Hilja Eira ja Aappo Eira kuvattuna punaisen torppansa edessä 50-luvulla.
Kuva: Liisa Kosonen-Kareston albumi
Kunnanjohtaja Toni K. Laine:
Inarijärvestä ja vähän sitä ympäröivästä kunnasta
Raanun tarina
Ritva Tammela on aina tykännyt tehdä käsitöitä. Istumisen vastapainoksi hän käy säännöllisesti jumpassa.
Ritva Tammela kutoi ensimmäisen raanunsa 70-luvun lopulla Kaamasessa kansalaisopiston kudontapiirissä. Harrastus jatkui, ja sittemmin hänen raanujaan on viety tuliaisina koristamaan kotien seiniä aina Japania ja Indonesiaa myöten. Tällä hetkellä raanuja on näytteillä Pariisissa Institut finlandaisissa.
Ponnahdus, räjähdys vai pulpahdus?
Aihe: Pitkien kalsareiden kesä (jatkoa)
Viikon kysymys
Pitääkö Inarin luonnonystävän olla huolissaan?
Monenlaiset luontoaiheet puhuttavat juuri nyt inarilaista kansanihmistä.
Kolumni: Seppo Sarlund
Maailman kaunein paikka
Leenan Kukka etsii jatkajaa
Kukkakauppiaan työ on käsityötä parhaimmillaan.
IBM
Ivalolainen Leena Meskanen on yksi Ivalon kolmesta kukkakauppiaasta. Hän on toiminut alalla pitkään, lähemmäs 40 vuotta. Nyt Leenalla tekisi jo mieli vaihtaa "vapaalle" ja siirtyä nauttimaan eläkepäivistään. Niinpä hän laittoi yrityksensä myyntiin ja etsii omistamalleen kiinteistölle järkevää käyttöä.
Kuvassa oleva esine on englantilainen piippupora
Viikon gallup
Miltä näyttää Utsjoen tulevaisuus?
Viikon kysymys?
Onko talvivarastot kerättynä?
– Minä olen kulkenut paljon kultakisoissa ja tuota vaskausta minä hyödynnän myös marjojen putsauksessa. Laitan vaskoolin tämän marjanperkausritilän alle ja sitten ei muuta kuin vaskaamaan. Näin ne roskat lähtevät tiehensä alta aikayksikön, Eila-Henna Kukkala opastaa.
Syksyllä kerätyt marjat toimivat talvisaikaan mainioina vitamiinin lähteinä.
Kapine paljastuikin sodanaikaisiksi linjasaksiksi
Vihreiden varapuheenjohtaja Riikka Karppinen:
Ilmastolakkopäivänä katse kansalaisvaikuttamisen taitoihin
Kolumni
Auttaako hallitus ja EU?
Viikon kysymys?
Onko Kutturasta löytynyt sieniä?
Syksyisin pakastin täytetään kalalla, lihalla, marjoilla ja sienillä.
Mestarillista hiusalan osaamista Ivaloon
Jaana tarjoaa uusina palveluina Tuulenpesässä meikkauksia sekä partatöitä.
Parturi-kampaamo Tuulenpesässä työskentelyn aloittanut Jaana Saukko muutti Rovaniemeltä Ivaloon elokuun alussa. Muutto pohjoiseen pienemmälle paikkakunnalle oli ollut metsästystä harrastavalla Jaanalla toiveissa jo pitkään.
Kesän maistuvat muistot talteen
Nuorgamissa asuva Saija Eurasto on tullut yrttikurssille opettelemaan tavanomaisten ja yleisten esim. koivunlehden, horsman ja voikukan käyttöä ruoanlaitossa. Kuvassa Saijalla on käsissään väinönputken lehtiä, mitä hän kerää talteen pieninä vastoina ja kuivattaa ne käytettäväksi keittiössään.
Inga-Briitta Magga
Syksy on jo ovella ja talvi odottaa selän takana tuloaan. Alkusyksy on ollut kaikin puolin "kuiva" luonnostaan ja sadonkorjuun tuotokset jäivät koko maassa niukaksi. Lyhyt sienikausikaan ei antanut ruokasieniä säilöttäväksi asti ja marjasatokin oli paikoin heikko. Mutta palataanpas vielä alkukesän tunnelmiin ja Pulmankijärven rannalle. Siellä kerättiinkin talven varalle villiyrttejä.
Kolumni
Luonnonsuojelijan mahtikupru?
Aino Ojala muistelee lämmöllä Petsamon aikaa
– Kun menin Matin kanssa naimisiin, niin se oli ensimmäinen avioliitto kalajokisen ja petsamolaisen kanssa. Ehdin juuri täyttää 18 vuotta. Matti piiritti minua niin kovasti, ettei siinä auttanut mikään, ja hyvä avioliitto meille tulikin, sanoo Aino Ojala.
Aino Ojala, omaa sukua Lyöri, katseli pienenä tyttönä Petsamon Salmijärvellä kotinsa lattialla Paasivaaran margariinikirjaa, jossa oli värikuvia. Jokaisessa margariinipaketissa oli aina yksi kuva ja Aino-tyttö katseli ja vertasi, löytyisikö tuosta kirjasta Taj Mahalin kuvaa, jonka hän oli saanut margariinipaketista. Sieltähän se löytyi ja Aino sanoi äidilleen, että tuonnehan minä vielä menen joskus. Äiti päivitteli, että ethän sinä sinne koskaan pääse, sehän on Intiassa. – Niin minä kuitenkin 60-vuotiaana menin Taj Mahalia katsomaan, kertoo Aino hymyillen.
