Ina­rin Yrit­tä­jät pal­kit­si tänä vuon­na yrit­tä­jän, jon­ka tai­val yrit­tä­jä­nä al­koi ikään­kuin va­hin­gos­sa.

Ke­vät­tal­vel­la 1976 Hans Niit­ty­vuo­pio oli kat­se­le­mas­sa po­ro­ja ja poik­ke­si mat­kal­la kah­vil­le paik­kaan, jos­ta oli ky­lil­lä hu­hut­tu, et­tä se oli­si tu­los­sa myyn­tiin. Täs­tä tuli pu­het­ta kah­vi­pöy­däs­sä ja yk­si tuon vuo­den 1966 ju­han­nuk­se­na ava­jai­sia viet­tä­neet pai­kan sil­loi­sis­ta yrit­tä­jis­tä kiel­si hu­hun jyr­käs­ti, mut­ta lu­pa­si sit­ten, et­tä ”jos alam­me myy­mään, niin si­nul­le en­sim­mäi­se­nä”. Lo­ka­kuus­sa soi pu­he­lin ja hin­ta­kin oli val­mii­na. Kau­pat teh­tiin ja lop­pu on his­to­ri­aa. Enim­mil­lään työn­te­ki­jöi­tä yri­tyk­ses­sä on ol­lut pa­ri­kym­men­tä.

Käristäjä vailla vertaa

Muot­kan Ruok­tun tun­tu­ri­ky­lä si­jait­see Ka­ri­gas­nie­men­tien var­rel­la, ai­van Muot­ka­tun­tu­rin erä­maa-alu­een kai­na­los­sa. Tun­tu­ri­ky­lä ja on hy­vin tut­tu tau­ko­paik­ka mo­nel­le La­pin mat­kaa­jal­le, ja tu­tuk­si on mo­nel­le kul­ki­jal­le tul­lut myös Hans­sin maa­il­man­kuu­lu kä­ris­tys. Tur­haan ei Hans­sin kä­ris­tys­tä ke­hu­ta, sil­lä yri­tyk­sen sei­näl­lä roik­kuu dip­lo­mi, jos­sa lu­kee seu­raa­vaa: ”Raa­tim­me on yk­si­mie­li­ses­ti to­den­nut, et­tä Hans Niit­ty­vuo­pio on Suo­men pa­ras po­ron­kä­ris­tä­jä.” Tätä maa­il­man­kuu­lua kä­ris­tys­tä on Hans­sin puo­lel­la myy­ty pal­jon. Var­sin­kin vuo­si 1994 oli eri­tyi­nen. Sil­loin pel­käs­tään yk­si sak­sa­lai­nen mat­ka­toi­mis­to toi pi­haan yh­teen­sä 430 bus­si­ryh­mää. Ja se oli vain yk­si mat­kan­jär­jes­tä­jis­tä. Kä­ris­tys­tä kan­net­tiin pöy­tään yh­teen­sä 8500 ki­loa, mikä te­kee 42 000 an­nos­ta.

Lii­ke­toi­min­nas­sa tä­män vuo­si­tu­han­nen en­nä­tyk­siä on ri­kot­tu ko­ro­na­pan­de­mi­an ai­ka­na, asi­ak­kaat ei­vät ole kai­kon­neet. It­se asi­as­sa jo pää­si­äi­se­nä 1990 va­ki­oa­si­ak­kaat päät­ti­vät pe­rus­taa kan­ta-asi­a­ka­syh­dis­tyk­sen, jon­ka tar­koi­tuk­se­na on yri­tyk­ses­sä val­lit­se­van ai­nut­laa­tui­sen pal­ve­lu­kult­tuu­rin ja ym­pä­ris­tön vaa­li­mi­nen.

Mu­kaan on mah­tu­nut myös vai­kei­ta ai­ko­ja, 90-lu­vun alus­sa ros­ka­pan­kin edus­ta­ja lei­ma­si yri­tys­ten ovia kah­ta puol­ta, heil­lä ei käy­ty edes kah­vil­la. Hans­si on­kin sitä miel­tä, et­tä jos lai­naa saa hel­pos­ti, on sil­ti tar­koin kat­sot­ta­va, min­kä ver­ran sitä oi­ke­as­ti tar­vit­see, et­tei juu­ri lai­nan saa­nut yrit­tä­jä kom­pas­tu. Sen enem­pää ma­tik­ka­pää­tä ei yrit­tä­jän hom­mis­sa hä­nen mu­kaan­sa tar­vi­ta, riit­tää kun on hyvä huu­mo­rin­ta­ju. Ja sitä Hans­sil­ta löy­tyy.

Tunturikylälle yrittäjäksi?

– Nyt kun mi­nul­la tu­lee 90 vuot­ta mit­ta­riin, niin al­kaa ja­lois­sa tun­tua sil­tä, et­tä minä voi­sin as­tua syr­jään näis­tä yrit­tä­jän hom­mis­ta. Jos so­pi­va os­ta­ja löy­tyy, niin minä olen nyt val­mis myy­mään Muot­kan Ruok­tun nuo­rem­mal­le yrit­tä­jäl­le, Hans Niit­ty­vuo­pio ker­too.

Vil­le Vaa­ra­la