Maaliskuisena perjantai-iltapäivänä Terveystalo Inarin toimitiloissa koettiin hauskoja ja vähän haikeitakin hetkiä, kun siellä vietettiin pitkäaikaisen työterveyshoitajan Riitta Osmosen läksiäisiä. Kahvinkeitin porisi, täytekakkua syötiin ja mukavia yhteisiä muistoja riitti, kun työkaverit onnittelivat pitkän päivätyön tehnyttä Riittaa.

Työterveyshuollon väki tuumaili, että hehän itse kannustavat asiakkaitaan siihen, että he pystyisivät olemaan töissä tavoite-eläkeikään asti. Ainakin Riitta itse pääsi tähän tavoitteeseen nyt esimerkillisesti. Riitta Osmonen työskenteli työterveyshoitajana 38 vuotta ja työuraa tuli täyteen 43 vuotta.

– Onhan tänä aikana paljon ehtinyt tapahtua ja työterveyslakiakin on ehditty muokata. Olen valmistunut jouluksi -78, sairaanhoitajaksi. Tulin sitten laskettelemaan yhdeksi kevääksi ja sillä reissulla ollaan. Valmistuin -83 terveydenhoitajaksi ja elokuussa -83 aloitin työterveyshuollossa.

Riitta muisteli kakkukahveilla, että aivan nuorena tyttönä hänellä taisi olla ihan muunlaiset urasuunnitelmat kuin hoitoalalle lähtö. Hoitoala ja työterveyshuolto veivät kuitenkin matkassaan.

– Opiskeluaikoina luennot olivat kiinnostavia ja mielenkiinto alkoi kasvaa työterveyshuoltoon. Tehtiin kahden opiskelijakaverin kanssa sitten seminaarityö poromiesten työterveyshuollon tarpeista. Vuosien varrella joku etelän kaveri saattoi kysyä, että vieläkö sinä olet siellä samoissa hommissa ja minä vastasin, että ilman muuta, en voisi muuta kuvitellakaan.

– Työterveyshuoltohan kehittyy ja muuttuu koko ajan ja tämä on näköalapaikka yhteiskuntaan. Joku on voinut ajatella, että Ivalohan on niin kaukanakin, mutta samat laithan meillä on kuin muuallakin ja yhteiskunnan muutokset näkyvät täälläkin. Isot tehtaat meiltä puuttuvat, mutta se on toisaalta hyväkin, niin ei ole ympäristöä kuormittavia tekijöitä.

Riitta oli hoitoalalla koko työelämänsä, mutta joskus nelikymppisenä hän hetken mietti, kun oli vuorotteluvapaalla, että lähtisikö opiskelemaan kokonaan toista alaa.

– En kuitenkaan lähtenyt uutta alaa opiskelemaan. Kun mietin työterveyspuolen asiakkaitani, niin aika monihan on juuri 40 ikävuoden paikkeilla miettimässä, alkaisiko uudelle uralle. Kun asiaa on pohdittu, niin yleensä olen tainnut sanoa, että anna palaa vain. Työelämää on nelikymppisellä yleensä vielä enemmän edessä kuin sitä on takana.

Uni on tärkein voimavara

Riitta Osmosen kakkukahveilla tuumailtiin, että kun vaikkapa työterveyshuollon työntekijä on laittanut nimensä paperiin ja sitoutunut tulemaan työnantajan palvelukseen, niin hänellä on itsellään vastuu työkyvyn perusasioista.

– Sitä me aina korostamme, että uni on tärkein voimavara. Unta pitää vaalia ja siitä ei saa varastaa. Sitten tulevat muut elämäntavat, jotka tukevat työkykyä. Ja työterveyshuollosta saa apua niihin, jos on tarvetta, pohdittiin kakkukahvin äärellä.

Riitta kertoi, että uni on asia, josta kysytään joka tarkastuksessa. Unesta puhutaan paljon ja sitä kysytään, miten ihminen nukkuu ja nukkuuko hän omasta mielestään riittävästi.