Kaivettiinko Kutturantien varrella kultaa 1950-luvulla?
Kutturantien varrella on kaivettu ahkerasti kultaa kuluneena kesänä. Kutturantien ja Sotajoentien risteyksessä on Kultakioskikin, jossa harrastelijakaivajat ja alueen muutamat ammattikaivajat kokoontuvat kahvistelemaan ja toisiaan tapaamaan.
Viikon gallup:
Näyttelijä Jasper Pääkkönen ja sijoitusyhtiö Korpi Capital ovat solmineet esisopimuksen Metsähallituksen kanssa maan vuokraamisesta Inarin Nanguniemestä. Nanguniemeen on tarkoitus rakentaa kansainvälisen luokan luontomatkailukohde, jossa panostetaan Inarijärven luontoon, suomalaiseen saunaan ja arkkitehtuuriin. Herättääkö hanke sinussa ihastusta vai vihastusta?
Kierrätätkö vanhat patterit?
Paula Kivelä-Koivisto
IBM
Tällä viikolla vietetään eurooppalaista paristokierrätysviikkoa. Suomalaiset ovat Euroopan neljänneksi ahkerimpia paristojen ja akkujen kierrättäjiä, kun keräysmäärää verrataan asukaslukuun. Tilaston perusteella suomalalaiset myös käyttävät paristoja ja akkuja keskivertoeurooppalaista enemmän. Moni ahkerakin kierrättäjä unohtaa, että käytettyjen paristojen ja akkujen virtanavat tulee suojata esimerkiksi teipillä. Teippi on kierrätyksen pelastusrengas, joka estää mahdolliset oikosulut, jotka voivat aiheuttaa jopa tulipaloja. Erityistä huomiota tulee kiinnittää nappi- ja 9V-paristoihin, joiden pinta on käytännössä pelkkää napaa ja neppariparistoissa navat sijaitsevat hyvin lähellä toisiaan, joten ne reagoivat erityisen herkästi. Kysyimme Ivalon kylällä ihmisiltä paristojen käytöstä ja kierrätyksestä.
Kolumni
Kansa on taas puhunut
Kanttori-Sirpalle pidettiin haikeat ja iloiset läksiäiset
Sirpa-kanttori sai seurakunnan työntekijöiltä läksiäislahjaksi muun muassa pienen enkelin, jota hän voi kuljettaa matkalaukussaan aina sinne missä milloinkin kulkee.
Oletko kerännyt syksyn antimia?
Viikon kysymys?
Onko Saariselän ruskassa vetovoimaa?
Syksy tekee tuloaan Saariselän tuntureille.
40 vuotta sitten alkanut ystävyys ei murru
Vanhat rauhanturvaajat tapasivat Nellimissä
– Golanilla 40 vuotta sitten syntynyt ystävyys on kestänyt tähän päivään. Vuositapaamisissa juttu jatkuu aina luontevasti siitä mihin se edellisellä kerralla jäi, vakuuttivat Eero Suni, Aarno Kalmari, Lauri Tammela ja Paavo Morottaja.
Nellimin Erähotellissa riitti tarinaa ja muisteltavaa helteisenä heinäkuun iltana, kun joukko vanhoja rauhanturvaajia eri puolilta Suomea kokoontui perinteiseen vuositapaamiseen. – Olemme sitä toisen komppanian porukkaa, joka aikoinaan palveli Golanilla. Tämä meidän perusporukka on kokoontunut joka vuosi ja 40 vuotta sitten solmittu ystävyys ei ole murtunut. Ensi vuonna pidämme 40-vuotisjuhlakokouksen Kuopiossa, kertoi Vaajakoskelta Nellimiin tullut komppanian varapäällikkö Aarno Kalmari.
Kirsi-Klaudia Kankaan Lappi alkaa Näätämöstä
– Onhan tätä Näätämön kylän raittia nimitetty lehtijutuissa preeriaksi, Villin lännen kyläksi, ja milloin miksikin. Näätämön keskusta on muodoltaan samannäköinen kuin ennenkin. Tietysti kaupat olivat silloin 70-luvulla yksinkertaisempia ja pienempiä. Nythän kaikki on kovasti laajentunut. Muistot tulvivat mieleen, kun tätä keskustaa katselee. Muistan ne roskanpolttotalkootkin, kun kauppojen takapihoilta poltettiin roskia toholla. Ne oli ensin tarkoitus haravoida, mutta roskakerros oli tamppaantunut liian lujasti maahan. Joen pohjakin puhdistettiin roskista, meloimme jokea kanootilla ja nostelimme roskia kepillä, jonka päässä oli piikki, muistelee Kirsi-Klaudia hymyillen.
Paltto Veikon aika ei käy pitkäksi Suolisvuonolla
Venemestari Veikko Paltto kiehauttaa kahvit kaasuhellalla kotonaan Suolisvuonossa. Veikon kaveri, vene- ja matkailuyrittäjä Aimo Koistinen on tullut kylästelemään Nellimistä ja tuonut tullessaan Veikon kauppatilauksen: kahvia ja jälkiuunileipää.
Vakituinen elämä Inarijärven rantojen vanhoista asuinpaikoista on käynyt vähiin. Moni Lapin-taloista on kesämökkikäytössä, osa vaihtanut vuosien varrella omistajaakin etelän ihmisten käsiin. Paltto Veikko, 79 vuotta, asuu kuitenkin ympäri vuoden kotonaan Suolisvuonon rannalla ja aika kotirannassa puuhaillessa kuluu paremmin kuin hyvin.
Kolumni
Turvejärveltä Pohjois-Koreaan
