– Tämä oli työ­läs ja kova pro­jek­ti, mut­ta kaik­ki oli sen ar­vois­ta ja olen tosi tyy­ty­väi­nen, Joni Niit­ty­vuo­pio sum­maa tun­te­muk­si­aan.

Niit­ty­vuo­pio su­ku­ni­me­nä viit­taa Uts­jo­en suun­taan ja siel­tä mie­hen juu­ret löy­ty­vät­kin, Ka­ri­gas­nie­mel­tä. Jo­nin iso­van­hem­mat pi­ti­vät Jo­ki­suus­sa ai­koi­naan mat­kus­ta­ja­ko­tia, ja ny­kyi­sin 50-lu­vul­la ra­ken­net­tu talo toi­mii laa­jan su­vun yh­teis­käy­tös­sä ole­va­na mök­ki­nä.

Jo­nin huh­ti­kuun lo­pul­la jul­kais­tua kap­pa­let­ta on kuu­kau­den ai­ka­na kat­sot­tu Yo­u­Tu­bes­sa yli 1800 ker­taa, min­kä li­säk­si hä­nel­le on tul­vi­nut vies­te­jä ja pa­lau­tet­ta so­me­ka­na­vien kaut­ta.

En­nen kap­pa­leen jul­kai­sua Jo­nia kui­ten­kin hie­man ar­ve­lut­ti.

– Mut­ta sit­ten vain piti an­taa men­nä. Oli yl­lä­tys, kun pa­lau­te oli niin po­si­tii­vis­ta.

Opettavainen kokemus

Kak­si ja puo­li vuot­ta sit­ten Jo­nin elä­mäs­sä ta­pah­tui suu­ri muu­tos. Pit­kä pa­ri­suh­de päät­tyi, min­kä seu­rauk­se­na al­koi vuo­ro­viik­ko­van­hem­muus. Kun lap­set oli­vat äi­dil­lään, asun­to tun­tui ou­don hil­jai­sel­ta.

– Uu­den elä­män myö­tä paik­ka­sin hil­jai­suut­ta mu­sii­kil­la ja aloin kuun­te­le­maan, mitä lau­luis­sa sa­no­taan. Sa­moi­hin ai­koi­hin aloin myös kir­joit­ta­maan ru­no­ja, mitä en ol­lut iki­nä en­nen teh­nyt. Ai­kaa oli vuo­ro­vii­koin niin pal­jon lait­taa aja­tuk­sia ja tun­tei­ta pa­pe­ril­le, Joni ku­vai­lee.

Ru­no­ja syn­tyi ta­sai­seen tah­tiin pöy­tä­laa­tik­koon, kun­nes noin vuo­si sit­ten Joni al­koi miet­ti­mään, oli­si­ko ru­nos­ta mah­dol­lis­ta teh­dä lau­lua, vaik­ka hä­nel­lä it­sel­lään ei ol­lut min­kään­lais­ta ai­kai­sem­paa ko­ke­mus­ta mu­sii­kin­te­os­ta.

– Mie­tin, et­tä on­ko sii­hen oi­keus, kun ei ole oi­kea muu­sik­ko.

Lo­pul­ta Joni ke­rä­si roh­keut­ta ja kir­joit­ti Goog­leen ”mu­san­tuot­ta­ja”. En­sim­mäi­set kol­me yh­tey­de­not­toa ei­vät tuot­ta­neet tu­los­ta, mut­ta sit­ten Joni löy­si jo pit­kään tuot­ta­ja­na työs­ken­nel­leen Alek­si Kel­lo­nie­men.

– Hän näki bii­sis­sä ja mi­nus­sa po­ten­ti­aa­lia ja et­tä olin to­sis­sa­ni. Yh­teis­työ­tä teh­des­sä löy­tyi myös yh­tei­nen ke­mia.

