Ina­rin seu­ra­kun­ta sai ri­vei­hin­sä uu­den nuo­ri­so­työ­noh­jaa­jan, Tuo­mas Ni­va­lai­sen. So­dan­ky­lä­läis­läh­töi­nen Ni­va­lai­nen muut­ti Iva­loon Yli­vies­kas­ta. Pa­luu poh­joi­seen on ol­lut mie­hen mie­les­sä jo pi­tem­män ai­kaa.

– Eräs so­dan­ky­lä­läi­nen nuo­ri­so­työn­te­ki­jä vink­ka­si mi­nul­le, et­tä tääl­lä oli­si nuo­ri­so­työ­noh­jaa­jan paik­ka ha­ku­ses­sa. Olin sil­loin vie­lä Yli­vies­kas­sa töis­sä ja tämä so­dan­ky­lä­läi­nen ka­ve­ri­ni tie­si, et­tä mi­nul­la on alan kou­lu­tus ja olen et­si­nyt työ­paik­kaa poh­joi­ses­ta. Sii­nä ei tar­vin­nut kau­aa miet­tiä, en­nen kuin ha­ke­mus oli jo lä­he­tet­ty. Tääl­lä sitä nyt ol­laan, Ni­va­lai­nen nau­res­ke­lee.

Ni­va­lai­sen työn­ku­vaan kuu­luu nuo­ri­so­työn te­ke­mi­nen Ina­rin kun­nan alu­eel­la.

– Työ­teh­tä­vii­ni kuu­luu muun mu­as­sa rip­pi­kou­lun jäl­kei­nen nuo­ri­so­työ, kou­lu­yh­teis­työt ja oi­ke­as­taan kaik­ki sil­tä vä­lil­tä. Kol­le­gan, Vii­vi Tör­mä­sen kans­sa teem­me myös var­hais­nuo­ri­so­työ­tä, Ni­va­lai­nen lu­et­te­lee.

Veri veti pohjoiseen

La­pis­sa moni nuo­ri läh­tee Ete­lä-Suo­meen opis­ke­le­maan, kun lu­kio tai am­mat­ti­kou­lu on saa­tet­tu kun­ni­al­la läpi. Ni­va­lai­nen läh­ti ko­ti­ky­läs­tään maa­il­mal­le, kun pal­ve­lu­sai­ka So­dan­ky­län Jää­kä­rip­ri­kaa­tis­sa päät­tyi.

– Veri on ve­tä­nyt poh­joi­seen sii­tä as­ti, kun läh­din opis­ke­le­maan ete­lään. Aluk­si oli hie­noa läh­teä ”isol­le kir­kol­le” Yli­vies­kan syk­kee­seen. No­pe­as­ti kui­ten­kin huo­ma­sin, et­tä har­ras­tus­mah­dol­li­suu­det ei­vät siel­lä oi­kein koh­dan­neet. Ei ol­lut mah­dol­lis­ta läh­teä ka­las­ta­maan tai met­säs­tä­mään, niin ai­ka no­pe­as­ti sitä al­koi ha­lu­ta ta­kai­sin tän­ne poh­joi­seen. Var­sin­kin par­haim­pi­na ka­las­tus- ja met­säs­ty­sai­koi­na ha­keu­duin ai­na tän­ne Lap­piin, ihan Ina­rin ja jopa Uts­jo­en kor­keuk­sil­le. Vie­lä ei pai­kal­lis­tie­tä­mys­tä näis­tä alu­eis­ta ole, mut­ta ei­kö­hän tääl­lä sil­ti hy­vin pär­jä­tä, Ina­rin seu­ra­kun­nan uu­si nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja hy­mäh­tää.

Vil­le Vaa­ra­la