Pe­li­man­ni­päi­vien pää­kon­ser­tin juon­ta­jan pes­ti on ai­na kun­ni­a­teh­tä­vä ja mik­ro­fo­nin var­res­sa on­kin vuo­sien var­rel­la näh­ty muun mu­as­sa uu­tis­ten­lu­ki­ja Heik­ki Ka­hi­laa, La­pin Ra­di­on le­gen­daa Es­ko Ran­taa, tai paik­ka­kun­nan kuu­lui­suuk­sia, ku­ten Veik­ko Aa­ta­mi Heik­ki­lä tai Us­ko Luos­ta­ri­nen. Veik­ko Aa­ta­mi on jo edes­men­nyt ja Us­koa ei juh­las­sa nä­ky­nyt, min­kä juh­la­kan­sa epäi­li tä­män joh­tu­neen sii­tä, et­tä Us­ko oli­si hu­kan­nut präs­si­hou­sun­sa - il­man nii­tä hän ei näin ar­vok­kaa­seen juh­laan tule.

Täl­lä ker­taa juon­ta­ja­na oli Kit­ti­län Tyt­tä­rien Hel­vi Han­gas­vaa­ra. Hel­vi juon­si läm­pi­mäl­lä tyy­lil­lään Kit­ti­län murt­hel­la ja eh­ti­pä hän juon­to­jen vä­lis­sä it­se­kin la­val­le lau­la­maan use­am­man lau­lun.

Pe­li­man­ni­päi­vien ava­jais­kap­pa­lee­na soi ikik­las­sik­ko Muis­to­jen har­mo­nik­ka.

– Muis­tan mel­kein siel­tä 50 vuo­den ta­kaa, kun Iva­lon Pe­li­man­ni­päi­vil­lä soi Muis­to­jen har­mo­nik­ka. Ky­rön Tom­mi sen lau­loi. Muis­to­jen har­mo­nik­ka oli sil­loin vain kau­nis kap­pa­le muit­ten jou­kos­sa, mut­ta nyt kun vuo­sia on ku­lu­nut ai­ka pal­jon­kin, niin nyt sitä vas­ta ym­mär­tää mitä ne lau­lun sa­nat tar­koit­ta­vat. Se sa­no­ma oi­kein kir­kas­tuu näil­lä lu­ke­mil­la, sa­noi juon­ta­ja Hel­vi.

La­val­la esiin­tyi­vät muun mu­as­sa Viek­ka­lan lau­la­ja­vel­jek­set Jor­ma ja Mat­ti Kyrö. He esit­ti­vät muun mu­as­sa Sep­po Nis­si­län tuo­tan­toa. Se­pon lau­lut oli­vat­kin pai­kal­laan, sil­lä hän­hän asui ai­koi­naan vuo­sia Saa­ri­se­läl­lä ja teki pal­jon lau­lu­ja La­pis­ta, mut­ta nyt hä­nen lau­lu­pe­rin­tö al­kaa Ina­rin kun­nan alu­eel­la jo hie­man unoh­tua.

Pet­ri Tan­hua lau­loi use­am­man kap­pa­leen, mut­ta eri­tyi­ses­ti van­ha klas­sik­ko Val­ko­a­kaa­si­at sai ylei­sön har­taak­si.

Ylei­sö oli hy­vin vas­taa­not­ta­vai­nen myös Lau­lu Ra­ha­jär­vel­le -kap­pa­leen en­sie­si­tyk­sel­le. Sä­vel oli pe­räi­sin van­has­ta ame­rik­ka­lai­ses­ta kan­san­lau­lus­ta, mut­ta sa­nat oli­vat iva­lo­lais­ta te­koa - sa­noit­ta­ja Ah­ti Kart­tu­nen is­tui vaa­ti­mat­to­ma­na mie­he­nä sa­lin ta­ka­ri­vis­sä ja oli tyy­ty­väi­nen soit­toon ja Os­mo Ai­ki­on lau­luun.

– Ra­ha­jär­vi on hie­no, erä­mai­nen jär­vi. Voi sa­noa, et­tä se on Ham­mas­tun­tu­rin kai­na­los­sa. Vai­mon kans­sa siel­lä sou­del­laan ke­sät pit­kät, jo­ten pi­ti­hän jär­ves­tä lau­lu teh­dä. Enem­män olen teh­nyt hen­gel­li­siä lau­lu­ja, mut­ta muu­ta­mia täm­möi­siä maal­li­si­a­kin olen sa­noit­ta­nut, ker­toi Ah­ti.

Pu­taan Pe­li­man­nien tul­kin­ta van­has­ta is­kel­mäs­tä "Vä­li­ai­kais­ta kaik­ki on vaan" sai Hel­vi Han­gas­vaa­ran lau­sah­ta­maan, et­tä kos­kaan ai­kai­sem­min ei ole Vä­li­ai­kai­nen ko­lah­ta­nut täl­lä ta­val­la. Moni on Vä­li­ai­kais­ta esit­tä­nyt, jopa Vesa-Mat­ti Loi­ri on vään­tä­nyt sii­tä oman tul­kin­tan­sa.

