Kaamasen kyläkauppa sulkee ovensa

Tänään olemme jälleen kokoontuneet viettämään saamelaisten kansallispäivää. Olemme viime vuosien aikana kovalla työllä ja tahdolla puhuneet saamelaisten oikeuksien turvaamisesta. Tänään on jälleen aiheellista puhua uuden paremman saamelaisten oikeuksia huomioivan järjestyksen rakentamisesta Ylä-Lappiin, yhteisedun alueesta, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, saamenkansan uudesta uskosta ja viimeisten vuosien noususta ja siitä, että poliittinen johto tuntee vain poro ja kolttasaamelaisten asian tärkeäksi saamenkansan hyvinvoinnin turvaamisessa. Nämä ovat valitettavasti kuitenkin korulauseita ilman niin kauan kuin inarinsaamelaiset puuttuvat poliittiselta agendalta.

Monet pohjoissaamelaiset ja koltat ihmettelevät, että mistä kumpuaa se voima ja sitkeys, jolla inarinsaamelaiset vastustavat saamelaiskäräjien"oikeutettuja" vaatimuksia heidän maiden saattamista saamelaiskäräjien hallintaan. Saamelaiskäräjien poliittisen johdon vieroksumissa suomenkielisissä saamelaisissa henkilöityvät inarinsaamelaisten ihanteet omasta historiasta ja identiteetistä. Ne ovat niitä kantainarilaisten keskeisiä arvoja

Suurten poliittisten mullistusten keskelläkin järkevä ja asiallinen suhtautuminen on ollut inarinsaamelaisten luonteenomaisempia piirteitään. Viimeaikaisten kokemusten perusteella heillä ei ole mitään harhaluuloja saamelaiskäräjien ideologiasta: he ovat olleet selvillä sen sisältämistä vaaroista, mutta heidän synnynnäinen optimisminsa on estänyt heidän joutumisensa epätoivon valtaan. Oikeudentunto ja usko oikeuteen, yhteiskunnan tukipylväänä on ollut heidän toimintansa vaikuttimina.

Inarinsaamelaisten valmiutensa taistella oikean asian puolesta ja heidän perusteellinen saamelaiskäräjien poliittisen johdon taktiikan tuntemuksensa on tehnyt heistä tehokkaan inarinsaamelaisiin kohdistuvan sorron vastustajan. Inarinsaamelaiset tuntevat hyvin saamelaiskäräjien toiminnan sen pyrkiessä erityisesti jakamaan saman väestön saamelaisiin myötämielisesti ja vihamielisesti suhtautuviin. Loistavan monipuolisen asiakirjoihin perustuvan asiantuntemuksensa he ovat antaneet KHO:lle, joka saamelaiskäräjien hylkääviä päätöksiä kumotessaan on todennut, etteivät ne ole perustuneet kokonaisvaltaiseen arvioon henkilön saamelaisuudesta. Tämä jos mikä on osoittanut konkreettisesti, että näistä saamelaiskäräjien syrjimistä inarinsaamelaisista on tullut voimakas vastustaja saamelaiskäräjien mielivallalle.

Inarinsaamelaiset ovat työskennelleet väsymättömästi osoittaen saamelaiskäräjien käyttämät argumentit vääriksi monelta osin. Näistä saamelaiskäräjien hylkimisistä ihmisistä on muodostunut vähitellen oikea kansanliike.

Se mikä alueen vanhimman väestön -inarinsaamelaiset herätti, oli saamelaiskäräjien poliittisen johdon vaatimus saamelaisten maiden palauttamisesta takaisin saamelaisille. Perusteena siihen käytettiin kahta käsitettä "saamelainen kiinteistö oikeudessamme" käsitettä ja siihen liittyvää käsitettä "kuka on saamelainen". Vaatimus käsitti kaikki maat. Tämän tiedostaminen aiheutti paniikin kaikissa tilanomistaja ryhmissä, koska saamen ja suomenkielisten joukossa on paljon tilanomistajia, jotka tällaisen maareformin seurauksena olisivat olleet vaarassa menettää omistusoikeuden tiloihinsa. Tällainen maanomistajien oikeuksien sivuuttaminen meidän kaltaisessa oikeusvaltiossa kuulostaa ennenkuulumattomalta.

