A-
A+
A-
A+
Juha Kauppisen upea halo-kuva kruunasi hänen esitelmäänsä.
Kuva Juha Kauppinen
Juha Kauppinen kävi joku vuosi sitten Kuusamossa eräopaskoulutusta. Hän valokuvasi ohessa ja sai mahdollisuuden tutustua paikallisiin luontokuvaajiin päästen muun muassa kantamaan Hannu Hautalan objektiivia mentäessä kurkien parittelua kuvaamaan kojusta. Samalla Juha näki Hautalan valtavat diakokoelmat. Se teki vaikutuksen.
Kuusamossa vietetyt pari vuotta toimivat ponnahduslautana nykyiselle valokuvaajan uralle. Kauppinen suoritti valokuvaajan ammattitutkinnon Torniossa ja jatkoi myöhemmin Jyväskylässä valokuvaajan erikoisammattitutkinnolla.
Veri ja kotimaisemat vetivät takaisin Inariin. Nyt hän on päätoiminen valokuvaaja omassa yrityksessään ja käy siinä ohessa Lapin yliopistossa opiskelemassa audiovisuaalista mediakulttuuria.
Leipätyön ohella sanoo Kauppinen harrastavansa luontokuvausta. Hän tuntee luonnon näyttäytyvän itselleen syvemmin kameran kera.
– Luontokuvaaja ei etsi metsästäjän tavoin liikettä, vaan paikallaan olevaa kohdetta. Olen päätynyt harrastuksessani maisemakuvaajaksi siksikin, että se vastaa luonnossa olemiseni tarpeita, maisema ei karkaa. Maisemaa voi tarkkailla rauhassa, siitä voi etsiä erilaisia näkymiä. Yleensä haen kuitenkin spontaaniutta. Jos maisema ei jostain syystä inspiroi esimerkiksi valaistuksen tai muun suhteen, niin en yksinkertaisesti ota kuvia. Parhaimmat hetket valon suhteen ovat aikaisin aamulla ja iltaisin, on luonnollista että silloin tulee liikuttua enemmän. Huonoimmillakin keleillä voi olla kuvauksellista. Vastavalo on haastavin, ja matalat valot yleensä ovat tunnelmallisia.
Kuvaajana Kauppisella ei ole esikuvia, mutta toki on valokuvauksen uranuurtajia joita hän arvostaa, kuten Cartier-Bresson ja Ansel Adams.
– Olen aika lailla kaikkiruokainen, otan vaikuttimia sieltä täältä. Oma kuvaustyylini on sellainen, että tärkeissä tilanteissa otan paljon kuvia. En sen takia että olisin epävarma, vaan siksi että saan siten vangittua parhaan hetken nopeasti ohimenevästä tapahtumasta. Hääkuvassakin pieni silmänasento voi ratkaista paljon. Luontokuvassa on sarjakuvauksella mahdollista löytää esimerkiksi lentävistä linnuista paras siivenasento.
Juha Kauppinen painottaa ettei lähde niin sanotusti ottamaan kuvaa luonnosta. Hän menee luontoon rentoutumaan, puhdistamaan päätään. Kuva tulee siinä ohessa jos tulee.
– Hienoa kuvaa ei mennä ottamaan. Luonto voi sen silti antaa hienojen valojen säestyksellä, tai sitten se antaa tarpeellisen tuulahduksen, ilman kuvaa. Minulle on elintärkeä asia, että pääsen luontoon, kuva on toissijainen. Istun niin paljon tietokoneellani editoimassa työhöni liittyviä kuvia sekä videoita.
Nykyään on lähes pakko käyttää melkoista laitteistoa. Kauppisellakin on melkein kaikki välineet joita järkevässä määrin voi käyttää. Maastoon valikoituu usein kuitenkin vain pari luotto-objektiivia. Toisinaan riittää pelkkä kännykkä, niilläkin saa tänä päivänä jo laadukkaita ja spontaaninoloisia kuvia. Jalustallinen kamera on hyvä tarvittaessa pitkiä valotuksia. Kauppinen ei suosittele aloittelijalle järjestelmäkameraa. Ne kaipaavat runsasta perehtymistä ja kykyä editoida kuvia, ja Kauppinen myöntää niiden täydellisen sisäistämisen vievän itseltäänkin valtavasti aikaa.
Kauppisellekin tulee vastaan upeita tilanteita, joita ei saa edes kameralle tallennettua, tai ainakaan sitä fiilistä minkä itse kokee. Usein saa vain raapaisun siitä mitä todellisuudessa oli. Revontulien kanssa käy usein niin.
Juha Kauppinen mieltää valokuvauksen hienoksi ammatiksi, mutta haaveilee voivansa joskus elättää itsensä pelkillä luonto- ja maisemakuvilla.
– Silloin ei tarvitsisi kuin kuljeskella Lapin luonnossa. Oma valokuvakirjakin on nähdään varmasti tulevaisuudessa, samoin näyttelyitä. Valokuva on upeimmillaan printattuna, joten olisihan se hienoa nähdä valokuvataidettani muuallakin kuin omissa digitaalisissa arkistoissani.
Juha Kauppinen vihjaa tekeillä olevan projektin, jossa hän kuvaa kaikkia niitä harrastuksia, joita Inarissa voi tehdä.
– Tämähän on siinä suhteessa rikas alue, täältä löytää kymmenittäin harrastustekemisiä alalajeineen, toteaa hän lopuksi.
Juha Kauppisesta saa sympaattisen vaikutelman. Hän tietää mitä tekee, vaikka ei selvästikään halua tuoda itseään esille. Ennen kaikkea hänellä on ammattitaitoa rakentaa hyviä maisemia kameransa avulla. Se nähtiin myös Camera Borealis-tapahtumassa. Matka huippuluokan luontokuvaajaksi on pitkä ja kivinen, mutta ”harrastajaksi” hän on hyvällä polulla.
VL
TIETOLAATIKKO
Kuka?
33- vuotias
Ivalossa syntynyt ja Ivaloon paluumuuttanut
Ammattina valokuvaus, lähinnä mainos- hää-, tapahtuma- ja lehtikuvaukset
Harrastuksina luonto, melonta, luonnonvalokuvaus, lumilautailu
Piti Camera Borealis- luontokuvatapahtumassa ensimmäisen julkisen esiintymisensä maisemakuvillaan