Jou­lu­sau­na kuu­luu suo­ma­lais­ten pe­rin­tei­siin.

Läm­pe­si­kö sa­vu­sau­na en­nen van­haan Kop­pe­los­sa, pe­rin­ne­tie­tä­jä Ai­ri Che­va­lier?

– Meil­lä oli en­nen so­tia Kop­pe­lon tör­mäl­lä kak­si tai kol­me­kin sa­vu­sau­naa, ei­kä niin ko­vaa pak­kas­ta jou­lu­na ol­lut, et­tei­kö sa­vu­sau­na oli­si läm­mi­tet­ty. Ko­val­la pak­ka­sel­la sa­vu­sau­no­jen läm­mi­tys oli aloi­tet­ta­va jo aa­mus­ta. Jos tal­vel­la oli tosi pak­ka­nen, niin sil­loin se sa­vu­sau­nan läm­mi­tys saa­tet­tiin jät­tää vä­liin, mut­ta jou­lu­na sau­nat var­mas­ti läm­mi­tet­tiin. Sau­nan läm­mi­tys oli yleen­sä poi­kas­ten hom­maa ja he vei­vät sin­ne sau­nan ki­vi­ka­san al­le pit­kin päi­vää puu­ta, joka oli yleen­sä kui­vaa hon­kaa. Si­tä­hän en­nen van­haan pol­tet­tiin, kun sil­loin met­sät oli­vat ke­loa täyn­nä.

Mi­ten sau­na­vuo­rot ja­et­tiin?

– Ne muu­ta­mat sau­nat sii­nä ran­nal­la oli­vat mo­nen per­heen yh­tei­siä sau­no­ja. Kop­pe­lon tör­mäl­lä asui sa­mas­sa ta­los­sa mon­ta per­het­tä ja lap­sia oli pal­jon. En­sin me­ni­vät mie­het ja poi­ka­set hei­dän se­as­saan ja sen jäl­keen oli nais­ten vuo­ro. Ei sau­naan voi­nut tuk­keu­tua niin, et­tä oli­si men­nyt yk­si pa­ris­kun­ta ker­ral­laan. Ei­hän sii­nä oli­si il­ta riit­tä­nyt, jos siel­lä oli­si käy­ty kak­sis­taan tai yk­si­tel­len. Ja ne sa­vu­sau­nat oli muu­ten ai­ka iso­ja, jo­ten lau­teil­le mah­tui iso po­ruk­ka ker­ral­laan.

Mi­ten vesi läm­pe­si sa­vu­sau­nas­sa?

– Sau­nas­sa oli puu­saa­vit, jois­sa oli läm­min­tä pe­su­vet­tä. Sa­vu­sau­nan si­säl­lä ei to­sin vet­tä läm­mi­tet­ty, kun sin­ne ei lai­tet­tu mi­tään kuu­ma­ve­si­pa­taa, ei­kä sen val­ta­van ki­vi­ka­san pääl­le­kään lai­tet­tu mi­tään ve­si­säi­li­ö­tä. Vesi kuu­men­net­tiin sau­nan edes­sä pi­hal­la, sii­nä oli mikä lie hurs­taa­ki, jos­sa vesi läm­pe­si. Kyl­mä vesi ha­et­tiin jo­es­ta. Avan­non reu­nal­la lai­tet­tiin ve­si­saa­vi oma­te­koi­sen si­va­kan pääl­le ja läh­det­tiin puk­kaa­maan saa­via koh­ti sau­naa.

Mil­lai­set oli sham­poo­va­li­koi­mat 1930-lu­vun sa­vu­sau­nas­sa?

– Siel­lä oli oma­te­kois­ta ke­säl­lä Iva­lo­jo­en ran­nal­la muu­ri­pa­das­sa kei­tet­tyä saip­pu­aa, tai sit­ten män­ty­suo­paa. Män­ty­suo­val­la pes­tiin pääs­tä var­pai­siin. Jos nei­ti-ih­mi­set ha­lu­si­vat oi­kein hie­nos­tel­la, niin he lait­toi­vat vii­mei­seen pe­su­ve­teen etik­kaa ja sil­lä etik­ka­ve­del­lä sit­ten huuh­del­tiin hiuk­set män­ty­suo­pa­pe­sun jäl­keen.

– Seu­raa­va­na päi­vä­nä sau­nas­sa oli vie­lä vet­tä ja läm­min­tä, jo­ten se oli sit­ten pyyk­ki­päi­vä. Meil­lä­hän oli Kop­pe­los­sa kai­vot, mut­ta sau­nas­sa oli ai­na jo­ki­vet­tä ja jo­ki­ve­si oli pa­rem­paa kuin se kai­vo­jen vesi. Sitä oi­kein ha­lut­tiin pes­tä ne pyy­kit sil­lä jo­ki­ve­del­lä. Tal­vi­pak­ka­sel­la­kin pyy­kit saat­toi­vat sit­ten kui­vua na­rul­la ul­ko­na. Pyy­kit sui­ja­si­vat na­rul­la jäi­si­nä, mut­ta pik­ku hil­jaa ne kui­vui­vat. Osa vaat­teis­ta vie­tiin vin­til­le kui­vu­maan, siel­lä oli ti­laa ja tuu­li pu­hal­te­li nur­kis­ta sen ver­ran, et­tä pyyk­ki kui­vui hy­vin.

