Kau­pan kas­sal­la kävi kova ku­hi­na,

se juo­ru­jen mää­rä ja kuis­keen su­hi­na!

Kun kas­sa­nei­to­nen nä­pyt­te­li hin­to­ja,

naa­pu­rin Pert­ti se kou­rai­si rin­to­ja.

Kir­kai­si nei­to ja in­nos­tu uk­ko,

ku­vit­te­li ole­van­sa Vas­koo­lin kuk­ko.

"Mai­nos ker­to et­tä tar­jol­la rin­too,

sais­ko­han nähä sitä pal­jas­ta pin­too?"

"Joh­ta­ja pai­kal­le!" kai­lot­ti tu­ris­ti,

"vul­gää­ri miek­ko­nen tis­siä pu­ris­ti.

Trau­mo­ja saan taas mo­nia li­sää,

isän­päi­vä­kin meni il­man isää!"

Mar­ke­tin joh­ta­ja pai­kal­le ki­pit­ti

ja ko­vaan ää­neen uk­ke­lin ri­pit­ti.

Kun pai­kal­le sat­tu­nut ku­vaa­ja he­rä­si,

hän eet­tis­tä nä­kö­kul­maa asi­aan pe­rä­si.

Jaak­ko sai leh­den kont­to­riin soi­ton,

ku­vaa­ja ker­toi ti­su­lin­koi­ton.

"Tör­ke­ää jul­kis­ta val­lan­käyt­töä,

mut­ta on­ko meil­lä so­pi­vaa ku­val­lis­ta näyt­töä?"

Kuka enää moi­seen kaup­paan as­tuu,

mis­sä käy­tös­ta­vat ja vas­tuu?

"Voin­ko­han ol­la seu­raa­va uh­ri,

naa­pu­rin uk­ko kun mai­neen­sa tuh­ri."

Kun Ina­ri­lai­ses­sa il­mes­tyi jut­tua,

äi­jät ne äi­mis­te­li uk­koa tut­tua!

"Mitä se Pert­sa on kek­si­ny has­sua,

si­li­ko­niin vä­hä­sen ojen­ta­nu tas­sua."

Liu­ku­hih­nal­la ta­va­rat taas kul­ki,

hyvä et­tä Vas­koo­lin puut­teet tuli jul­ki.

"Enää siel­lä en nok­kaa­ni näy­tä,

moi­sia sek­si­pal­ve­lu­jaan käy­tä!"

Toi­voo­pi: Ni­mi­merk­ki SI­VEY­DEN SI­PU­LI, BERT­TA 87 v. Kop­pe­lo

(Ma­ri­ann Ai­kio)

Rakkaudesta:

Kunnian tähden tai rakkaudesta

Aar­ni­kot­kat len­tä­vät

yli elä­män ai­ru­een.

Maan kier­to­lai­nen

yk­sin jat­kaa.

Heik­ko sig­naa­li,

on va­lo­vuo­si rak­kau­teen.

Hal­ki­päi­set idi­oo­tit,

ei­vät ym­mär­rä mikä on hy­vää.

Jou­sen bas­tar­di­jän­teet vi­rit­ty­vät

haa­voit­ta­maan, vi­a­ton­ta.

Min­kä sil­le mah­taa,

mi­hin tääl­lä syn­tyy.

Kir­si­ka­nok­san, vai leh­muk­sen al­le.

Kul­ta­vau­nui­hin, vai hie­ta­keh­toon.

Jul­mat lam­met ker­to­vat ta­ri­naa,

siel­lä vi­at­to­main vai­ker­rus öi­sin.

Siel­lä ku­kat puh­ke­a­vat ai­kai­sem­min,

pie­niä sie­lu­ja, ne niin ra­kas­taa.

Ma­ri­ann Ai­kio