A-
A+
A-
A+
Toimittajalta
Jouduin jokin aika sitten käyttämään terveyskeskuksen päivystyspalveluja ensimmäistä kertaa aikuisiälläni. Päivällä alkanut niskajumi paheni iltaa kohden niin tukalaksi oloksi, että kotiapteekin särkylääkkeet eivät enää tehonneet. Oikea apteekki oli taas ennättänyt jo mennä kiinni ennen kuin havahduin tilanteen vakavuuteen. Silti arvuuttelin, oliko tilanne todella niin akuutti, että uskaltaisin kuormittaa sillä muutenkin täystyöllistettyä päivystysvuoroa?
Lopulta ei kuitenkaan auttanut muu kuin lähteä ”teekoohon”. Niska oli siinä vaiheessa jo niin kipeä, että pään asento ja katseen suunta oli jämähtänyt viistoon alas ja oikealle. Mieltäni hieman huojensi, että vaikka päivystävä hoitaja totesi, että iltaisin harvemmin hoidetaan ketään niskakipujen vuoksi, minun tilanteeni näytti kyllä melko tuskaiselta.
Tolkuttoman lyhyen odotusajan jälkeen pääsin lääkärille, sain diagnoosin ja pääsin lähtemään kotiin kipulääkkeet taskussa.
***
Tähän lehteen haastattelin uniapneasta kärsivää Pentti Kinnusta. Vaikka uniapnean oireisiin ei kuulu kova kipu, huonot yöunet aiheuttavat sairaudesta kärsivälle äärimmäistä uupumusta. Pentti kertoi, että ennen kuin uniapnean hoito saatiin mallilleen, jokainen päivä oli selviytymistaistelu, kun aamulla herätessä kykeni keskittymään vain siihen, että jaksaisi iltaan asti.
Viime keväänä Pentti kouluttautui Hengitysliiton kokemustoimijaksi, jotta voisi auttaa muita samassa tilanteessa olevia. Nykyisin hän kiertää ympäri Lappia kertomassa, millaista arkinen elämä sairauden kanssa on.
Uniapneailtojen aikana on syntynyt vilkasta keskustelua ja osallistujien keskuudessa on ollut aistittavissa huojennusta, kun he ovat saaneet kuulla todellisia kokemuksia uniapneaa sairastavalta; tämänkin sairauden kanssa voi elää.
***
Minussa reissu päivystykseen herätti syvää kiitollisuuden tunnetta kunnan terveyspalveluja kohtaan. Tätä kokemusta rikkaampana olen jatkossa empaattisempi ja myötätuntoisempi, kun joku läheisistäni valittelee särkyjään ja kolotuksiaan. Totisesti ainakin toivon niin.
Harmi kyllä minusta huolehtineelle henkilökunnalle en ehtinyt ilmaista kiitollisuuteni suurta määrää. He olivat kiirehtineet jo hoitamaan seuraavaa potilasta.
saila.vaara@inarilainen.fi
TIETOLAATIKKO