– Uni on aina kuulunut perusjuttuihin, mutta viime aikoina siitä puhutaan enemmän, kun unitutkimustietoakin on tullut enemmän. Muistan kyllä itsekin siltä ajalta kun tein kolmivuorotyötä, että unen tarpeesta täytyi huolehtia hyvin ja yötyössä on omat terveysriskinsä.

– Kun nukkuu hyvin, syö terveellisesti ja liikkuu sopivasti ja on iloinen mieli, niin sillä pärjää pitkälle. Ja sekin auttaa, kun tykkää työstään ja työpaikastaan. Jokaisella on myös oma vastuu omasta työstään ja työyhteisöstään, ei voi vain sanoa, että pomo laittakoon meillä paikat kuntoon. Meillä täällä Terveystalollakin minä ja jokainen työntekijä veimme omalta osaltamme yhteistä asiaa eteenpäin.

Riitta totesi, että se ei ole mikään potilassalaisuus, kun hän sanoo, kuinka merkittävä asia on työpaikan hyvä henki. On työpaikkoja, joissa vaikka fyysiset ympäristöolosuhteet voivat olla haastavat, mutta kun työporukan kesken on hyvä henki, niin kukaan ei ole äänestänyt jaloillaan. Joku on sanonutkin, että jos olisi huono työilmapiiri, niin silloin hän varmasti olisi lähtenyt.

Työ on motivoivaa

Kakkukahvien äärellä Riitta tuumaili, että työterveyshoitajan työ on ollut motivoivaa.

– Se tuntuu hienolta, kun saa juurikin tukea yhteistyössä työterveyshuollon tiimin kanssa ihmisten työssä jaksamista ja työuralla pysymistä. Sitten kun tulee haastavia tilanteita, sairauksia, työkyvyn alenemista tai työolosuhteiden muutoksia, jos me pystymme tukemaan ihmistä ja hän pystyy jatkamaan työssään, niin siitähän se motivaatio tulee meillekin.

– Työtä motivoi, eli siinä saa itsellensä kiitosta, kun voidaan auttaa sekä työntekijää että työnantajaa. Yhteistyötähän tämä on kaikin puolin. Me tuemme työntekijän hyvinvointia ja motivoimme työnantajaa järjestämään hyvät työolosuhteet.

Riitta Osmosen mukaan työterveyshuolto on nykyisin yhä enemmän tiimityötä ja Ivalossa se on hienoa, että Terveystalon myötä on tullut henkilöstöä lisää. Alussa työterveyshuoltoa Inarissa toteutettiin kunnallisessa terveyskeskuksessa, sitten kunnan ja paikallisten yritysten MedInarissa ja nyt valtakunnallisessa Terveystalossa.

– Meillä on täällä hyvä porukka ja tiimimme on laajentunut. Kyllä asiakkaat sen huomaisivat, jos sisäilmapiiri olisi huono, eikä porukka viihdy keskenään. Sellainen asia näkyisi ulospäin.

Vuosikymmenten varrella maailma on muuttunut, samoin työelämä ja sen myötä työterveyshuoltokin. Riitta naurahti, että ehkä joskus ihmisillä oli työterveyshuollosta se kuva, että siellä otetaan verikokeet ja koko juttu on sitten siinä.

– Asiakkailla on nykyisin aika hyvä kuva siitä, mitä tämä työterveyshuolto on. Joskus olen ajatellut, että työterveyshoitaja on vähän kuin sellainen seula, joka asiakkaan kanssa miettii ja pohti vaihtoehtoja, tyyliin, että olisiko nyt työpsykologi paikallaan, tai olisiko jumpparista hyötyä.

Aikoinaan työterveyshuolto joutui kiinnittämään tosi paljon huomiota fyysisiin ja fysikaalisiin työolosuhteisiin. Työpaikoilla oli monenlaisia altisteita, kuten melua tai kemikaaleja.