– Pu­taan Pe­li­man­nien kä­sis­sä Vä­li­ai­kai­nen muut­tui mel­kein vir­rek­si. Nyt tuli sel­väk­si, et­tä kaik­ki­han tämä on vain vä­li­ai­kais­ta, tuu­mai­li juon­ta­ja Hel­vi.

La­val­la kuul­tiin ja näh­tiin myös eri­koi­sia soit­to­pe­le­jä ja eri­kois­ten soit­to­pe­lien yh­teen­so­pi­vuut­ta. Ko­me­al­la pe­li­man­ni­ko­koon­pa­nol­la kuul­tiin van­ha polk­ka "Kun kis­sal­ta ham­mas vie­tiin", ja sa­han soi­tos­ta vas­ta­si Rai­ner Siir­to­la ja lu­si­koi­ta soit­te­li Sau­li Holm­berg.

– Pe­li­man­ni­päi­vil­lä tun­teet me­ne­vät lai­das­ta lai­taan. Vä­lil­lä men­nään niin sie­lun so­pu­koi­hin, et­tä herk­kä kap­pa­le saa kyy­ne­leet sil­miin, mut­ta on­nek­si sit­ten tu­lee pe­rään jo leik­ki­säm­pää kap­pa­let­ta, joka saa jo hy­myä huu­lil­le, my­häi­li Hel­vi Han­gas­vaa­ra ja ih­met­te­li, mik­si lu­si­kan­soit­ta­ja Sau­li ei ole jo ai­kai­sem­mil­la pe­li­man­ni­päi­vil­lä nous­sut est­ra­dil­le.

Mat­ti Kyrö an­toi kon­ser­tin jäl­keen kii­tos­mai­nin­nan Sau­lin lu­si­kan­soi­tol­le ja luon­neh­ti­pa joku kuu­le­man­sa pe­rus­teel­la Holm­ber­gin Sau­lia Iva­lon An­dy Mc Co­yk­si.

Iva­lon Pe­li­man­ni­päi­vien ylei­sös­sä is­tui her­paan­tu­mat­ta myös iva­lo­lai­nen Rei­no Pa­lo­kan­gas, joka an­toi kon­ser­til­le kii­tet­tä­vän ar­vo­sa­nan.

– Kon­sert­ti on ai­na en­nen pi­det­ty kou­lul­la, mut­ta nyt ol­tiin tääl­lä Kuu­laas­sa. Minä en ole kos­kaan en­nen ol­lut koko Kuu­laas­sa, mitä nyt sil­loin olen täs­sä käy­nyt, kun tämä oli vie­lä Spar-kaup­pa. Vaa­ra­lan pa­ris­kun­ta­han täs­sä kaup­paa piti vii­mek­si ja hei­dän Vil­le-poi­kan­sa kont­ta­si täs­sä lat­ti­al­la, mut­ta nyt­hän hän on jo raa­vas Ina­ri­lai­sen toi­mit­ta­ja. Tämä Kuu­las­han on lop­pu­jen lo­puk­si ko­toi­sam­pi kuin kou­lun juh­la­sa­li.

Rei­no sa­noi, et­tä kat­taus oli pe­li­man­ni­päi­vil­lä erit­täin mah­ta­va.

– Tääl­lä oli muu­ta­mia uu­sia lau­lu­ja, ja hy­vä­hän se on ai­na vä­hän ma­kus­tel­la uut­ta­kin. Pal­jon oli van­haa tut­tua, mikä hi­ve­lee mei­dän van­ho­jen kor­via. Ja kaik­ki mitä esi­tet­tiin, oli kui­ten­kin oi­ke­aa pe­li­man­ni­mu­siik­kia. On­nek­si ei ol­lut mi­tään lii­an hie­noa ja tai­teel­lis­ta, nau­rah­ti Rei­no.

Hän an­toi eri­tyis­kii­tos­ta myös Pete Tan­hu­al­le, jon­ka ää­ni tun­tuu vain pa­ra­ne­van vuo­sien myö­tä.

– Pe­te­hän on niin nuo­ri mies, et­tä hä­nel­lä on lau­la­ja­na edes­sään vie­lä vaik­ka mitä. Hä­nen par­haat vuo­det ovat edes­sä. Tuli vain mie­leen Kau­ko Si­mo­nen Pe­ten lau­la­es­sa la­val­la. Kau­ko­han oli ja on var­mas­ti vie­lä­kin ko­me­aää­ni­nen ja ka­ris­maat­ti­nen lau­la­ja. Pete on Si­mo­sen Kau­kon mant­te­lin­pe­ri­jä. Ja ää­ni on jus­tiin­sa kuin Kau­kol­la.

– Suu­ri kii­tos Iva­lon Pe­li­man­neil­le, et­tä jak­sa­vat jär­jes­tää näi­tä kon­sert­te­ja joka kesä. Mi­nun su­ku­pol­ven iva­lo­lai­sel­le tämä on Ina­rii­viik­ko­jen pa­ras­ta an­tia, va­kuut­ti Rei­no Pa­lo­kan­gas.

Jaak­ko Pel­to­maa