Juha Kaup­pi­nen kävi joku vuo­si sit­ten Kuu­sa­mos­sa erä­o­pas­kou­lu­tus­ta. Hän va­lo­ku­va­si ohes­sa ja sai mah­dol­li­suu­den tu­tus­tua pai­kal­li­siin luon­to­ku­vaa­jiin pääs­ten muun mu­as­sa kan­ta­maan Han­nu Hau­ta­lan ob­jek­tii­via men­tä­es­sä kur­kien pa­rit­te­lua ku­vaa­maan ko­jus­ta. Sa­mal­la Juha näki Hau­ta­lan val­ta­vat di­a­ko­ko­el­mat. Se teki vai­ku­tuk­sen.

Kuu­sa­mos­sa vie­te­tyt pari vuot­ta toi­mi­vat pon­nah­dus­lau­ta­na ny­kyi­sel­le va­lo­ku­vaa­jan ural­le. Kaup­pi­nen suo­rit­ti va­lo­ku­vaa­jan am­mat­ti­tut­kin­non Tor­ni­os­sa ja jat­koi myö­hem­min Jy­väs­ky­läs­sä va­lo­ku­vaa­jan eri­koi­sam­mat­ti­tut­kin­nol­la.

Veri ja ko­ti­mai­se­mat ve­ti­vät ta­kai­sin Ina­riin. Nyt hän on pää­toi­mi­nen va­lo­ku­vaa­ja omas­sa yri­tyk­ses­sään ja käy sii­nä ohes­sa La­pin yli­o­pis­tos­sa opis­ke­le­mas­sa au­di­o­vi­su­aa­lis­ta me­di­a­kult­tuu­ria.

Lei­pä­työn ohel­la sa­noo Kaup­pi­nen har­ras­ta­van­sa luon­to­ku­vaus­ta. Hän tun­tee luon­non näyt­täy­ty­vän it­sel­leen sy­vem­min ka­me­ran kera.

– Luon­to­ku­vaa­ja ei et­si met­säs­tä­jän ta­voin lii­ket­tä, vaan pai­kal­laan ole­vaa koh­det­ta. Olen pää­ty­nyt har­ras­tuk­ses­sa­ni mai­se­ma­ku­vaa­jak­si sik­si­kin, et­tä se vas­taa luon­nos­sa ole­mi­se­ni tar­pei­ta, mai­se­ma ei kar­kaa. Mai­se­maa voi tark­kail­la rau­has­sa, sii­tä voi et­siä eri­lai­sia nä­ky­miä. Yleen­sä haen kui­ten­kin spon­taa­niut­ta. Jos mai­se­ma ei jos­tain syys­tä ins­pi­roi esi­mer­kik­si va­lais­tuk­sen tai muun suh­teen, niin en yk­sin­ker­tai­ses­ti ota ku­via. Par­haim­mat het­ket va­lon suh­teen ovat ai­kai­sin aa­mul­la ja il­tai­sin, on luon­nol­lis­ta et­tä sil­loin tu­lee lii­kut­tua enem­män. Huo­noim­mil­la­kin ke­leil­lä voi ol­la ku­vauk­sel­lis­ta. Vas­ta­va­lo on haas­ta­vin, ja ma­ta­lat va­lot yleen­sä ovat tun­nel­mal­li­sia.

Ku­vaa­ja­na Kaup­pi­sel­la ei ole esi­ku­via, mut­ta toki on va­lo­ku­vauk­sen ura­nuur­ta­jia joi­ta hän ar­vos­taa, ku­ten Car­tier-Bres­son ja An­sel Adams.

– Olen ai­ka lail­la kaik­ki­ruo­kai­nen, otan vai­kut­ti­mia siel­tä tääl­tä. Oma ku­vaus­tyy­li­ni on sel­lai­nen, et­tä tär­keis­sä ti­lan­teis­sa otan pal­jon ku­via. En sen ta­kia et­tä oli­sin epä­var­ma, vaan sik­si et­tä saan si­ten van­git­tua par­haan het­ken no­pe­as­ti ohi­me­ne­väs­tä ta­pah­tu­mas­ta. Hää­ku­vas­sa­kin pie­ni sil­mä­na­sen­to voi rat­kais­ta pal­jon. Luon­to­ku­vas­sa on sar­ja­ku­vauk­sel­la mah­dol­lis­ta löy­tää esi­mer­kik­si len­tä­vis­tä lin­nuis­ta pa­ras sii­ve­na­sen­to.