– Näissä asioissa on menty hyvin paljon eteenpäin, on hyvät työturvallisuusohjeet sekä suojaimet ja niitä osataan myös käyttää. Nyt esille nousevat enemmänkin psykososiaaliset tekijät. Työtä voi olla liikaa tai työilmapiiri on huono. Työntekijä uupuu ja kuormittuu ja tulee pitkiä sairauspoissaoloja. Nämä ovat oikeastaan paljon haastavampia asioita kuin ne entisvanhaiset fyysiset tai fysikaaliset ongelmat. Jos työpaikalla oli melua, niin tehtiin vain meluntorjuntasuunnitelma ja otettiin suojaimia käyttöön, niin asia korjaantui aika helposti.

Kakkukahvien äärellä Riitta ja työkaverit miettivät, että ”tämä on kolmikanta-työtä”:

– Työntekijät, työnantajat ja työterveyshuolto kantavat jokainen oman siivunsa ja toimivat yhteisen tavoitteen suuntaan. Työterveyshuolto on puolueeton ja sen kyllä työntekijät ja työnantajat toki tietävätkin. Emme myöskään sotkeudu työpaikan hallinnollisiin asioihin, jotka eivät työterveyshuoltoon kuulu.

Työnkuvat muuttuneet

Kun Riitta Osmonen aloitti työterveyshoitajana, niin fyysisiä ammatteja oli paljon enemmän kuin nyt. Jos miettii vaikkapa rajavartijan ammattia, niin se oli ennen fyysinen, kun partiomatkat tehtiin hiihtämällä tai kävellen, oli pakkanen tai ei.

Rajavartijan ammatti ei ole mihinkään kadonnut, mutta sen ammattikuva on. Nyt on tekniikka tullut fyysisen kulkemisen tilalle hyvin paljon.

–Se tulee mieleen siltä ajalta, kun oli vielä tosi paljon monessa ammatissa näitä fyysisiä juttuja, että työterveyshuollossa otettiin puheeksi palauttavan liikunnan merkitys. Ensimmäinen vastaus oli, että eikö se riitä, kun on koko päivän rehkinyt, pitääkö vielä illallakin ryhtyä jotakin tekemään, Riitta naurahtaa.

– Mutta palauttavan liikunnan merkitys ei ole kadonnut mihinkään, eikä myöskään palauttavan levon merkitys. Vapaapäivä on sitä varten, että kroppa ja mieli saavat levähtää. Ja nykyään ymmärretään liikunnan ja terveellisten elämäntapojen merkitys hyvin laajasti, nykyaikana on tietoa ja ihmiset ovat tietoisia terveydestään.

Kakkukahveilla muisteltiin hymyillen, kuinka vielä muutama vuosikymmen sitten oli aika tavatonta, jos joku kyläläinen oli kävelyllä tien laidassa. Vielä erikoisemmalta tilanne näytti, jos kävelijä käveli sauvat kädessään.

– Silloin vitsailtiin dementiahiihdosta ja vaikka mistä. Nyt ei ilme värähdä, jos näkee jonkun ihmisen lenkillä vaikka iltahämärässä. Nyt jokainen varmasti ymmärtää liikkumisen tärkeyden.

Riittaa alkaa hymyilyttää, kun hänen mieleensä tulee hauska muisto vuosikymmenten takaa:

– Se oli vielä kuntayhtymän aikaa ja olimme Maritan kanssa Utsjoella, majoitus oli vanhan sairaalan vintillä. Kävelimme Uulan Säästöön ruokaa ostamaan eikä kylällä näkynyt ketään muuta. Uula oli kassalla ja sanoi, että te olette varmaan sairaanhoitajia tai poliiseja, kun ei nyt ole mikään turistikausikaan.

Hyvillä mielin eläkkeelle

Kakkukahveilla Riitta sai kiitosta nuoremmilta kollegoiltaan siitä, että hän on toiminut rinnalla mentorina ja tiedonjakajana. Hän on aina auliisti halunnut jakaa työkavereilleen omaa tietämystään ja kokemustaan.