Itsekkäällä, pääosin kieleen perustuvalla ahtaalla tulkinnalla pyrittiin estämään inarinsaamelaisten merkitseminen käräjien äänestysluetteloon eli samaan väestöön kuuluvaksi alkuperäiskansaksi. Tekosyynä käytettiin perusteluja, joilla kiellettiin yhteinen alkuperä ja kielellinen assimilaatio. Samalla lappalaisia syytettiin saamelaisten vastaisesta toiminnasta. Mikä tahansa syytöksistä riitti siihen, ettei inarinsaamelaisia käsitelty yhdenvertaisina muiden saamelaisten kanssa. Tulos tällaisesta politiikasta konkretisoitui: statuksettomia saamelaisia ei virallisesti ole, vaan he saavat olla, mutta kun heillä ei ole virallista asemaa, heiltä puuttuu kaikki ihmisoikeussopimuksissa luetellut oikeudet. Ohjeita siitä ei ollut mitä saamelaiskäräjien kanssa vaikeuksiin joutunut inarinsaamelainen saattoi etujensa suojelemisensa puolesta tehdä. Käräjien taholta ei ole vieläkään järjestetty mitään neuvontaa.

Sen sijaan saamelaiskäräjähallinto on koko ajan valmistellut uutta kantainarinsaamelaisten etujen kaventamiseen tarkoitettua lainsäädäntöä. Hylkäävän päätöksen perusteluissa ei ole tarkemmin selitetty miten hakijan tulee menetellä saatuaan hylkäävän päätöksen. Lyhyesti sanottuna eräät inarinsaamelaiset järjestivät vaalilautakunnan hylkäämille mahdollisuuden saada neuvontaa siitä millä tavoin he tietyissä tapauksissa saattoivat säästyä vaikeuksilta tarvitsematta alistua kokonaan saamelaiskäräjien komentoon. Eräät inarinsaamelaiset asiantuntijat kokosivat tietoja saamelaiskäräjien toiminnasta. Samoin he keräsivät tietoja saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakijoista. Tämä tehtävä olisi kuulunut saamelaiskäräjille. Onneksi tiedot rekisteröitiin huolellisesti ja ovat muidenkin inarinsaamelaisten käytössä.

Saamelaiskäräjien inarinsaamelaisiin kielteinen asenne on johtanut siihen, että inarinsaamelaiset ovat muodostaneet tehokkaasti toimivan verkoston. Tämän vuoksi se pystynyt toimittamaan varsin luotettavia tietoja ja arvioita väestön suhtautumisesta saamelaiskäräjiin ja valtioon. Saamelaiskäräjien mielivaltaisen politiikan toteaminen ja julkisuuteen saattaminen on ollut statuksettomille saamelaisille erittäin merkityksellistä. Tuo väestö tuntee itsensä vähemmän eristetyksi tietäessään, että ne vääryydet, joiden uhriksi se on joutunut, saatetaan suuren yleisön ja maailman tietoon.

Saamelaiskäräjissä, jossa vähemmistönä oleville ei anneta mitään arvoa tai asemaa; toisinajattelijoiden on vaiettava, tietoisuus edes naapurinsa osakseen saamasta julkisuudesta, kun riittää jonkin verran kompensoimaan oman poliittisen voimattomuuden aiheuttamia turhautumia. Saamelaiskäräjien johtoa luonnollisesti tällaiset paljastukset tietysti ärsyttävät. Eliittiä tuskin mikään katkeroittaa enemmän kuin heidän omaksi syykseen luettavien vääryyksien ja epäinhimillisyyksien ilmitulo. Sellainen horjuttaa uskoa poliittisen johdon oikeutukseen ja vähentää heidän väitetystä oikeudenmukaisuudestaan ja edistyksestään puhuvan, muulle maailmalle osoitetun julistuksen tehoa.

