A-
A+
A-
A+
– Tämä oli työläs ja kova projekti, mutta kaikki oli sen arvoista ja olen tosi tyytyväinen, Joni Niittyvuopio summaa tuntemuksiaan.
Niittyvuopio sukunimenä viittaa Utsjoen suuntaan ja sieltä miehen juuret löytyvätkin, Karigasniemeltä. Jonin isovanhemmat pitivät Jokisuussa aikoinaan matkustajakotia, ja nykyisin 50-luvulla rakennettu talo toimii laajan suvun yhteiskäytössä olevana mökkinä.
Jonin huhtikuun lopulla julkaistua kappaletta on kuukauden aikana katsottu YouTubessa yli 1800 kertaa, minkä lisäksi hänelle on tulvinut viestejä ja palautetta somekanavien kautta.
Ennen kappaleen julkaisua Jonia kuitenkin hieman arvelutti.
– Mutta sitten vain piti antaa mennä. Oli yllätys, kun palaute oli niin positiivista.
Kaksi ja puoli vuotta sitten Jonin elämässä tapahtui suuri muutos. Pitkä parisuhde päättyi, minkä seurauksena alkoi vuoroviikkovanhemmuus. Kun lapset olivat äidillään, asunto tuntui oudon hiljaiselta.
– Uuden elämän myötä paikkasin hiljaisuutta musiikilla ja aloin kuuntelemaan, mitä lauluissa sanotaan. Samoihin aikoihin aloin myös kirjoittamaan runoja, mitä en ollut ikinä ennen tehnyt. Aikaa oli vuoroviikoin niin paljon laittaa ajatuksia ja tunteita paperille, Joni kuvailee.
Runoja syntyi tasaiseen tahtiin pöytälaatikkoon, kunnes noin vuosi sitten Joni alkoi miettimään, olisiko runosta mahdollista tehdä laulua, vaikka hänellä itsellään ei ollut minkäänlaista aikaisempaa kokemusta musiikinteosta.
– Mietin, että onko siihen oikeus, kun ei ole oikea muusikko.
Lopulta Joni keräsi rohkeutta ja kirjoitti Googleen ”musantuottaja”. Ensimmäiset kolme yhteydenottoa eivät tuottaneet tulosta, mutta sitten Joni löysi jo pitkään tuottajana työskennelleen Aleksi Kelloniemen.
– Hän näki biisissä ja minussa potentiaalia ja että olin tosissani. Yhteistyötä tehdessä löytyi myös yhteinen kemia.
Jonilla oli idea sävelkulusta, jota hän lauloi kotona eri sävelissä, temmolla ja rytmillä. Yhdessä tuottaja-Aleksin kanssa hän lauloi kappaleen paperilta ja kertoi samalla koko ajan, miten halusi biisin menevän. Tuottaja poimi nuotit paperille.
– Sävelsin biisin laulamalla. Laulu soi pään sisällä ja toinen vain toteutti sen. Siitä tuli loppujen lopuksi oikea biisi.
Sen jälkeen oli aika siirtyä studioon nauhoittamaan kappale. Kokemus oli aluksi outo, sillä äänieristetyssä tilassa kaikista äänistä katoaa kaiku, eikä laulun sanoja juossut televisioruudulla niin kuin karaokessa.
– Ensimmäinen kerta jännitti niin, että sanat unohtui, vaikka oli oma biisi ja omat sanat, Joni nauraa.
Myös musiikkivideo on Jonin itsensä tekemä. Hän latasi ilmaisohjelman, jolla hän opetteli kuvaamaan ja editoimaan. Jälkeenpäin hän lisäsi videoon myös tekstityksen.
– Olen tehnyt kaikki itse alusta loppuun kantapään kautta, siksi prosessi oli niin työläs ja kesti kauan.
Pienyrittäjänä kultaseppänä ja muotoilijana työskentelevällä Jonilla on vuoroviikkovanhemmuuden alettua tehnyt välillä taloudellisesti tiukkaa. Oman parisuhteensa päättymisen jälkeen hän on myös huomannut, kuinka paljon yksinhuoltajia ja uusioperheitä nykyisin on.
Siksi hän päätti lahjoittaa kappaleesta saamansa tulot Hope ry:lle.
– Hope ry tekee arvokasta työtä vähävaraisten perheiden hyväksi. Koskettavia tarinoita on paljon, joten jokainen klikki auttaa näiden tarinoiden takana olevia vähävaraisia, Joni kertoo.
Hän itse kokee olevansa voittaja. Hänelle lähetetyissä viesteissä ihmiset ovat kertoneet samaistuneensa laulun sanoihin ja saaneensa siitä voimaa.
Siksi musiikkiuralle on tulossa jatkoa. Runoja on jo valmiina odottamassa, että laulu alkaisi taas soida pään sisällä.
https://www.youtube.com/watch?v=YQI-DhXOPXMSaila Vaara
Tykkäsitkö lukemastasi? Tilaa oma Inarilainen joko printtinä tai diginä, katso eri tilausvaihtoehdot täältä!
TIETOLAATIKKO