Jo­nil­la oli idea sä­vel­ku­lus­ta, jota hän lau­loi ko­to­na eri sä­ve­lis­sä, tem­mol­la ja ryt­mil­lä. Yh­des­sä tuot­ta­ja-Alek­sin kans­sa hän lau­loi kap­pa­leen pa­pe­ril­ta ja ker­toi sa­mal­la koko ajan, mi­ten ha­lu­si bii­sin me­ne­vän. Tuot­ta­ja poi­mi nuo­tit pa­pe­ril­le.

– Sä­vel­sin bii­sin lau­la­mal­la. Lau­lu soi pään si­säl­lä ja toi­nen vain to­teut­ti sen. Sii­tä tuli lop­pu­jen lo­puk­si oi­kea bii­si.

Sen jäl­keen oli ai­ka siir­tyä stu­di­oon nau­hoit­ta­maan kap­pa­le. Ko­ke­mus oli aluk­si ou­to, sil­lä ää­nie­ris­te­tys­sä ti­las­sa kai­kis­ta ää­nis­tä ka­to­aa kai­ku, ei­kä lau­lun sa­no­ja juos­sut te­le­vi­si­o­ruu­dul­la niin kuin ka­ra­o­kes­sa.

– En­sim­mäi­nen ker­ta jän­nit­ti niin, et­tä sa­nat unoh­tui, vaik­ka oli oma bii­si ja omat sa­nat, Joni nau­raa.

Myös mu­siik­ki­vi­deo on Jo­nin it­sen­sä te­ke­mä. Hän la­ta­si il­mai­soh­jel­man, jol­la hän opet­te­li ku­vaa­maan ja edi­toi­maan. Jäl­keen­päin hän li­sä­si vi­de­oon myös teks­ti­tyk­sen.

– Olen teh­nyt kaik­ki it­se alus­ta lop­puun kan­ta­pään kaut­ta, sik­si pro­ses­si oli niin työ­läs ja kes­ti kau­an.

Tukea vähävaraisille perheille

Pie­ny­rit­tä­jä­nä kul­ta­sep­pä­nä ja muo­toi­li­ja­na työs­ken­te­le­väl­lä Jo­nil­la on vuo­ro­viik­ko­van­hem­muu­den alet­tua teh­nyt vä­lil­lä ta­lou­del­li­ses­ti tiuk­kaa. Oman pa­ri­suh­teen­sa päät­ty­mi­sen jäl­keen hän on myös huo­man­nut, kuin­ka pal­jon yk­sin­huol­ta­jia ja uu­si­o­per­hei­tä ny­kyi­sin on.

Sik­si hän päät­ti lah­joit­taa kap­pa­lees­ta saa­man­sa tu­lot Hope ry:lle.

– Hope ry te­kee ar­vo­kas­ta työ­tä vä­hä­va­rais­ten per­hei­den hy­väk­si. Kos­ket­ta­via ta­ri­noi­ta on pal­jon, jo­ten jo­kai­nen klik­ki aut­taa näi­den ta­ri­noi­den ta­ka­na ole­via vä­hä­va­rai­sia, Joni ker­too.

Hän it­se ko­kee ole­van­sa voit­ta­ja. Hä­nel­le lä­he­te­tyis­sä vies­teis­sä ih­mi­set ovat ker­to­neet sa­mais­tu­neen­sa lau­lun sa­noi­hin ja saa­neen­sa sii­tä voi­maa.

Sik­si mu­siik­kiu­ral­le on tu­los­sa jat­koa. Ru­no­ja on jo val­mii­na odot­ta­mas­sa, et­tä lau­lu al­kai­si taas soi­da pään si­säl­lä.

Sai­la Vaa­ra

Tyk­kä­sit­kö lu­ke­mas­ta­si? Ti­laa oma Ina­ri­lai­nen joko print­ti­nä tai di­gi­nä, kat­so eri ti­laus­vaih­to­eh­dot tääl­tä!