Lapin kulta on koko historiansa ajan etsinyt suuruuttaan tai pienuuttaan. Kultahistoria on edennyt kuin vuoristorata. Se on usein pettänyt monen suuren yrityksen toiveet ja unelmat, mutta tuonut kuitenkin leipää, voita ja katon pään päälle monelle yksityiselle kullankaivajalle, pienyritykselle ja inarilaiselle perheelle. Kultahistorian lehdille mahtuu monenlaista, mutta onko nyt käymässä niin, että viimeinen sivu on kääntymässä, kun konekaivajat ajetaan Lemmenjoelta pois. Näin pohti tietokirjailija, Lapin kultahistorian tuntija Seppo J. Partanen Ivalon kirjastossa.

Ivalojokisuun Romoniemessä syntynyt Oiva Puolakka muistaa hyvin lapsuutensa kalareissut Inarijärvelle. Se oli aikaa, jolloin kalareissuja tehtiin vielä soutamalla ja takaisin tullessa puupytyt olivat veneissä kalaa täynnä. – Meillä oli pieni porokarja ja kolme neljä lehmääkin, mutta kyllähän se kalastus oli kaikki kaikessa ja sitä kalastettiinkin vuoden ympäri, muistaa Oiva.

Talvella olin ison päätöksen edessä. Vaihto-opiskelemaan olisi päästävä, mutta vaihtoehtoja oli enemmän kuin tarpeeksi, aina Kanadasta Tansaniaan. Päätös tuntui sietämättömän vai­keal­ta. Makustelin vaihtoehtoja muutaman päivän, kunnes asia kirkastui mieleeni kuin ensimmäiset valonsäteet, jotka näkyvät Kaunispään huipulta kaamoksen jälkeen: päätin lähteä katsomaan, miltä elämä näyttää täysin erilaisessa kulttuurissa ja ympäristössä. Pian Finnairin liput Intiaan olivat sähköpostissani.

Saariselän tapahtumatorilla on palokalustoa rivissä ja valkoisia ilmapalloja leijailee siellä täällä lasten käsissä. Seisoopa siellä kentällä hieno paloautokin, joka herättää eritoten ainakin perheen pienemmissä ihastusta ja kunnioitusta.

– Tapahtuman tarkoitus oli valistaa turval­li­suu­sa­sioista, esitellä Saariselän VPK:n toimintaa ja innostaa kylällä asuvia mukaan VPK-harrastukseen, kuvailee Saariselän VPK:n naisten puheenjohtaja Jatta Kinnunen.

– Onpa vain Tolosen kyläyhdistys touhunnut komean retkipaikan Tolosjoen varteen. Tämä on sopivasti rauhallisella paikalla, koski pauhaa vieressä ja autolla pääsee kivenheiton päähän. Uskon, että monet Ivalossa toimivat yhdistyksetkin ovat Tolosen kyläyhdistykseen yhteyksissä sillä ajatuksella, että voisivatko ne käydä täällä makkaraa paistelemassa ja retkeilemässä, totesi ivalolainen Pekka Pekkala Tolosen kodan avajaisissa.

Ulla Pirttijärven ja Hildá Länsmanin Solju-duo muodostaa kokonaisuuden, joka on suurempi kuin osiensa summa.

Alkuperäiskansojen musiikkitapahtuma järjestettiin tänä vuonna jo viidettätoista kertaa.

Hanuri soi ja aallot liplattaa rantaan. Muutama vene tanssahtelee laiturin nokassa. Järven vesi kimmeltelee houkuttelevasti auringon paisteessa. Tuoreen kahvin tuoksu herättää hajuaistit ja puheensorinaa kuuluu joka puolelta. Olemme saapuneet Nellimin kylän venesatama-­alueelle viettämään kesäpäivää.

Aurinkoista kesäpäivää vietettiin Siidassa tutustuen näyttelyihin ja taidekäsitöiden maailmaan sekä herkutellen pihan Kammissa ­lättykahveilla.

Sevettijärven kylälle on toivottu pitkään yhteistä kotaa, mutta sille ei ole aiemmin löytynyt toteuttajaa. Siid kueʹtt -hankkeen turvin kyläläisten uusi kokoontumispaikka saatiin pystyyn. Kota sijoittuu kylän keskeiselle paikalle ­Kolttien Perinnetalon läheisyyteen.