A-
A+
A-
A+
Sana on vapaa
Julkisuuteen on annettu kauniin ja ylevin sananpainoin kuvaa siitä, että saamelaiskäräjillä olisi päästy yksimielisyyteen saamelaiskäräjälain suhteen. Voisi olettaa valtakunnassa olevan kaikki hyvin ja yksimielisyyden löytyneen asiassa, joka on repinyt saamelaisia lähes 30 vuoden ajan ja kaikki tämä tapahtui vain muutamassa tunnissa ennen käräjien täysistuntoa. Palastellaanpa hieman sitä, mitä oikeasti tapahtui ja mihin tämä “herttainen” yksimielisyys perustuu todellisuudessa.
Saamelaiskäräjien täysistuntoa seuranneet panivat varmasti merkille asian erikoisen käsittelytavan. Lakiesityksissä oli useita pykäliä, joista ei olla käyty keskustelua ja joihin ei ole ollut mahdollisuus ottaa kantaa täysistunnossa eikä koko kolmivuotisen prosessin aikana. Lakiesitys, jonka vaikutukset ovat mittavat kaikille saamelaisille nyt ja tulevaisuudessa, käsiteltiin kerralla yhtenä pompsina. Ei pykälä pykälältä, niin kuin näin merkittävä asia olisi vaatinut.
Istunnon aikana ei tullut esille, onko monet kriittiset kannanotot vaikuttaneet lainkaan lain valmisteluun. Kritiikkiä lakiesitystä valmistelevan työryhmän yksipuolisesta kokoonpanosta, ei huomioitu mitenkään käsittelyssä. Saamelaiskäräjien kesällä 2021 käymässä lähetekeskustelussa nousseita kriittisiä näkemyksiä ja niiden vaikutuksia esitykseen uudeksi saamelaiskäräjälaiksi valmisteluun, ei mitenkään avattu täysistunnossa.
Puutteellisen käsittelyn jälkeen kaiken kruunasi erikoinen äänestysjärjestys. Vakiintunutta ja lakiin kirjoitettua äänestysjärjestystä kutsutaan ns. parlamentaariseksi äänestysjärjestykseksi, jolla aidosti turvataan demokratian toteutuminen. Kun samaan asiaan tulee useita pohjaesityksestä (hallituksen esityksestä) eriäviä ehdotuksia, ne ensinnä äänestytetään toinen toisiaan vastaan aloittaen kahdesta keskenään eniten poikkeavasta esityksistä. Voittanut esitys on sitten seuraavaksi poikkeavinta esitystä vastaan ja niin edelleen, kunnes kaikki muut esitykset voittanut sitten asetetaan pohjaesitystä vastaan. Näin turvataan esitysten oikeudenmukainen ja demokraattinen käsittely.
Täysistunnossa näin ei toimittu, vaan kaikki esitykset äänestytettiin pohjaesitystä vastaan, joka johti omituiseen tilanteeseen: lopulta ei ollut jäljellä kuin kaksi esitystä, joissa kummassakin joutui olemaan lain hyväksymisen kokonaisuuden takana. Mikäli saamelaiskäräjien jäsen oli lakiesitystä vastaan, oli hän pakotettu äänestämään tyhjää. Äänestystulos saatiin näyttämään julkisuudessa siltä, ettei lakiesityksellä ole saamelaiskäräjillä vastustusta. Näinhän asia ei tietenkään ole, mutta sellainen kuva onnistuttiin luomaan mielivaltaisella äänestysjärjestyksellä.
Joissakin yhteyksissä käytetään käsitettä “saamelainen demokratia” joka käytännössä tarkoittaa toimintaa, jossa Suomen saamelaiskäräjillä demokratiasta otetaan vain itselle sopivat osat käyttöön ja hankaliksi koetut sivuutetaan. Sellaista saamelaista demokratiakäsitystä en saamelaisena tunnista enkä hyväksy. Omassa yhteisössäni oikeudenmukaisuus ja oikein tekeminen, niin ihmisiä kuin muitakin lajeja kohtaan on aina ollut kantava voima, ja sen mukaan aion jatkossakin toimia.