– Mieli on vähän haikea sillä lailla, että olen tykännyt työstäni, joka on ihmisten kanssa tehtävää työtä. Asiakkailta ja työyhteisöltä olen saanut voimaa työhöni. Ja kai minä olen jo aika vanha, koska täällä on asiakkaina ollut viime aikoina jo kolmatta sukupolvea, Riitta naurahti.

Riitta totesi, että nyt hän menettää suoraan sanoen hyvän työyhteisön ja sen takia hän on kyllä tirauttanut muutaman kyyneleen.

– Menetän työyhteisön siinä mielessä, että ei eläkeläinen voi tulla tänne suin päin ja avata keittiön ovea. Nyt pitää soittaa kelloa. Mutta kyllähän vanhat työkaverit säilyvät ystävinä ja vapaa-ajalla varmasti tavataan ja pidetään yhteyttä niin kuin tähänkin asti.

– Lähden hyvillä mielin, enkä ovet paukkuen. Olen kohtuullisessa kunnossa ja nyt ei ole mitään aikatauluja, joten voin vapaa-ajalla liikkua, lenkkeillä ja harrastaa silloin kun haluan. Ole saavuttanut tavoitteeni ja nyt on aika antaa nuoremmille tilaa.

Riitta tietää, että eläkkeelle lähteminen ei ole kaikille ihmisille helppoa. Jos on elänyt vain työlle, tehnyt työtä ja nukkunut, niin sellaisen ihmisen voi olla vaikea laskeutua eläkkeelle.

– Enemmän kai on heitä, jotka odottavat mielenkiinnolla ja innolla eläkkeelle lähtöä. Kun työelämää on jäljellä tuollaiset pari vuotta, niin aika moni laskee aamukampaansa enemmänkin hyvällä mielellä. Työterveyshuollossa yritetään aina puhua siitäkin, että työlle on hyvä olla vastapainoa. Jos elämä on työtä, eikä ole oikein harrastuksia, niin sitten voi pudota aika tyhjän päälle, kun yhtenä päivänä joutuu työelämästä eläkeläiseksi.

Riitta tuumailee, että sekin voi olla huono juttu, jos ihminen ajattelee, että hän tekee nyt töitä ja vain töitä ja nauttii sitten elämästä, kun eläkepäivät koittavat.

– Pitäisi muistaa elää joka päivä. Kun maailma koko ajan muuttuu ja työurat pitenevät, niin eläke on vähän semmoinen horisontti, että sitä ei ehkä kannattaisi liikkaa odottaa. Voi käydä niin, että juuri kun olet valmistautumassa eläkkeelle, niin joku päättäjä Helsingissä kopauttaa nuijaa ja eläkeikä siirtyy eteenpäin hetkessä.

Ammatinvaihto kannattaa

Ennen vanhaan ihmiset tekivät pitkiä työuria yhden ja saman työnantajan palveluksessa.

– Se oli kunnia-asia, jos meni 16-vuotiaana palvelukseen ja sai sitten samalta työnantajalta viirin eläkkeelle lähtiessään. Jos sitten sairastui vakavasti, niin saattoi joutua sairauseläkkeelle, eikä silloin puhuttu uudelleen koulutuksesta.

Riitan mukaan se on mahtava juttu nykyajassa, että työkyvyn ylläpitäminen ymmärretään tärkeäksi laajalla sektorilla. Ja jos näyttää siltä, että ihminen pystyy jatkamaan työelämässä, mutta ei juuri siinä ammatissa missä sillä hetkellä on, niin silloin häntä tuetaan kouluttautumaan uuteen ammattiin.

– Onneksi ihmisillä on nykyisin mahdollisuus vaihtaa uraa. Ihminen voi vaikka viisikymppisenä kouluttautua uuteen ammattiin ja se ammatinvaihto voi virkistää häntä kummasti ja hän jaksaa normaaliin eläkeikään saakka.

