Mei­dän Kaa­ma­nen-ky­lä­leh­ti on jäl­leen il­mes­ty­nyt. Tal­koo­voi­min teh­ty leh­ti on tut­tuun ta­paan pak­su lu­ku­pa­ket­ti ja sitä lu­ke­mal­la pää­see mu­ka­vas­ti jy­väl­le Kaa­ma­sen ky­län kuu­lu­mi­sis­ta. Jos aje­lee vain no­pe­as­ti Ne­los­tie­tä Kaa­ma­sen ohi, niin sil­loin ei ar­vaa­kaan, kuin­ka vi­reä ky­läyh­tei­sö Kaa­ma­ses­ta löy­tyy. On ak­tii­vi­nen ky­läyh­dis­tys ja ak­tii­vi­sia ky­lä­läi­siä ja mök­ki­läi­siä, jois­ta useim­mat ovat lä­hes puo­lek­si kaa­mas­lai­sia. Moni elä­ke­läis­mök­ki­läi­nen on enem­män Kaa­ma­sen käm­päl­lään kuin Ete­lä-Suo­men ko­dis­saan.

Mei­dän Kaa­ma­nen-leh­des­tä sel­vi­ää, et­tä kult­tuu­ri on ky­läs­sä voi­mis­saan. Kaa­ma­sen Tai­tei­den yö on teh­nyt pa­luun kah­den vuo­den ko­ro­na- ja vau­van­te­ko­tal­koo­tau­on jäl­keen. Ar­tik­ke­lin kir­joit­ta­ja Nora Ne­via huo­kai­see­kin jut­tun­sa päät­teek­si: – Voi oli­si­pa jo taas kaa­mos ja Kaa­ma­sen Tai­tei­den Yö.

Leh­ti hem­mot­te­lee lu­ki­joi­taan myös luon­to­pol­ku­e­sit­te­lyil­lä. Kai­ja Ant­to­nen on kir­joit­ta­nut ju­tun Tuu­ru­har­jun luon­to­po­lus­ta. Pol­ku­han on kol­men ki­lo­met­rin mit­tai­nen ja sen var­rel­la voi ihas­tel­la lup­po­met­sää, sup­pa­kuop­pia ja Kaa­mas­jo­ki­vart­ta.

Mei­dän Kaa­ma­nen an­taa pu­heen­vuo­ron Kaa­ma­sen ys­tä­vil­le, jois­ta yk­si on toi­mit­ta­ja Ju­ha­ni Hen­riks­son. Ju­ha­ni on on­nek­si saa­nut jä­tet­tyä jo Hel­sin­gin taak­seen ja tä­män­het­ki­nen asuin­paik­ka löy­tyy na­pa­pii­ril­tä. Elä­män­laa­tu on ko­hen­tu­nut kum­mas­ti sitä mu­kaa kun koti on siir­ty­nyt koh­ti poh­jois­ta.

– Kun ajat­te­len Kaa­mas­ta, ajat­te­len luon­toa. Ajat­te­len Kaa­mas­jo­kea, jota ym­pä­röi­vät naa­vai­set hon­gat. Ajat­te­len an­sa­kuop­pia, jot­ka jär­vien maa­laa­man mai­se­man ran­noil­la to­dis­ta­vat mui­nai­ses­ta asu­tuk­ses­ta. Ajat­te­len rau­tua, tai­men­ta, har­jus­ta – lo­hen­su­kui­sia ka­lo­ja, jot­ka edel­leen tais­te­le­vat glo­baa­lia läm­pe­ne­mis­tä vas­taan ark­tis­ten ve­sien yti­mes­sä, kir­joit­taa toi­mit­ta­ja, oh­jel­man­te­ki­jä Hen­riks­son.

Ei­kä leh­ti unoh­da Kaa­ma­sen his­to­ri­aa ja van­ho­ja muis­te­lui­ta. Leh­ti on jul­kais­sut uu­sin­ta­na muu­ta­man kir­joi­tuk­sen en­sim­mäi­ses­tä Mei­dän Kaa­ma­nen-leh­des­tä, joka jul­kais­tiin 1994. Yh­des­sä muis­te­luk­ses­sa Tai­mi Lie­toff muis­te­lee van­haa ai­kaa ja sitä, kuin­ka hä­nen lap­suu­des­saan kul­jet­tiin ja elet­tiin.

– Ina­rin ja Si­ko­vuo­non väli oli ke­säi­sin han­ka­la kul­kea. He­vos­rat­sain tai ko­la­kär­ryin ja tie­ten­kin kä­vel­len kan­tain rep­pua. Ke­säi­sin­hän ei isom­paa rah­tia ajet­tu. Se kul­je­tet­tiin tal­vi­tei­tä. Vain pos­ti ja ke­vyt ta­va­ra kul­ki­vat ke­säi­sin. Ko­ti­ni, Kei­no­nie­mi, oli sa­nan­mu­kai­ses­ti tal­vi­kei­non var­rel­la. Oli ti­ko­te­tut jär­ven­jäät. Vii­toi­te­tut tal­vi­tiet mait­se ala­via mai­ta. Jär­vien ja jän­kien kaut­ta. Kesä oli hil­jai­se­loa tal­vi­tien var­rel­la, Tai­mi muis­te­lee.

Tai­min muis­ti­ku­vis­sa Kaa­ma­sen kylä oli 1930-lu­vul­la vie­lä ihan ri­kas ja vau­ras kylä isoi­ne ta­loi­neen ja leh­mi­kar­joi­neen. Wa­e­ner­ber­gin ta­los­sa oli oi­kein kak­si eteis­tä, ku­ten puus­tel­lis­sä en­nen oli.

Läm­min­hen­ki­nen on myös Lai­la Ai­ki­on ku­vaus Kaa­ma­sen ke­sä­kah­vi­las­ta. Lai­la va­kuut­taa, et­tä jo­kai­sel­le so­pi­va, kii­ree­tön viih­tyi­sä ”ky­lä­läis­ten olo­huo­ne” on Kaa­ma­ses­sa tar­peen. Ikä­vää, et­tä Kaa­ma­sen ke­sä­kah­vi­la jou­tui kui­ten­kin lo­pet­ta­maan toi­min­tan­sa lop­pu­ke­säl­lä, vaik­ka in­to­a­han Ko­ti­ran­nan Ar­jal­la oli­si riit­tä­nyt pai­kan pi­tä­mi­seen.

Ja Kaa­ma­sen ky­län fi­lo­so­fi-ta­ri­na­nis­ki­jä Har­maa­su­si kir­joit­taa leh­des­sä kolt­ta Jer­mak Se­me­nof­fin pa­rem­mas­ta elä­mäs­tä. Elä­män­ma­kui­nen ja rou­hea pie­nois­no­vel­li, taat­tua Har­maa­sut­ta. Ja pal­jon muu­ta­kin lu­et­ta­vaa leh­ti tar­jo­aa. Täs­sä­pä leh­den mal­lia vin­kik­si myös muil­le Ina­rin ja Uts­jo­en ky­lil­le ja ky­läyh­dis­tyk­sil­le!

Vil­le Vaa­ra­la