Huvittavinta on, että hyväksyttyä esitystä uudeksi saamelaiskäräjälaiksi, on mainostettu suurena kompromissiesityksenä, kun todellisuudessa kompromissia ei löytynyt lakiesityksen yhteenkään pykälään. Mikäli lain valmistelua olisi haluttu tehdä alusta asti yhdessä ja avoimesti, se olisi todennäköisesti osoittautunut hyvinkin hedelmälliseksi. Tuloksena olisi saamelaisten kannalta harkittu ja viimeistelty ehdotus uudeksi saamelaiskäräjälaiksi. On todella paksua puhua kompromissista, kun esitys ei tuo ratkaisua niihin keskeisiin asioihin, mitkä saamelaisten keskuudessa aiheuttaa eniten ristiriitoja, kuten vallan keskittymisestä pienelle joukolle sekä eriarvoisuus saamelaisten yksilöiden ja eri elinkeinojen välillä. Se, että näennäisesti saavutettiin yksimielisyys penneissä, ei tarkoita aitoa yksimielisyyden saavuttamista miljoonissa.
Toinen asia, johon haluan ottaa kantaa, on mediassa esiin nostetut lausunnot liittyen kansainvälisiin toimijoihin hienoine lyhenteineen. Julkisuudessa näkemäni keskustelu vahvistaa näkemystäni siitä, että tärkeintä vaikuttaa olevan - ei vain Suomen poliittiselle johdolle, kuin myös osalle saamelaiskäräjien jäsenistä - kansainvälisen yhteisön miellyttäminen ja heidän suosionsa saavuttaminen sekä maailmanlaajuisten sijoittajien houkutteleminen alueelle. Puhutaan maabrändistä, mainehaitasta ja Suomen kansainvälisen statuksen heikkenemisestä sekä mahdollisesta rahanmenetyksestä.
Entäpä tavallisten saamelaisten näkökulma, lakiesitys, joka on riittävän selkeä, oikeudenmukainen ja mahdollistaa todellisen sovun syntymisen?
Saamelaisten yhdenvertaisen ja oikeudenmukaisen kohtelun takaamiseksi lakiesityksestä ei löydy selkeitä konkreettisia malleja, viitataan vain muutoksenhakulautakuntaan, jonka kokoonpanosta ja valintaperusteista kukaan ei osaa vastata mitään.
Saamelaiskäräjälain yhteydessä on keskusteluissa painotettu ryhmäidentifikaatiota, eli kollektiivin päätäntävaltaa. Kehitys, josta olen erittäin huolissani. Ihmisoikeusjulistus on laadittu ja hyväksytty toisen maailmansodan jälkeisessä tilanteessa, kun kollektiivisen päätöksen perusteella oli suoritettu modernin ajan pahin kansanmurha. Toiminta oli vallassa olevan poliittisen järjestelmän - ja siten myös demokraattisen prosessin tulos, eli poliittisesti ja lainsäädännöllisesti oikeutettua toimintaa. Jottei vastaava olisi koskaan mahdollista demokratiaan ja enemmistövaltaan perustuen, laadittiin hyvin vahvat julkilausumat, jotka turvasivat yksilöoikeudet suhteessa poliittisiin järjestelmiin. Onkin hyvin huolestuttavaa, että saamelaisen yksilön oikeudet alistettaisiin pelkästään enemmistövallan alle, jonka päätöksistä valittaminen siirrettäisiin riippumattomasta tuomioistuimesta, poliittisin perustein valittuun muutoksenhakulautakuntaan.
Näen edesvastuuttomana toimintana lakiesityksen työryhmään kuuluneilta, että näihin saamelaisten esittämiin huoliin ei olla paneuduttu, eikä niitä ole ratkaistu ja laki on jo eduskunnassa. Saamelaisten yhdenvertaisen ja oikeudenmukaisen kohtelun takaamiseksi lakiesityksestä ei löydy selkeitä konkreettisia malleja. Pään pensaaseen paneminen ei asiassa auta, huonoa ja tulkinnanvaraista lakia ratkotaan aina loppu viimein oikeudessa ja kas kummaa silloin iso pyörä pyörähtää alusta jälleen.
Inka Kangasniemi
Saamelaiskäräjien jäsen
TIETOLAATIKKO