Läksiäiskahveilla Riitta ja kollega muistelivat, että entisaikaan tuntui vähän tavattomaltakin se, jos joku vaihtoi kesken kaiken ammattia. Sitä saattoi saada jopa vähän huithapelin leiman, jos lähtikin yhtäkkiä vaikka kaupan kassalta pois ja toiseen ammattiin.

– Yhteiskunta muuttuu ja ihmisten elämäntilanteet muuttuu ja lapset kasvavat. Ilman muuta kannattaa vaihtaa alaa, jos siltä tuntuu, ei siinä menetä mitään ja ihmisille voidaan räätälöidä yksilöllisiä koulutuksellisia ratkaisuja.

– Viisikymppisellä elämäntilanne voi olla paljon rennompi kuin nuorena, joten siinä voi olla tosi hyvä tilaisuus vielä opiskeluun. Moni pystyy uudessa ammatissaan hyödyntämään hyvin paljon entisen ammatin taitoja. Joku voi vaihtaa alaa niin totaalisesti, että vanhan ammatin taitoja ei suoraan voi hyödyntää, mutta ainahan se entinen tietotaito ja kokemus jotenkin on hyödyksi uudessakin ammatissa.

– Kun vertaa taas työterveyshuollon entistä aikaa ja tätä päivää, niin ennen lähtökohta oli pitkälti se, että kyseltiin, oletko terve vai sairas. Nyt puhutaan työkyvystä ja toimintakyvystä ja mietitään, miten sitä jäljellä olevaa työkykyä saataisiin parhaiten ylläpidettyä.

Työterveyshoitaja on näköalapaikalla

Riitta Osmonen miettii takana olevaa työuraansa ja hän sanoo, että työterveyshoitajana hän on saanut olla yhteiskunnan näköalapaikalla.

– Tässä on nähnyt maailman muutokset ja ammattien muutokset. Työpäivät ovat olleet hyvin erilaisia ja joskus on työmatkoja taitettu jopa helikopterilla.

Riitta sanoo, että työterveyshoitaja kyselee paljon ja siitä asiakas näkee, että työterveyshoitaja on uskottava ja hänen tilanteestaan kiinnostunut.

– Ammatteja on joka lähtöön ja me emme voi olla jokaisen työn asiantuntijoita. Jos vaikka hitsaaja tulee minun juttusille, niin en minä hallitse niitä hitsaustaitoja kuten hän, mutta minä kuuntelen ja kyselen ja pääsen sillä tavalla jyvälle hänen työstään ja sen terveydellisistä vaikutuksista. Ja kun käyn hänen työpaikallaan ja pyydän näyttämään, miten hän mitäkin laitetta käyttää, niin siinä opin ja näen paljon. Tämä on jatkuvaa tiedon päivittämistä, eikä työterveyshoitaja opi asioita vain kirjoista lukemalla.

– Lähden ihan hyvällä mielellä eläkepäiviä viettämään ja haluan vielä sanoa sen, että minulla on ollut mahtavat työkaverit ja olen iloinen siitä, että sain nähdä, miten tämä työterveyshuolto menee koko ajan eteenpäin. Onhan tämä mahtava ja asiantunteva tiimi nyt, kun vertaa alkuaikaan, jolloin tein työtä yksin työterveyshoitajana, aina kun ei ollut edes työparia.

– Motivaatiota minulla on riittänyt työterveyshuollon puolella työskentelyyn. Motivaatio tulee juuri siitä, että saa tukea ihmisten työssä jaksamista ja työuralla pysymistä, ja ennen kaikkea siitä, että olen saanut asiakkailta paljon, olen oppinut valtavasti eri ammateista, ja ihmisistä. Se on vaikuttanut pitkään samalla alalla jaksamiseen. Kiitos siten kaikille asiakkaille, työnantajille ja mahtaville työkavereille.

Jaakko Peltomaa

TIETOLAATIKKO