Si­mo­lai­nen Jou­ko Vak­ka­la on he­rän­nyt Jo­ken kans­sa Iva­lon ur­hei­lu­ken­tän lai­ta­mal­ta asun­to­au­tos­taan. Jok­ke on 170 -ki­loi­nen naa­ras kar­hu. Mut­ta ei sen­tään elä­vä, vaan niin kut­sut­tu ko­ne­kar­hu. Ko­ne­kar­hu­ja omis­ta­via yrit­tä­jiä löy­tyy Suo­mes­ta vain 3-4, jot­ka aje­le­vat kar­hun­sa kans­sa pit­kin koko maa­ta.

– Tämä on sem­moi­nen 19 vuot­ta van­ha kar­hu ja sen kans­sa kier­te­len ym­pä­ri Suo­mea eri­lai­sis­sa erä­a­lan mes­suil­la ja hauk­ku­ta­pah­tu­mis­sa, yrit­tä­jä Jou­ko Vak­ka­la esit­te­lee Jok­ke-kar­hu­aan.

Vak­ka­la teki ko­ne­kar­hun aluk­si omil­le koi­ril­leen. Hei­dän per­heel­lään on ni­mit­täin met­säs­tys­koi­ra­ken­nel, joka kas­vat­taa kar­ja­lan­kar­hu­koi­ria ja dree­ve­rei­tä. Kas­vat­ta­jat saa­vat tie­toa ja­los­tuk­sen suun­nit­te­luun ja met­säs­tä­jät koi­ran vie­tis­tä met­säs­tys­tä aja­tel­len.

– Jok­ke si­säl­tää rau­taa ja kaik­kea, jot­ta se kes­tää. Olen it­se täyt­tä­nyt ja teh­nyt sen alus­ta lop­puun. Kun kar­hua ryt­ky­te­tään, tu­ki­ran­gat pi­tää ol­la tu­ke­vat. Tämä on nyt kes­tä­nyt kol­me vuot­ta käy­tös­sä, kar­hu­mies jat­kaa esit­te­lyä.

Jou­ko on ra­ken­ta­nut mon­ta ko­ne­kar­hun pro­to­tyyp­piä, en­nen kuin on saa­nut sen kes­tä­mään käy­tös­sä. Jok­ke-kar­hul­la on kai­ken­li­säk­si niin ko­mea, silk­ki­nen turk­ki, et­tä moni jää si­lit­te­le­mään ja ihai­le­maan jo sitä.

Mesikämmen pyörätiellä

Jou­ko Vak­ka­lal­la on it­sel­lään pit­kä met­säs­tys­har­ras­tus­taus­ta. Hän on kul­ke­nut kar­hu­kai­rois­sa vuo­des­ta 1976 läh­tien.

– Hi­mo­hom­ma­na on ol­lut juu­ri­kin tuo kar­hun­met­säs­tys. Äi­ti­ni suku on Ilo­mant­sis­ta ja mi­nul­la on ol­lut ta­pa­na kul­kea niis­sä kai­rois­sa. Ja siel­lä nii­tä kar­hu­ja on nä­ky­nyt­kin.

On­ko ko­ne­kar­hun kans­sa käy­nyt kos­kaan mi­tään haus­kaa? Sil­lä ro­bot­ti­mai­sel­la kar­hul­la­han sai­si vaik­ka mil­lais­ta pii­lo­ka­me­ra-ai­nes­ta ai­kai­sek­si.

– Vii­me vuon­na Ou­lun erä­mes­suil­la sain pai­kan ul­koa, ken­tän nur­kal­ta ja vie­res­sä meni pyö­rä­tie. Oh­ja­sin kar­hun toi­seen lai­taan ja tes­tai­lin sitä aa­mul­la. Niin­pä van­hem­pi nai­nen aje­li pyö­räl­lä ja kar­hu sat­tui juu­ri mö­räh­te­le­mään. Ja muo­ri säi­käh­ti ja ajoi ulos pyö­rä­tiel­tä. Me­nin ja nos­te­lin nai­sen ylös ja pa­hoit­te­lin ti­lan­net­ta. Nai­nen vain nau­res­ke­li ja ker­toi vain säi­käh­tä­neen­sä kar­hua pyö­rä­tien lä­hei­syy­des­sä.

Jou­kon ja Jo­ken mu­ka­na kul­ke­vat myös täy­tet­ty susi, il­ves ja hir­vi. Oli­pa Jou­kon ka­ve­ri­na ker­ran myös mies ni­mel­tä Jamp­pa, mut­ta hän oli lii­an suu­las ka­ve­ri.

– Jam­pal­la oli ta­pa­na an­taa kom­ment­te­ja ih­mi­sil­le, jot­ka oli­vat tuo­neet koi­ria pe­to­tes­tiin. Jamp­pa huu­si oh­jei­ta; ” Vie la­von taka ja lo­pe­ta tuo koi­ra!” tai ” mitä sie tuom­mos­ta koi­raa elä­tät!”. Jou­duin lait­ta­maan Jam­pan sit­ten jää­hyl­le.

– Vai­moa voi hauk­kua, mut­ta älä mene mie­hen koi­ral­le sa­no­maan iki­nä tuol­la­lail­la, oh­jeis­taa Jou­ko vit­seil­len.

Kuumuus vai arkuus?

