Kir­joi­tan tätä älä-os­ta-mi­tään-päi­vä­nä. En­kä ole os­ta­nut mi­tään, en­kä vuo­siin mi­tään muu­ta­kaan mikä oli­si ol­lut tar­pee­ton­ta.

Ym­pä­ris­tö­jär­jes­tö­jen kan­sain­vä­li­nen tee­ma­päi­vä ke­hot­taa ih­mi­siä os­ta­mas­ta mi­tään tur­haa sai kan­sain­vä­li­sen kau­pan­käyn­nin is­ke­mään ta­kai­sin – se kek­si pe­rus­taa sa­mal­le päi­väl­le kan­sain­vä­li­sen hur­lum­hei-ku­lu­tus­päi­vän, Black Fri­da­yn. Me­nes­tys on joh­ta­nut sii­hen, et­tä päi­vä ve­ny­tet­tiin vii­kon mit­tai­sek­si os­tos­hur­mok­sek­si. Näin yli­ku­lu­tusk­ri­tiik­ki muu­tet­tiin kä­den kään­tees­sä ku­lu­tus­höm­päk­si. Ihan kuin jou­lus­sa ei oli­si sitä jo tar­peek­si.

Ruo­an ja ku­lu­tus­ta­va­roit­ten hin­to­jen nou­su on hou­ku­tel­lut en­tis­tä in­nok­kaam­min pal­vo­maan alen­nus­sa­naa. Täl­lai­seen alen­nus­ti­laan olem­me siis pää­ty­neet.

Maa­il­man yli­ku­tus­päi­vä oli tänä vuon­na 28.7. Päi­vä­mää­rä on ai­kais­tu­nut kym­me­nes­sä vuo­des­sa lä­hes kuu­kau­del­la, ta­lous­la­mois­ta ja Uk­rai­nan so­dis­ta huo­li­mat­ta. Suo­men oma yli­ku­lu­tus­päi­vä lip­sah­ti en­si ker­taa jo maa­lis­kuun puo­lel­le, se oli 31.3. Tämä tar­koit­taa sitä, et­tä me suo­ma­lai­set tar­vit­si­sim­me nel­jän maa­pal­lon luon­non­va­rat voi­dak­sem­me tyy­dyt­tää nar­ko­maa­ni­sen ku­lut­te­lun.

Ku­lu­tus­fes­ta­ri­am­me ovat hel­pot­ta­neet palk­ka­ta­soom­me ver­rat­tu­na ää­rim­mäi­sen hal­pa ja etu­pääs­sä fos­sii­li­ta­lou­teen pe­rus­tu­va ener­gia, sekä jär­kyt­tä­vän hal­pa ruo­an hin­ta, jopa niin hal­pa, et­tei tuot­ta­jan kä­teen ole jää­nyt juu­ri mi­tään.

Mo­ni­ko­han on ym­mär­tä­nyt ky­see­na­lais­taa tä­tä­kään ”saa­vu­tet­tua etua”? Tai poh­ti­nut mi­hin se on joh­ta­nut, tai mikä kyt­kös sil­lä on il­mas­ton­muu­tok­seen?

On­ko esi­mer­kik­si te­ol­li­ses­ti tuo­te­tun li­han hin­nan ol­ta­va hal­vem­paa kuin ina­ri­lai­sen hil­la­ki­lon? Kun mo­net it­ke­vät po­ron­li­han hin­taa, niin vas­ta sii­nä ta­sos­sa li­han hin­ta al­kaa vas­ta­ta oi­ke­as­ti li­han­tar­vet­tam­me. Ei­kä sil­lä­kään sek­to­ril­la tuot­ta­jil­la ei mene yh­tä hy­vin kuin ku­lut­ta­jil­la.

Kau­his­te­lem­me 8 pro­sen­tin inf­laa­ti­o­ta, mikä tar­koit­taa siis sitä, et­tä ali­hin­tai­nen kau­ra­ryy­ni­pa­ket­ti nou­see eu­ros­ta 1,08 eu­roon. En ai­na­kaan minä ole jou­tu­nut vie­lä luo­pu­maan mis­tään, vaik­ka kuu­lun­kin vä­hi­ten tie­naa­vaan kym­me­nek­seen suo­ma­lai­sis­ta.