– Sa­vu­sau­nan kiu­kaan pääl­lä läh­ti­vät vaat­teis­ta myös täit. Rin­ta­mal­la ja sa­vo­toil­la saat­toi tul­la elu­koi­ta vaat­tei­siin, mut­ta sau­nas­sa ne kuo­li­vat, kun läm­mi­tet­tiin täi­sau­na. Ja nii­tä täi­siä vaat­tei­ta pyö­ri­tet­tiin myös lu­mi­han­ges­sa.

Oli­ko sa­vu­sau­nas­sa pu­ku­huo­ne?

– Sa­vu­sau­na oli vain yh­tä isoa löy­ly­huo­net­ta, ei ol­lut pu­ku­huo­net­ta. Vaat­teet pi­ti­kin tal­vi­pak­ka­sel­la pis­tää no­pe­as­ti ulos sei­nän pie­leen nau­laan, ei sii­hen ha­lut­ta­nut jää­dä. Kun pie­ni lap­si kuu­rat­tiin sau­nas­sa puh­taak­si, niin sit­ten hä­net kan­net­tiin juok­su­jal­kaa vil­tin mut­kas­sa pirt­tiin. Jos oli pal­jon pie­niä lap­sia, niin hei­dät juok­su­tet­tiin vil­tin mut­kas­sa pirt­tiin yk­si ker­ral­laan.

– Sau­nan jäl­keen juo­tiin ai­na sau­na­kah­vit ja lap­set­kin sai­vat ryy­pä­tä too­pin poh­jal­ta sak­ka­vet­tä, jos­sa oli kyl­lä puo­let mai­toa. Se oli jo­ta­kin, sai juo­da sitä pan­nu­kah­via ja pir­tis­sä oli oi­kea kah­vin tuok­su, kun pa­vut oli tie­ten­kin en­sin paah­det­tu rän­nä­lis­sä ja sit­ten jau­het­tu. Pul­laa ei yleen­sä ol­lut tar­jol­la, mut­ta jou­lu oli poik­keus, sil­loin saa­tiin sitä iha­naa pir­tin lei­vi­nuu­nis­sa pais­tet­tua pul­laa.

Jos sau­na jäi läm­mit­tä­mät­tä pauk­ku­pak­ka­sen vuok­si, niin mis­sä sil­loin pe­sey­dyt­tiin?

– Joka na­ve­tas­sa oli kau­he­at muu­ri­pa­dat. Läm­mi­tet­tiin vesi pa­das­sa ja lap­set var­sin­kin me­ni­vät sin­ne muu­ri­pa­taan kyl­pe­mään. Pa­dan poh­jal­le oli lai­tet­tu joku han­tuu­ki, jon­ka pääl­le is­tah­det­tiin. Leh­mät vain kat­te­li­vat sitä kyl­pe­mis­tä ja mu­ka­va­han siel­lä pa­das­sa oli is­tua, sin­ne mah­tui pari las­ta ker­ral­laan. Ke­säl­lä pata saa­tet­tiin vie­dä ulos ja sit­ten kyl­vet­tiin pi­hal­la. Ker­ran hei­nän­te­ko­ai­kaan yk­si muo­ri lai­tet­tiin sin­ne pa­taan is­tu­maan ja hän unoh­tui sii­hen. Ei hä­nel­lä mi­tään hä­tää ol­lut, kun elet­tiin hei­nä­kuu­ta. Hän huu­te­li ai­kan­sa siel­tä pa­das­ta ja sit­ten joku kuu­li nii­tyl­le, et­tä muo­ri­han on unoh­tu­nut pa­taan.

Mi­ten Ai­rin ja Jal­lun ko­ro­na­tal­vi on ku­lu­nut Rans­kas­sa?

– Täs­sä­hän on koko vuo­si ku­lu­nut ko­ti­a­res­tis­sa. Kau­pas­sa on käy­ty jos­kus naa­ma­ri naa­mas­sa. Tääl­lä­hän on­kin tiu­kat naa­ma­ri­pa­kot. Jos jää en­sim­mäi­sen ker­ran kiin­ni il­man mas­kia, niin saa pie­net sa­kot. Toi­sel­la ker­ral­la saa isom­mat ja jos kol­man­nen ker­ran pa­laa, niin sit­ten tai­taa tul­la jo tu­han­nen eu­ron sak­ko. Il­man muu­ta mas­kia pi­tää käyt­tää, äk­ki­ä­kös tuon kuo­non peit­tää, kun asi­oil­le läh­tee.

