Ark­tis­ta ai­ka­ko­net­ta ra­ken­ta­mas­sa

Ai­ka­ko­ne, mikä se on? Kel­lo? Ei, täl­lä ker­taa se ei ole kel­lo. Tämä ai­ka­ko­ne on yh­tä ai­kaa ja­lat maas­sa ja ja­lat ir­ti maas­ta. Se on kone, jon­ka mu­ka­na mat­kus­tat ihan it­se ja konk­reet­ti­ses­ti tu­le­vaan men­nei­syy­teen. Tai myös ole­vaan tu­le­vaan, vaik­ka ei­hän tu­le­vai­suut­ta tie­ten­kään ole ole­mas­sa­kaan – ai­na­kaan vie­lä.

Var­maan meis­tä jo­kai­nen on jos­kus kuul­lut sa­nan “suh­teel­li­suus­te­o­ria” tai ai­na­kin ni­men Eins­tein. Suh­teel­li­suus­te­o­ria pi­tää si­säl­lään re­sep­tin ai­ka­ko­neen­kin ra­ken­ta­mi­sek­si. Tä­män re­sep­tin tuo Eins­tein kir­joit­ti. Sitä re­sep­tiä käyt­tä­en me­kin voim­me val­mis­taa ai­ka­ko­neen.

Kos­ka ai­ka on yk­si nel­jäs­tä ulot­tu­vuu­des­ta suh­teel­li­suus­te­o­ri­an mu­kai­ses­sa to­del­li­suu­des­sam­me, voim­me mat­kus­taa niin pai­kan kuin ajan­kin suh­teen eteen ja taak­se­päin. Help­poa? Toi­saal­ta niin ja toi­saal­ta toi­sin. Ni­mit­täin ai­kau­lot­tu­vuu­des­sa mat­kus­te­lu sin­ne, tän­ne ja tuon­ne on­nis­tuu eri­tyi­ses­ti, jos saam­me liik­ku­mi­seem­me vauh­din, joka on liki va­lon­no­peut­ta tai/ja käy­tös­säm­me on mus­ta-auk­ko ma­don­rei­ki­neen. Nyt vain sat­tuu ole­maan niin, et­tä kum­paa­kaan ei meil­lä täs­sä ko­neen­ra­ken­nuk­ses­sa ole juu­ri täl­lä erää käy­tös­sä. Ark­ti­nen ai­ka­ko­neem­me tu­lee ole­maan siis mitä il­mei­sim­min muu­ta kuin suh­teel­li­suus­te­o­ri­an mu­kai­nen? Ei ja kyl­lä.

Kui­ten­kin Ark­ti­nen ai­ka­ko­neem­me käyt­tää hyö­dyk­seen suh­teel­li­suus­te­o­ri­an tu­lok­sia vaik­ka lii­kum­me sen myö­tä vain maan­ka­ma­ral­la ava­ruut­ta kat­sel­len. Ai­ka­ko­neem­me on toi­sel­ta ni­mel­tään Ark­ti­nen ai­ka­va­el­lus. Sen il­mi­a­su­na tu­lee ole­maan tie­to­kyl­tein va­rus­tet­tu tun­tu­ri­maas­ton luon­to­pol­ku, mitä myö­ten tai­val­le­taan uni­ver­su­min ke­hi­tys­his­to­ri­aa ny­ky­a­jas­ta kau­as men­nei­syy­teen ai­na al­ku­rä­jäh­dyk­sen heh­ku­van kuu­muu­den muu­rin taa, ajan ja ava­ruu­tem­me al­ku­pis­tee­seen – tai ai­na­kin ko­vas­ti sitä lä­hel­le. Ai­ka­ko­neem­me noin 14 mil­jar­din vuo­den ai­ka­ja­na on noin 14 ki­lo­met­riä pit­kä pol­ku va­jaan pa­rin po­ron­ku­se­man mit­tai­se­na. Yk­si mat­ka­ki­lo­met­ri vas­taa si­ten yh­tä mil­jar­dia ai­ka­ja­nan vuot­ta.

Jo sa­dan met­rin mat­kal­la ai­ka­va­el­luk­sem­me kat­taa sa­ta­mil­joo­naa Maan au­rin­gon­kier­toa eli sa­ta­mil­joo­naa vuot­ta. Ih­mis­la­jin evo­luu­ti­os­sa tuo tar­koit­taa, et­tä me ny­kyih­mi­set la­ji­na aloim­me tuol­loin ol­la val­mii­ta ke­hit­ty­mään sik­si, mitä me juu­ri nyt olem­me. Toi­set ih­mis­la­jit oli­vat jo ajat sit­ten ka­don­neet tai oli­vat juu­ri ka­to­a­mas­sa men­nei­syy­den eri­tyi­seen hä­mä­rään, la­ji­na kuol­leet tai kuo­le­mas­sa su­ku­puut­toon.

Tuo evo­luu­ti­on sa­ta­mil­joo­naa vuot­ta on myös sii­nä mie­les­sä eri­tyi­nen ajan­jak­so, et­tä noin sa­ta­mil­joo­naa vuot­ta sit­ten Ple­ja­dit, Seu­la­set eli Nie­i­da kä­reg, avo­nai­nen täh­ti­jouk­ko Ison Hir­ven sar­ves­sa al­koi syn­tyä. Näin ol­len Seu­la­sia voi­si kut­sua myös homo sa­piens - la­jin he­rä­tys­kel­lok­si tai mik­si­pä ei sen ai­ka­ko­neek­si, joka tal­vi­kaa­mok­ses­sa ker­too po­ro­mie­hel­le­kin ajan ku­lun. Kun lä­hi­täh­tem­me Au­rin­ko ei näy Uts­jo­el­la pa­riin kuu­kau­teen, voi ai­ka­va­el­luk­sen sa­tun­nai­nen kul­ki­ja tun­nis­taa vuo­ro­kau­den ajan­koh­tia Nie­i­da kä­re­gin avul­la.

Ark­tis­ta ai­ka­ko­net­ta eli Ark­tis­ta ai­ka­va­el­lus­ta ra­ken­ne­taan ku­lu­van hei­nä­kuun ai­ka­na ta­voit­tee­na saa­da se käyn­tiin eli käyt­tö­val­miik­si lau­an­taik­si 25.7.

Ju­ha­ni Har­jun­har­ja

Oh­ce­jo­ga Uts­jo­en Ur­sa ry