Timo Kuusiolan Näätämön-päivät ovat vähissä ja Etelä-Suomi kutsuu. -Talvi Näätämössä oli upea kokemus ja tänne jää hyviä ystäviä.

Lemmenjoen ammattikullankaivajat ovat tuoneet kuluvan talven aikana kultavaltauksiltaan suuren määrän rautaromua. – Tätä rautaromun määrää kun katselee, niin täytyy kyllä kehua Lemmenjoen ammattikullankaivajien vastuullista asennetta. Kaikesta huolimatta, kun väistämätön oli edessä, ja Lemmenjoen kullankaivuu täysin perusteettomasti ajettiin alas, niin siellä on vanhat veteraanit pistäneet hihat heilumaan. Kultamailla on tasattu kaivuupaikkoja ja tunturista on rahdattu raskasta kalustoa pois, aivan kuten ympäristölupaehtoihin on kirjattu, Juha "Tintti" Tiainen sanoo Lemmenjoen kultamiesten lanssipaikalla.

Henna Karppinen sanoo Inarin kunnan olevan mieluisaa aluetta hyvinvointialan yrittäjälle. – Täällä asiakkaat ottavat meihin yrittäjiin kontaktia jopa kaupan kassajonossa, ja minun mielestäni siinä ei ole yhtään mitään vikaa. Kasvokkain on aina mukava jutella, ja siinä sitä samalla tutustutaan. Eli jos minun palvelut kiinnostavat, niin aina saa nykäistä hihasta, tai jos törmäät minun puhelinnumeroon, niin ei muuta kuin rohkiasti luuri käteen.

– Ensimmäisen katselmukseni yksin tässä työssä tein jatkamalla reilun 100 kilometrin automatkan jälkeen suksilla vielä pari kilometriä. Vaikka olin selvittänyt reitin etukäteen, metsässä risteilevien kelkan jälkien määrä yllätti. Kevätpäivä oli aurinkoinen ja hyvin sinne perille löysi, tarkastusinsinööri Reetta-Mari Tammela muistelee.

Mikko Kokkoniemi ja Leevi Olli kokevat verkkoa.

Lapaset ja villaneule on tehty islantilaislangoista - villaneuleen mallin Sanna kehitti omasta päästään.

Jouko ja Aino Mattila tutkivat muistojen albumia. -Moni asia on nyt lakisääteinen ja moni asia on hyvällä mallilla. Mutta eivät asiat itsestään tälle mallille kehittyneet. Taustalta löytyvät yhdistykset, vanhempien yhteishenki ja monet taistelutkin asioiden eteen päin viemiseksi, he sanovat.

Pentti Sipola sytytti kynttilän Koskelan teinipojan muistolle.

Katariina Kuosmanen

– Tässähän kävi niin, että harrastuksesta muovautui minulle ajansaatossa työ. Ajoin moottorikelkalla kilpaa vuosina 1986–1995. Kilpauran jälkeen menin töihin kelkkatehtaalle, ja siellä minä painoin hommia 17 vuotta. Tuon jälkeen olin kolme vuotta Korteniemellä, ja sen jälkeen muutin Ivaloon ja työskentelin pari vuotta Tarvike Centerillä. Eli on sitä kelkkoja jonkin verran tullut rassattua, kohta sellaiset 30 vuotta. Joku voisi jopa sanoa, että rakkaudesta lajiin, Petri Särkelä kertoo työhistoriastaan hymy kasvoillaan.

-Siian istutusvelvoite on syytä ottaa vakavasti, tai muuten loppuu leipä ja järvestä kala. Ja aivan turha on haaveilla, että Inarille tulisi nuoria ja rivakoita uusia kaupallisia kalastajia, kun sieltä tätä menoa loppuu se tärkein kala eli siika, sanovat Mika Nikulainen, Jaakko Talosela ja Veikko Kiviniemi.

Pikka Kock paluumuutti Saariselälle kesäkuussa 2019, koska haluaa olla lähellä äitiään. Hän asuu kotitalossaan Saariselällä, jota hän on remontoinut pikkuhiljaa.

25-vuotias Veera Mertaniemi työskentelee Ivalon apteekissa proviisorina.

Parviaisten perheeseen kuuluvat Hannu, Lotta, Riina, Aatu ja Veeti sekä Rocky-koira. – Me olemme viihtyneet täällä Ivalossa todella hyvin, ja jäämme innolla odottamaan mitä tulevaisuus tuo tulessaan.

Inarilaisia 1-kirjassa muistellaan Inarijärven keskimoottoriveneiden aikakautta. Juttua varten piti käydä Sovintovaaran laella katsomassa vanhoja moottoreita ja veneitä. Yksi tietolähteistä tällä reissulla oli Juho Kiviniemi.