– Mah­toi­ko Suo­men te­le­vi­sio näyt­tää sitä, kuin­ka Rans­kas­sa po­lii­sit sai­vat kiin­ni sen yh­den ih­mi­sen il­man mas­kia. Mei­tä nau­rat­ti, et­tä täl­lä ta­val­la Rans­kas­sa an­ne­taan en­sin sel­kä­sau­na ja sit­ten vie­lä sa­kot pääl­le, jos kul­kee il­man mas­kia.

– Meil­lä on ai­ka ku­lu­nut ku­ten en­nen­kin. Pi­hal­la asuu pie­nes­sä mö­kis­sä nyt kak­si ka­naa ja ne te­ke­vät mu­nan päi­väs­sä. On­han sii­nä ajan­ku­lua, kun ot­taa joka aa­mu ne kak­si mu­naa tal­teen. Jos ei pää­se kaup­paan, niin on­pa­han ai­na sit­ten mu­nia ai­na­kin. Täy­tyy vain ol­la tark­ka­na, kun au­kai­see ta­lon oven, kos­ka ne ovat ai­na ha­lu­a­mas­sa si­säl­le. Ker­ran ne ka­to­si­vat ja ih­met­te­lim­me, mis­sä ne ka­nat nyt on. Olim­me var­mo­ja, et­tä mi­kään pe­to­lin­tu tai kis­sa nii­tä ei ole syö­nyt, kos­ka nämä ka­nat pa­rem­min­kin hä­tis­te­le­vät lin­nut ja kis­sat tie­hen­sä. No, sit­ten ne ka­nat löy­tyi­vät mei­dän sän­ky­jen pääl­tä hyp­pi­mäs­tä ja sii­nä oli­kin kova työ saa­da ne hä­tis­tet­tyä ulos.

– Ei meil­lä ole va­lit­ta­mis­ta. Jou­lu­na ja uu­te­na vuo­te­na tu­lee käy­mään omaa po­ruk­kaa. Ky­län por­mes­ta­ri on pi­tä­nyt koko ajan yh­teyk­siä mei­hin van­huk­siin ja lu­van­nut huo­leh­tia os­tok­sis­ta. Täy­tyy sa­noa, et­tä Rans­kas­sa pi­de­tään van­huk­sis­ta hy­vää huol­ta. Vä­lil­lä käy sii­voo­ja tai sai­raan­hoi­ta­ja, ja heil­lä on mas­kit kas­voil­la.

Kuo­li­ko si­nun su­ku­lai­sia ai­koi­naan es­pan­jan­tau­tiin?

– Kop­pe­los­sa kuo­li isä­ni en­sim­mäi­nen vai­mo es­pan­jan­tau­tiin. Olen ih­me­tel­lyt, et­tei sii­nä per­hees­sä sit­ten ku­kaan muu kuol­lut, vaik­ka ta­los­sa oli lap­sia ja mon­ta per­het­tä. Ja kun olen kat­sel­lut Mo­rot­ta­jan su­ku­kir­jaa, niin kyl­lä­hän Iva­lo­jo­ki­var­res­ta kuo­li sil­loin kau­he­as­ti ih­mi­siä.

– Isä jos­kus muis­te­li sitä es­pan­jan­tau­din ai­kaa. Ei ol­lut mi­tään lääk­kei­tä. Jol­la­kin saat­toi ol­la pon­tik­ka­tip­pa, mut­ta ei­hän es­pan­jan­tau­ti­tal­ve­na voi­nut enää pon­tik­kaa keit­tää, kun ei ol­lut sii­hen voi­mia. Juo­tiin kai­ken­lais­ta pih­ka­vet­tä ja kuu­sen­kerk­kää li­o­tet­tiin. Sen ajan mi­nä­kin muis­tan, et­tä lai­tet­tiin iso ter­vas­hal­ko sän­gyn al­le ja sit­ten vie­lä vuol­tiin sii­tä ter­vas­ha­los­ta las­tu­ja ve­teen pul­loon. Kun sitä vet­tä ai­kan­sa sei­sot­ti ja joi, niin se­hän oli hyvä lää­ke.

– Olen har­mi­tel­lut, et­tä ei kos­kaan tul­lut völ­jät­tyä ke­sä­lo­ma­reis­suil­la Ina­ri­jär­vel­tä ter­vas­kan­toa tän­ne Rans­kaan. Sitä oli­si nyt hyvä hais­tel­la, kun lait­tai­si sen sän­gyn al­le. Ter­vak­sen haju ja muut sem­moi­set ai­dot asi­at tu­le­vat siel­tä Kop­pe­lon ajoil­ta mie­lee­ni. Tu­lee mie­leen se Iva­lo­jo­en ve­teen kei­tet­ty tee­kin. Tee pi­tää ai­na keit­tää kirk­kaa­seen ja puh­taa­seen ve­teen, en­kä minä tääl­lä Rans­kas­sa ole osan­nut tee­tä juo­da­kaan, kun muis­tan mil­tä mais­tui puh­taa­seen jo­ki­ve­teen kei­tet­ty saik­ka.

Jaak­ko Pel­to­maa