Jalamari on Tiinan ja Napin silmäterä
Siidan ravintolassa on valoa, avaruutta ja näköala Inarille
Taas se alkaa Ivalon kylällä ja kylän liepeillä!
Ultrajuoksu kehittää ihmisenä ja opettaa elämään hetkessä
Rajamieshenki elää Ivalossa
Saariselän rinneravintola Lieggâ Láávu on nyt kesäkahvila
"Avotunturissa on minun sielunmaisemani"
Vieraskasvien torjuntaan on syytä panostaa myös Lapissa
Arktisen aikavaelluksen pilottikesälukio Utsjoella ensimmäistä kertaa
Ylinopeussakkoja ja liikennevirhemaksuja Ylä-Lapissa
A-
A+
"Herranpelko oli verissä ennen vanhaan"
Perinnetietäjä Pentti Sipola kuunteli uutisia, joissa kerrottiin, että illalla sytytetään kynttilöitä kautta maan Koskelan teinimurhassa surmatun 16-vuotiaan pojan kunniaksi.
– Kuuntelin siinä kotona uutisia ja minulla tuli heti mieleen, että ilman muuta käymme emännän kanssa viemässä kynttilän Ivalon keskustaan. Kun sattui ulkokynttilöitä vielä joulun jäljiltä olemaan, niin sytytimme parikin kynttilää kahteen liikenneympyrään. Ajelin tosin ensin siinä illan suussa pitkin kylää, kun etsin sitä kynttilämerta mikä illan mittaan olisi ehditty jo sytyttää. Kävin kirkon pihassa ja kävin kääntymässä Ivalon koulujenkin pihoilla, mutta eihän siellä mitään kynttilöitä ollut.
–Olin ihmeissäni ja hieman pahoilla mielin, ettei Koskelan tapausta kukaan tällä meidän perällä kynttilöillä muistanut, mutta minä kuitenkin laitoin ne pari kynttilää palaamaan keskustaan tuon poikaparan muistolle, jonka hänen niinsanotut kaverinsa tappoivat hengiltä kiduttamalla, sanoo Sipola.
Pentti Sipola luki järkyttyneenä Koskelan teinimurhasta ja samalla hänen mieleensä palautui oma lapsuus, jolloin saamelaislapsia kiusattiin Inarin asuntolakouluissa ja opettajat olivat kuin tsuudit lappalaispentujen kimpussa.
– Muistan näitä asioita omakohtaisesti ja paljon tunnen sen ajan inarilaislapsia vaikkapa Riutulan koulusta, jossa meno olikin julmimmasta päästä. Riutulan vanhat oppilaat ovat minulle kertoneet, kuinka opettajat antoivat remmiä ja risua paljaalle iholle. Riutulan asuntolakoulusta on eräänkin kerran lapset joutuneet entiseen aikaan pakenemaan suksilla tunturiin keskellä yötä, kun muu ei auttanut.
– Olen kuullut myös hyväksikäyttötapauksista, jotka ovat järkyttäviä, mutta koulun nimi jääköön nyt mainitsematta. Sen ajan lapset eivät tietenkään tunteneet tuollaista sanaakaan kuin hyväksikäyttö. Se mitä siellä on jossakin asuntolassa illan kähmyssä heitä kohtaan tapahtunut, on ollut jotain sellaista, etteivät ne lapsiparat ole voineet ymmärtää mitä tämä oikein onkaan. Ei ollut nettiä, josta olisi voinut lukea pahasta maailmasta, Sipola puuskahtaa.
Identiteettivarkaus
Pentti Sipolan mukaan asuntolakouluissa pyrittiin hakkaamalla ottamaan pois saamelaislapsilta saamelainen identiteetti.
– Se oli oikeastaan identiteettivarkaus, mitä Suomen valtion palkkalistoilla olleet opettajat harjoittivat. Koulutettiin saamelaislapsista suomalaisia ja asenne oli, ettei täällä ole muita kuin suomalaisia.
Sipola hymähtää, että inarilaislapset eivät paljon kotona valitelleet sitä millaista kohtelu asuntolakouluissa oli.
– Kun kansankynttilät kohdisti sen vihansa lapsiin, niin he tekivät selväksi, että näistä ei auta jälkikäteen puhua, eikä kotiväelle varsinkaan. Akujärven koululla istuin yhden tytön vieressä, joka ei osannut kertotaulua. Naisopettaja hermostui ja jymäytti tyttöä karttakepillä sormille, niin että koivuinen keppi paukahti poikki ja tytön sormet eivät liikkuneet viikkokausiin. Opettaja sanoi, että jos tästä kuuluu jotakin, niin te lappalaistontut kärsitte siitä.
Pohjanmaan jokireitit
Pentti Sipola osaa vieläkin luetella ulkoa Pohjanmaan jokireitit, joka hänen kouluvuosinaan oli Suomen kansakouluissa maailman tärkein asia.
– Oulu, Siika, Pyhä, Kala...jokireitit ylhäältä alas ja alhaalta ylös, meistä jokainen muistaa ne loppuelämänsä. Minä muistan Akujärven koululta sen kartan, jonka edessä me kävimme seisomassa ja näyttelimme kukin vuorollamme siinä jokia.