Räikein esimerkki viime ajoilta tästä on se, kun Lapin Sairaanhoitopiirin nimeämä, valtioneuvoston kanslian käynnistelemään totuus- ja sovintoprosessiin liittyvä, psykososiaalisen tuen työntekijä siirrettiin, hänet ko. tehtävään nimenneen sairaanhoitopiirin johdon toimesta muihin tehtäviin. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun saamelaiskäräjien hallintopäällikkö oli kirjelmöinyt Lapin sairaanhoitopiirin johdolle käräjien kantana, ettei ko. tehtävään nimetty ammattilainen ole käräjien mielestä sopiva tähän tehtävään. Sairaanhoitopiirin johto polvistui nöyrästi käräjähallinnon edessä, kuin palvelija ikään. Tapahtumaketju on törkeydessään ennen kuulumaton, eikä kestä päivänvaloa. Se haudataan hiljaisuudessa.

Saamelaiskäräjien johto tuntuu olevan pakkomielteen omaisen vaikuttunut omasta erehtymättömyydestään. Vain siten voidaan selittää avoimesti vihamielinen suhtautuminen rekisteriin kuulumattomiin sukulaisiin. Siitä konkreettisena esimerkkinä voidaan pitää saamelaisstatusta hakeneiden korkeaa hylkäysprosenttia, mikä on yli 80% hakeneiden määrästä. Hyväksytyistäkin pääosa taitaa olla johdolle myötämielisten jälkeläisiä, jotka ovat tulleet täysikäisiksi ja hakevat vaaliluetteloon. Joillakin vaalilautakunnan hylkäämillä on onnistunut monien valitusten ja kärsimysten jälkeen päästä käräjien vaaliluetteloon KHO:n päätöksellä. Tällainen kiusanteko ei kuulu ihmisoikeuksien puolustamiseen.

Suomalaiset poliitikot ovat lupaamasta päästyään luvanneet tehdä kaikkensa ILOn sopimuksen ratifioimiseksi. Tämä on johtanut siihen, että saamelaiskäräjien hylkimät inarinsaamelaiset ovat tajunneet, että voimassa oleva saamelaismääritelmä siirtää kaikki heidän lailliset maaoikeuksista päättämisen elimelle, joka edustaa ulkomailta Suomeen osin laittomasti muuttanutta väestöä. Väestöstä valtaosa saamelaisista kuitenkaan tuskin kukaan haluaa luovuttaa oikeuksistaan päättämistä saamelaiskäräjille. Siksi on tärkeää, että ennen ILO- sopimuksen ratifiointia on tehtävä täysi selvitys vallitsevista olosuhteista ja varmistettava, että kaikki kiinteistöoikeuden mukaiset ja lainhuudoilla vahvistetut saannot ovat Suomen lakien mukaista yksityisomaisuutta.

Uusia lakeja oli tekeillä siitä millä tavoilla on silloin meneteltävä, jos statukseton saamelainen pyrki hakeutumaan saamelaiskäräjien äänestysluetteloon. Inarinsaamelaisten tärkein työkalu oli juuri eräiden inarinsaamelaisten muodostama asiantuntijaryhmä. Se on opastanut inarinsaamelaisia saamelaiskäräjät hallinnon päätöksistä valittamisessa lainsäädännön mukaisesti. Juuristaan tietoiset inarilaiset vaativat alkuperäiskansa asemansa tunnustamista ja identiteettinsä vahvistamista. Juuri tämä toiminta johtanut siihen, että on alettu nähdä saamelaiskäräjien harjoittama mielivalta inarinsaamelaisia kohtaan. Inarinsaamelaisista asiantuntijoista koostuva tutkimusryhmää ei voida pitää erillisenä saamelaisvastaisena yhteen liittymänä. Sen päämääränä on alusta saakka ollut ihmisten identiteetin, ihmisoikeuksien, demokratian ja vapautuspyrkimysten edistäminen. Se on hankkinut tietoja arkistoista, veronkatoluetteloista ja kirkonkirjoista.

Kiistan lopettaminen

Periaatteessa nykyinen jäätynyt konflikti jatkuu niin kauan kuin saamelaiskäräjät politiikassaan nojaa valikoituun historiaan. Kiistan lopettamisen loppu häämöttää silloin kun saamelaiskäräjät sitoutuu etsimään ratkaisua yhdessä inarinsaamelaisten kanssa.