Juha Kaup­pi­nen pai­not­taa et­tei läh­de niin sa­no­tus­ti ot­ta­maan ku­vaa luon­nos­ta. Hän me­nee luon­toon ren­tou­tu­maan, puh­dis­ta­maan pää­tään. Kuva tu­lee sii­nä ohes­sa jos tu­lee.

– Hie­noa ku­vaa ei men­nä ot­ta­maan. Luon­to voi sen sil­ti an­taa hie­no­jen va­lo­jen sä­es­tyk­sel­lä, tai sit­ten se an­taa tar­peel­li­sen tuu­lah­duk­sen, il­man ku­vaa. Mi­nul­le on elin­tär­keä asia, et­tä pää­sen luon­toon, kuva on tois­si­jai­nen. Is­tun niin pal­jon tie­to­ko­neel­la­ni edi­toi­mas­sa työ­hö­ni liit­ty­viä ku­via sekä vi­de­oi­ta.

Ny­ky­ään on lä­hes pak­ko käyt­tää mel­kois­ta lait­teis­toa. Kaup­pi­sel­la­kin on mel­kein kaik­ki vä­li­neet joi­ta jär­ke­väs­sä mää­rin voi käyt­tää. Maas­toon va­li­koi­tuu usein kui­ten­kin vain pari luot­to-ob­jek­tii­via. Toi­si­naan riit­tää pelk­kä kän­nyk­kä, niil­lä­kin saa tänä päi­vä­nä jo laa­duk­kai­ta ja spon­taa­ni­no­loi­sia ku­via. Ja­lus­tal­li­nen ka­me­ra on hyvä tar­vit­ta­es­sa pit­kiä va­lo­tuk­sia. Kaup­pi­nen ei suo­sit­te­le aloit­te­li­jal­le jär­jes­tel­mä­ka­me­raa. Ne kai­paa­vat run­sas­ta pe­reh­ty­mis­tä ja ky­kyä edi­toi­da ku­via, ja Kaup­pi­nen myön­tää nii­den täy­del­li­sen si­säis­tä­mi­sen vie­vän it­sel­tään­kin val­ta­vas­ti ai­kaa.

Kaup­pi­sel­le­kin tu­lee vas­taan upei­ta ti­lan­tei­ta, joi­ta ei saa edes ka­me­ral­le tal­len­net­tua, tai ai­na­kaan sitä fii­lis­tä min­kä it­se ko­kee. Usein saa vain raa­pai­sun sii­tä mitä to­del­li­suu­des­sa oli. Re­von­tu­lien kans­sa käy usein niin.

Juha Kaup­pi­nen miel­tää va­lo­ku­vauk­sen hie­nok­si am­ma­tik­si, mut­ta haa­vei­lee voi­van­sa jos­kus elät­tää it­sen­sä pel­kil­lä luon­to- ja mai­se­ma­ku­vil­la.

– Sil­loin ei tar­vit­si­si kuin kul­jes­kel­la La­pin luon­nos­sa. Oma va­lo­ku­va­kir­ja­kin on näh­dään var­mas­ti tu­le­vai­suu­des­sa, sa­moin näyt­te­lyi­tä. Va­lo­ku­va on upeim­mil­laan prin­tat­tu­na, jo­ten oli­si­han se hie­noa näh­dä va­lo­ku­va­tai­det­ta­ni muu­al­la­kin kuin omis­sa di­gi­taa­li­sis­sa ar­kis­tois­sa­ni.

Juha Kaup­pi­nen vih­jaa te­keil­lä ole­van pro­jek­tin, jos­sa hän ku­vaa kaik­kia nii­tä har­ras­tuk­sia, joi­ta Ina­ris­sa voi teh­dä.

– Tä­mä­hän on sii­nä suh­tees­sa ri­kas alue, tääl­tä löy­tää kym­me­nit­täin har­ras­tus­te­ke­mi­siä ala­la­jei­neen, to­te­aa hän lo­puk­si.

Juha Kaup­pi­ses­ta saa sym­paat­ti­sen vai­ku­tel­man. Hän tie­tää mitä te­kee, vaik­ka ei sel­väs­ti­kään ha­lua tuo­da it­se­ään esil­le. En­nen kaik­kea hä­nel­lä on am­mat­ti­tai­toa ra­ken­taa hy­viä mai­se­mia ka­me­ran­sa avul­la. Se näh­tiin myös Ca­me­ra Bo­re­a­lis-ta­pah­tu­mas­sa. Mat­ka huip­pu­luo­kan luon­to­ku­vaa­jak­si on pit­kä ja ki­vi­nen, mut­ta ”har­ras­ta­jak­si” hän on hy­väl­lä po­lul­la.

VL