– Meillä lappalaislapsilla oli vähän mustemmat ne kädet, kun ei siihen aikaan kotitalouksissa ollut niitä vesipisteitä ihan joka paikassa. Ne kartan jokireitit olivatkin lopulta kuin mustia porokiekeröitä, kun me niitä kukin vuorollamme kävimme osoittelemassa, hän naurahtaa.
Sipola muistaa, kuinka hän lähti joskus koulukavereidensa kanssa asuntolasta perjantai-iltana neljän kilometrin päähän metsään viikonloppua viettämään.
– Me tiesimme, että siellä on pakkasuovia talvihevosajoa odottamassa. Työnsimme koululla Työkansa-näkkileipää taskuihin ja menimme sinne pakkasuoville. Viikonloppu oltiin siellä. Syötiin näkkileipää ja potkittiin maasta lunta ja puolukoita suuhun.
– Ei ollut tulitikkuja, ei taskulamppuja. Ei sytytetty nuotiota, sitä oltiin siellä ihan täysiä kaukopartiomiehiä. Eikä ollut niitä makuupusseja, eikä porontaljojakaan tarjolla, mutta pakkasuovan sisällä nukuttiin, heiniä alla ja heiniä päällä.
Sipolan mukaan se oli parasta, että metsässä sai olla rauhassa.
– Asuntolassa olisi ollut lämmintä ja siellä oli valot ja petivaatteet, mutta metsässä oli vapaampaa. Kai siellä asuntolassa jotain mätää oli, kun se pakkasuova oli meistä parempi vaihtoehto.
Herroja pelättiin
– Sehän oli entisaikaan yhteiskunnassa se herranpelko. Tavallinen rahvas Inarissakin pelkäsi opettajaa, se pelkäsi nimismiestä, se pelkäsi lääkäriä ja se pelkäsi apteekkaria. Se oli ihan verissä täällä Inarissakin. Kun vene näkyi tulevan kotirantaa kohti, niin ei muuta kuin metsään vain karkuun. Sieltä kateltiin mättään takaa, että kenenhän tuo outo vene on ja mitä siellä tapahtuu.
– Opettajan sanakin oli laki. Ei lapset uskaltaneet kertoa kotona mitä koulussa tapahtuu. Ja jos he olisivat kertoneet, niin ei kotiväki olisi uskonut.
Pentti Sipola sanoo, että hän joutui vanhempana takavuosina puuttumaan kovalla kädellä koulukiusaamiseen Ivalon kouluissa. Se ei ollut mikään mukava tehtävä, mutta se oli välttämätöntä, jotta raaka kiusaaminen saatiin lopulta loppumaan.
– Olen joutunut käymään monet kerrat opettajainhuoneessa. Kerran siellä oli opettajainkokous menossa ja joku sanoi, että täällä on heillä nyt juuri kokous. Minä sanoin, että ai kun hyvä, kun teille opettajille minulla juuri asiaa onkin. Sanoin, että käykää ensi töiksenne repimässä nuo Kiva koulu-banderollit tuolta käytävältä, kun eihän se mikään kiva koulu ole missä vaatteet revitään päältä, laukut heitellään pitkin lattioita ja lapsi tulee itkun kanssa kotia.
Sipola sanoo, että asiat saatiin lopulta puitua isolla porukalla läpi rehtorien, opettajien ja kiusaajien vanhempien kanssa. Koululaislinja-auton kuljettajakin osallistui keskusteluun, koska hänen vastuullahan on, että koululainen on turvassa koulukuljetuksen ajan.
– Määrätietoisia otteita siinä vaadittiin, mutta lopulta asiat alkoivat kääntyä parempaan suuntaan. Minä kävin vielä terroristien kodeissa ihan ystävällisesti keskustelemassa ja luulenpa, että siellä minun käynnin jälkeen on joku pieni terroristi saanut vähän selkäänsäkin niin että paukkui.
– Koululle tuli lisää välituntivalvontaa ja kiusaajat laitettiin välitunnilla kontrolliin, heille määrättiin tietyn kokoinen reviiri ulkoseinän vierestä, jossa heidän piti se välituntinsa viettää silmälläpidon alla.
Pentti Sipola kertoo, että opettajat ovat myöhemmin tulleet hänelle kertomaan, että olipa hyvä, että silloin puutuit asiaan ja olit aktiivinen.
– Kiusaaminen pitää kitkeä välittömästi ja on meidän aikuisten vastuulla puuttua asiaan. Kukaan meistä ei saa ummistaa silmiään, jos näemme, että jotakin kiusataan. Ja meidän aikuisten pitää toimia sen eteen, että kiusaaminen loppuu. Ei se riitä, että laitetaan tekstiviesti koululle ja toivotaan, että voi, voi, kunpa se nyt loppuisi se terrorisointi.
– Koskelan teinimurha on osoitus siitä, missä lopulta ollaan, kun asioilta ummistetaan silmät. Tulee mieleen myös Kuusankoskelta koulukiusaamistapaus, jossa oppilasta kiusattiin ja kun homma räjähti viimein käsiin, niin opettaja tapettiin luokkaan ja hän sai 17 puukonreikää selkäänsä. Nämä ovat esimerkkejä siitä, kuinka pahaksi asiat voivat mennä jos kiusaamista ei kitketä heti alkuunsa.
Jaakko Peltomaa
TIETOLAATIKKO
