Ää­re­län su­ku­juh­laa vie­te­tään Kit­ti­län Le­vil­lä 9.7. Sa­mal­la pi­de­tään Ää­re­län su­ku­ko­kous.

– Tar­koi­tus on seu­rus­tel­la, syö­dä hy­vin, pi­tää pu­hei­ta, muis­tel­la ja mu­si­soi­da, ker­too juh­lan jär­jes­te­ly­toi­mi­kun­taan kuu­lu­va Han­nu Huu­mo­nen.

Juh­laan toi­vo­taan run­sas­ta osa­not­toa ja kaik­ki jot­ka it­sen­sä tun­te­vat Ää­re­län su­kuun kuu­lu­vak­si, voi­vat tul­la mu­kaan. Ei ole pak­ko ol­la edes su­ku­seu­ran jä­sen, jot­ta pää­see osal­lis­tu­maan.

– Tans­sit oli­si sii­nä il­lan pääl­le tar­koi­tus pi­tää. Levi on ai­ka rau­hal­li­nen hei­nä­kuus­sa, jo­ten osa tans­si­pai­kois­ta­kin on kiin­ni, mut­ta kyl­lä tämä asia jo­ten­kin saa­daan jär­jes­ty­mään, et­tä juh­la­vä­ki voi lait­taa ja­lal­la ko­re­as­ti, us­koo Han­nu.

Ää­re­län su­kua asuu pal­jon Ina­rin kun­nan alu­eel­la, hei­tä löy­tyy myös So­dan­ky­läs­tä ja ai­kapal­jon myös Kit­ti­läs­tä ja kau­em­paa Län­si-La­pis­ta, jo­ten Levi on sii­nä­kin mie­les­sä hyvä juh­la­paik­ka Ää­re­löil­le.

– Tie­ten­kin Ää­re­län su­kua on ym­pä­ri maa­il­man, mut­ta La­pis­sa tie­tys­ti eni­ten. Ää­re­löi­tä on ai­koi­naan va­el­ta­nut myös Jää­me­ren ran­noil­le pa­rem­man elä­män toi­vos­sa ja oli­han su­kua ai­koi­naan Pet­sa­mos­sa­kin. Jo­kai­ses­sa Pet­sa­mon his­to­ri­an­kir­jas­sa mai­ni­taan var­mas­ti Ää­re­lä, to­te­aa Han­nu Huu­mo­nen.

Han­nu huo­maut­taa, et­tä juh­laan osal­lis­tuu tie­tys­ti myös Ää­re­län su­ku­his­to­ri­oit­si­ja, Ää­re­län su­kuun it­se­kin kuu­lu­va Han­nu Tan­hua.

– Tan­hu­an Han­nus­ta­han oli tou­ko­kuun alun Ina­ri­lai­ses­sa iso haas­tat­te­lu, jos­sa hän ker­toi, kuin­ka on vuo­sien var­rel­la up­pou­tu­nut Ää­re­län su­vun tut­ki­mi­seen. Kun tuon ju­tun lu­kee, niin on jo pal­jon vii­saam­pi. Su­ku­his­to­ri­as­ta­kin var­mas­ti kuul­laan li­sää sit­ten Le­vil­lä. Oli­si mu­ka­va, et­tä mah­dol­li­sim­man moni il­moit­tai­si tu­lon­sa vaik­ka­pa mi­nul­le tai toi­sel­le Han­nul­le, niin oli­sim­me hie­man jy­väl­lä osa­not­ta­ja­mää­räs­tä. Toki juh­laan voi tul­la ihan spon­taa­nis­ti ja il­moit­tau­tu­mat­ta, mut­ta il­moit­tau­tu­mi­nen­kin oli­si toi­vot­ta­vaa.