Tähän mennessä on tehty useitakin yrityksiä rauhantilan palauttamiseksi, mutta toistaiseksi laihoin tuloksin. Saamelaiskäräjien johto kieltäytyy keskustelujen käynnistämistä, eivätkä inarinsaamelaiset pelkkään propagandaan ja lupauksiin usko. Rauhan ylläpitämiseksi ei sen vuoksi käytännössä ei ole toistaiseksi tarjolla muuta vaihtoehtoa kuin jäätyneen konfliktin jatkuminen.

Nimellisesti suomen ja saamenkieliset saamelaiset ovat samaa kansaa, mutta pinnan alla käy suurimittainen taistelu saamelaisten kotiseutualueen herruudesta, jolla on syvällisiä vaikutuksia alueen kaikkiin aktiviteetteihin, talouteen, yritystoimintaan, ympäristönsuojeluun. Erityisesti saamelaiskäräjien suunnalla on koulutettujen ammattimiesten ja naisten verkosto muokkaavat työkaluilla "saamelainen kiinteistö oikeudessamme" saamelaismääritelmää sellaiseksi ettei se vuotaisi. Se on opettanut saamelaiskäräjien poliittista johtoa laskelmoimaan jokaisen poliittisen tai taloudellisen siirron tuloksen. Tämä on saamelaiskäräjien tapaa harjoittaa sumutusta, jota voidaan kuvitella pelatuksi sakkilaudalla jokaisen siirron mahdollisen vastavaikutuksen ollessa arvattavissa.

Inarinsaamelaiset joutuvat toimimaan paljon enemmän realiteettien pohjalta. Heidän ei tarvitse piitata arvovaltakysymyksistä eikä pyrkiä kasvojen säilyttämiseen eikä kiinnittää huomiota poliittisiin dogmeihin. Rauhan tulevaisuus riippuu olennaisesti saamelaiskäräjien poliittisen johdon ja inarinsaamelaisten välisistä suhteista. Niin kauan kuin normaalisuhteet tulevat puuttumaan, kiista tulee jatkumaan.

Saamelaiskäräjien syrjimistä inarinsaamelaisista on jo nyt tullut koko saamelaisten kotiseutualueen vaikuttavin tekijä, jonka edelle sijoittuu vain Suomen valtio. Se tunneperäinen vetovoima, joka yleissaamelaisella aatteella on vanhempaan sukupolveen, on nuoremman väen keskuudessa jäänyt koko lailla tehottomaksi. Nuorempien saamelaisten mielestä inarinsaamelaiset ovat osa saamelaisyhteisöä, jonka pohjoissaamelaisten ja kolttien muodostamat saamelaiset haluavat eristää muista saamelaisista kieltämällä heiltä oikeuden olla saamelainen. Nuorten on vaikeaa ymmärtää syytä siihen, ettei saamelaiskäräjien ja inarinsaamelaisten välille ole vuosikymmeniä jatkuneen kiistan aikana voitu luoda normaaleja suhteita. Ja kun kuitenkin molemmat ryhmät puhuvat päivittäin samaan kieltä ja työskentelevät samoissa yhteisöissä ja tuntevat toisensa.

Kuten edellä osoitin lähiaikoina aloitettavassa totuus ja sovintoprosessissa on paljon enemmän haasteita kuin pinnallisesti katsoen saattaisi arvata. Asuntolakokemusten kirjaaminen on vain jäävuoren huippu ongelmasta, jonka juuret alkavat siitä kun Ruotsin kuningas tietoisesti lopetti Lapinkylät saamelaisten itsehallintoelimenä. On nähtävä nyt aloitettava totuus ja sovintoprosessi kokonaisuutena johon kuuluvat myös päähän potkitut inarinsaamelaiset. Hyvän avauksen oikeaan suuntaan tässä on tehnyt Korkein Hallinto-Oikeus hylätessään vaalilautakunnan kielteiset päätökset. Se on luonut oikea tien totuuden löytämiseksi.

Hyvän pohjan siihen muodostavat myös oikeusministeriö Oulun yliopistolta tilaama laaja selvitys Lapin asutuksesta vuodelta 2005, Juha Joonan, Matti Enbusken ja Erika Sarivaaran väitöskirjat.

Yhä kasvava osa väestöstä vaatii kiistan lopettamista, suhteiden normalisointia. Moraaliset tavoitteet omaksuneet uskonnot, järjestöt, konferenssit, seminaarit eivät ole onnistuneet tähän mennessä viemään lähemmäksi yhteiskuntarauhaa.