Iva­los­sa oli edel­li­se­nä il­ta­na käy­nyt 12 koi­raa kat­so­mas­sa Jok­ke-kar­hua. Hel­teel­lä koi­ra on ko­vil­la, jo­ten hauk­ku­jia ei täl­le aa­mu­päi­väl­le ole odo­tet­ta­vis­sa. Naa­pu­ri­ta­los­ta ken­tän lai­taan hii­pii iva­lo­lai­nen Timo Kuk­ka­la.

– Tai­taa ol­la lii­an kuu­ma päi­vä koi­ril­le, Kuk­ka­la miet­tii, kun koi­ria ei näy.

Jou­ko Vak­ka­lan mu­kaan, So­dan­ky­lä on pi­tä­jä, jos­sa ai­na riit­tää met­säs­tys­koi­ria tes­tat­ta­vak­si. Siel­lä oli ol­lut vii­mek­si 60 koi­raa, kun Iva­los­sa nii­tä oli vain 12.

– On­ko tääl­lä Ina­rin kun­nas­sa sit­ten vä­hem­män koi­ria, miet­tii Jo­ken isän­tä.

–Me­nin yh­teen­kin ky­lään itä­ra­jal­la. Ei­vät ne us­kal­ta­neet tuo­da alus­sa yh­tä­kään koi­raa. Pal­jon ih­mi­siä tuli kat­so­maan mei­tä, ei­kä ke­nel­lä­kään ol­lut met­säs­tys­koi­raa mu­ka­naan, mut­ta ko­to­na kyl­lä­kin. Pa­rin kol­men tun­nin pääs­tä ajet­tiin jo au­tol­la mei­dän tes­ti­pai­kan ohi ja sit­ten tul­tiin­kin jo koi­ran kans­sa, kun ei ol­lut ke­tään mui­ta pai­kal­la kat­so­mas­sa. Ja joka iki­nen niis­tä 30 ukos­ta, jot­ka aa­mul­la vain tu­li­vat kat­so­maan mei­tä, toi koi­ran­sa päi­vän ai­ka­na. Mut­ta se oli, et­tä naa­pu­rin isän­tä ei saa­nut näh­dä, mi­ten se mi­nun koi­ra toi­mii.

Tuntemusta koiran luonteesta ja käyttäytymisestä

Vak­ka­lan mu­kaan koi­ra on pe­riy­ty­nyt su­des­ta ja susi ei kos­kaan hau­ku kar­hua.

– Ei iki­nä. Tämä on luon­no­ton ti­lan­ne, et­tä koi­ra hauk­kui­si kar­hua. Koi­ral­la on met­säs­tys- ja isän­nän miel­lyt­tä­mis­viet­ti niin kova, et­tä se ha­lu­aa ker­toa hauk­ku­mal­la, et­tä tääl­lä on nyt täm­möi­nen nal­le. Toi­sil­la koi­ril­la on suo­je­lu­viet­ti ja ne il­moit­ta­vat sil­loin isän­näl­leen, et­tä tääl­lä uh­kaa vaa­ra. Sii­nä on kak­si asi­aa, mitä koi­ra hauk­kuu.

Pe­to­tes­ti pal­ve­lee kaik­kia koi­ra­no­mis­ta­jia. Tes­ti li­sää omaa tun­te­mus­ta oman koi­ran luon­tees­ta ja käyt­täy­ty­mi­ses­tä sekä op­pii ha­vait­se­maan mah­dol­li­sen vaa­ran tul­kit­se­mal­la koi­ran­sa re­ak­ti­oi­ta.

– Met­säs­tä­jä ha­kee koi­ran ja se saat­taa toi­mia hy­vin hir­vel­le. Täm­möi­nen tes­taus sääs­tää koi­ran omis­ta­jaa ja li­sää tie­tä­mys­tä. Et­tei met­sä­mies läh­de kai­raan tyh­jää kä­ve­le­mään 30 ki­lo­met­rin pää­hän. Sil­lä asen­teel­la, et­tä nyt läh­din kar­hu­ja pyy­tään ja sit­ten koi­ra ei pe­laa­kaan. Nyt kun isän­tä käy täs­sä, niin se nä­kee, mitä se hä­nen koi­ran­sa siel­lä met­säs­sä hauk­kuu.

Tes­tis­sä käy­te­tään ai­to­ja pe­to­jen ha­ju­ja, jo­ten koi­ran re­ak­tio on sama kuin to­si­ti­lan­teis­sa. Jou­kol­la on kyl­mä­lau­kus­saan hai­se­vaa ta­va­raa mm. hir­ven jal­kaa ja kar­hun si­sus­ka­luis­ta ja suo­lis­ta sil­put­tu­ja pa­lo­ja.

– Alus­sa mi­nul­la oli kar­hun pas­kaa, mut­ta sii­tä haju haih­tui jo pa­ris­sa päi­väs­sä.

– Näis­sä eläi­mis­sä on myös oi­ke­at ää­net.

Tes­tiin voi osal­lis­tua kaik­ki koi­rat, myös mo­ni­ro­tui­set ja re­kis­te­röi­mät­tö­mät, ei­kä tes­tiin ole ikä­ra­jaa­kaan. Luon­nos­sa­kin pe­to­koh­taa­mi­nen voi sat­tua min­kä ikäi­sel­le koi­ral­le hy­vän­sä.

In­ga-Briit­ta Mag­ga