Toi­vot­ta­vas­ti edes joku muu­kin ym­mär­tää, et­tä ruo­an, ta­va­roi­den ja ben­sii­nin hin­nat pi­täi­si nous­ta vii­sin­ker­tai­sik­si, et­tä ym­mär­täi­sim­me oi­ke­as­ti mikä on tar­peel­lis­ta ja vält­tä­mä­tön­tä. Ny­ky­me­no­han on ki­tey­tet­ty­nä ol­lut jo vuo­si­kym­me­net um­peen­sa hen­ki­ses­ti ja fyy­si­ses­ti löt­jö­ve­te­län ja enim­mäk­seen yli­pai­noi­sen ni­sä­käs­la­jin ku­lu­tus­hömp­pää koh­ti kaik­kia mah­dol­li­sia elin­ta­so­sai­rauk­sia. Jos her­kis­täm­me kor­vam­me, niin kuu­li­sim­me kuin­ka vat­sam­me kir­ku­vat te­ol­lis­ta li­haa, so­ke­ria ja eläin­ras­vaa sekä ame­rik­ka­lai­sia kas­vik­sia eli yli­suo­lai­sia sip­se­jä, vaik­ka ku­kaan ei edes tie­dä mitä on oi­kea näl­kä.

Kun siis huo­kai­lem­me mi­ten säh­kön ki­lo­wat­ti­hin­ta mak­saa ny­ky­ään kym­me­nen ker­taa sen mitä vie­lä kol­me vuot­ta sit­ten, niin pa­ra­dok­saa­li­ses­ti se on ai­noa tie saa­da val­ta­o­sa kan­sa­lai­sis­tam­me kä­sit­tä­mään, et­tei säh­kö tule pis­to­ra­si­as­ta, ja et­tä säh­kön kers­ka­ku­lu­tus on oi­ke­as­ti jon­nin­jou­ta­vaa.

Meil­le on vih­doin­kin siu­nau­tu­nut mah­dol­li­suus miet­tiä mikä on oi­ke­as­ti tär­ke­ä­tä, huu­dat­taa­ko pi­hal­la leh­ti­pu­hal­lin­ta ja lu­mi­lin­koa vai käyt­tää niin­kin täy­del­li­siä kek­sin­tö­jä kuin ko­ti­mai­nen piik­ki­ha­ra­va ja lu­mi­ko­la, jot­ka ovat tun­ne­tus­ti kai­kil­la ke­leil­lä te­hok­kaam­pia ja naa­pu­rei­ta vä­hem­män häi­rit­se­viä lait­tei­ta – ja jot­ka kai­ken li­säk­si pi­tä­vät käyt­tä­jän­sä li­has­kun­toa yl­lä jär­ke­väm­min kuin yk­si­kään sa­li­lai­te.

Kun muu­tin ny­kyi­seen ta­loo­ni, pu­do­tin ai­em­man asuk­kaan yli 18 000 kWh vuo­si­ku­lu­tuk­sen ku­lu­tuk­sen 4000 ki­lo­wat­ti­tun­tiin. Ei­kä se ol­lut edes vai­ke­a­ta.

Nyt on vih­doin­kin jär­ke­vää pu­dot­taa si­säil­man läm­pö­ti­la 23 as­tees­ta vä­hin­tään vii­si as­tet­ta alem­mak­si, viih­tyä ja nuk­kua sa­mal­la pa­rem­min, sam­mut­taa tur­hia mig­ree­niä ai­heut­ta­via jou­lu­va­lo­ja, ja ai­dos­ti poh­tia mi­ten or­juut­ta­via mo­net säh­kö­lait­teet ovat, var­sin­kin kun vas­taa­vat ma­nu­aa­li­set toi­min­not ovat vain odot­ta­mas­sa jäl­leen­käyt­tö­ään

Vesa Luh­ta