Lopuksi

Olen pohtinut melko tavalla saamelaisuutta, joka kuulostaa kauniilta teoriassa, mutta mahdoton käytännössä. Monen saamelaisen on helppo kannattaa marxismia. Siitä on paljon ristiriitaisia piirteitä kuten vaatimukset valtion saamelaisilta ryöstämien maiden palauttamisesta takaisin saamelaisille. Sellainen vaatimus ilman oikeudelliseen prosessiin kuuluvaa näyttövelvollisuutta on ennenkuulumatonta Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa. Tällainen vaatimus ilman tilanne ja olosuhdeselvitystä ei ole realistinen.

Vuosisatoja kestänyt valtioiden vaikutus ensin Ruotsin, sitten Venäjän ja Suomen on tehnyt inarinsaamelaisista varovaisia ja pelokkaita, osittain kulkurikansan. Monet inarinsaamelaiset asuvat hajallaan Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Kotiseutu on kuitenkin Inari, asuvat he sitten missä tahansa. Heiltä kuitenkin puuttuu tärkein turva "saamelaisstatus", joka tekisi mahdolliseksi oikeuden harjoittaa kulttuuriaan omilla historiallisilla alueillaan.

Inarinsaamelaisiin kohdistuva syrjitä ei ole loppunut. Sitä eivät harjoita tänään suomalaiset vaan inarinsaamelaisten alueelle valtion myötävaikutuksella muuttaneet poro ja kolttasaamelaiset. Näiltä alueelle muuttaneilta he joutuvat kuulemaan etteivät he ole saamelaisia vaan suomalaisia, jotka vastustavat saamelaisten oikeuksien toteutumista ja saamelaisvastaisen hengen nostattaminen väitetään olevan heidän aikaansaannostaan. Mutta inarinsaamelaista sorretaan; kaikille ei haluta myöntää saamelaisstatusta.

Entisaikoina inarinsaamelaiset selvisivät hengissä, olemalla kuuliaisia ja nöyriä esivallan edessä ja on olemassa yhä ihmisiä joiden mielestä inarinsaamelaisten on loppuikänsä pysyttävä sorretussa asemassa. Inarinsaamelaisten ei saisi puolustaa maataan ei taistella porosaamelaisten ja kolttien mielivaltaa vastaan. Sellainen ajattelu on antisemitismiä.

Pystyn nyt tarkastelemaan inarinsaamelaisiin kohdistunutta syrjintää vuodesta 1695 lähtien. Totuus on katkera. Vain muutamat ihmiset ovat yrittäneet auttaa inarinsaamelaisia heikolla menestyksellä. Suomen valtio tai saamelaiskäräjät ei ole pyrkinyt vähäisemmissäkään määrin estämään inarinsaamelaisten assimilointia suomalaisiksi, vaan päinvastoin edistämään sitä. Inarinsaamelaiset ovat yksinkertaisesti jääneet heitteille. Sivistys ja valistus eivät ole päässeet heitä koskettamaan. Sen pitäisi riitä selitykseksi sille että inarinsaamelaiset tarvitsevat oman alueen ja statuksen tunteakseen olonsa turvalliseksi. Inarinsaamelaisten on saatava oikeus harjoittaa ikivanhaa perinnettään. Inarinsaamelainen kulttuuri elää täällä edelleen ja inarinsaamelaiset haluavat vaalia täällä perinteitään.

Helsingissä saamelaisten kansallispäivänä helmikuun 6 päivänä 2021

Jouni Kitti

"Räikein esimerkki viime ajoilta tästä on se, kun Lapin Sairaanhoitopiirin nimeämä, valtioneuvoston kanslian käynnistelemään totuus- ja sovintoprosessiin liittyvä, psykososiaalisen tuen työntekijä siirrettiin, hänet ko. tehtävään nimenneen sairaanhoitopiirin johdon toimesta muihin tehtäviin. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun saamelaiskäräjien hallintopäällikkö oli kirjelmöinyt Lapin sairaanhoitopiirin johdolle käräjien kantana, ettei ko. tehtävään nimetty ammattilainen ole käräjien mielestä sopiva tähän tehtävään."

TIETOLAATIKKO