Pitkän linjan kalastus­tar­vi­ke­liikkeen kauppias Seppo Pakanen, onko nyt oikea aika lähteä ahvenpilkille?

– Ah­ven­ta­han kan­nat­taa jal­lit­taa ai­na, se on eri asia, et­tä saa­ko nii­tä. Ah­ven­ta tu­lee par­hai­ten syys­jäil­tä. Minä it­se pyy­dän ah­ven­ta hy­vin har­voin tä­hän ai­kaan vuo­des­ta. Lop­pu­kuus­ta pak­kaan kimp­sut ja kamp­sut, ja pai­nun Ham­mas­kai­raan har­rin­pyyn­tiin. Har­ria pyy­de­tään­kin sit­ten ke­vään lop­pu­met­reil­le saak­ka. Ja ah­ven­ta pyy­de­tään sit­ten sii­nä si­vus­sa.

– Mai­nit­ta­koon vie­lä, et­tä kyl­lä se pilk­ki­jä sen ka­lan löy­tää, kun­han vain jak­saa et­siä. Kyl­lä mi­nä­kin muu­ta­man ah­ve­nen ai­na mök­ki­jär­vel­tä saan, kun­han vain jak­san sin­ne muu­ta­man rei­än kai­ra­ta. Ei sitä oi­kein tule näi­hin ai­koi­hin pil­kit­tyä, var­sin­kaan jos on juo­muk­set pyy­tä­mäs­sä.

Joko pilkkikansa on herännyt?

– Pik­ku hil­jaa se al­kaa he­räil­lä. Se, et­tä kuin­ka pal­jon pilk­ki­jöi­tä on liik­keel­lä, riip­puu ihan ke­leis­tä. Nyt kun nämä ke­lit täs­tä lauh­tu­vat, niin kyl­lä jo­kien ja jär­vien jääl­lä nä­kyy var­mas­ti pilk­ki­jöi­tä.

– Ja jos pil­kil­le ei aio vie­lä men­nä, niin nyt­hän on kor­kea ai­ka lait­taa ka­las­tus­veh­keet val­miik­si. Ja tä­män il­mi­ön huo­maa hy­vin myös tääl­lä mei­dän kau­pal­la. Pilk­ki­kaup­pa käy hy­vin, tap­si­sii­maa ha­e­taan ja mor­re­ja vi­ri­tel­lään val­miik­si.

Vieläkö morreja tehdään itse?

– Kyl­lä mor­re­ja teh­dään ai­ka pal­jon myös it­se. Tänä päi­vä­nä ver­meet ovat niin hy­viä, et­tä nii­tä­hän on oi­kein ilo teh­dä. Var­sin­kin per­ho­mie­het te­ke­vät mo­nes­ti it­se omat mor­rin­sa. Ei­hän sii­nä tar­vi kuin kuu­la ujut­taa kouk­kuun, ja lait­taa vä­hän kar­vaa pe­rään. Toki mor­rien kans­sa saa al­kaa myös tai­tei­le­maan, kuka lait­taa mi­tä­ki. Ai­na­han se on oma­te­ke­mäl­lä mu­ka­va koit­taa jal­li­tel­la ka­lo­ja.

– En­nen van­haan vie­hei­den te­ke­mi­nen oli eri hom­maa. Mi­nun isä­ni­sä teki lo­hiu­is­ti­mia, hän ta­koi vie­heet ku­pa­ris­ta. Sil­loin kun minä olin pik­ku­poi­ka, niin al­koi tul­la jo te­ol­lis­ta ta­va­raa hyl­lyil­le, ai­na­kin Kar­hun Pro­fes­so­ri oli sil­loin kova sana. Ja nii­tä sa­mo­ja uis­ti­mia käy­tet­tiin ke­sät tal­vet. Ei­hän sii­hen ai­kaan ol­lut edes va­raa os­taa mi­tään sen kum­mem­pia ka­las­tus­kamp­pei­ta, meil­lä­kin oli vain yk­si pilk­ki­va­pa ta­los­sa, ja muut on­ki­vat sit­ten koi­vu­ke­pil­lä. Koi­vu­kep­piin oli kier­ret­ty koho ja mato, eli se oli vä­hän niin kuin pie­ni, yh­den kä­den mato-on­ki. Muis­tan kuin­ka isä­uk­ko kai­ra­si sel­lai­sel­la kou­ru­kai­ral­la oi­kein hi­taas­ti rei­än jää­hän. Se on en­sim­mäi­nen kai­ra jon­ka minä muis­tan. Tois­ta se on ny­ky­ään, Ma­ki­tan kun lyö kiin­ni kai­ran per­suuk­siin, niin sii­nä saa sa­mas­sa ajas­sa teh­tyä tois­ta­kym­men­tä avan­toa, en­tä yh­den kou­ru­kai­ral­la.

Kalastusvälineet ovat kehittyneet hurjasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Onko kehitys tuonut tullessaan myös uutta kalastajasukupolvea?

– Jos kyn­nys läh­te­mi­sel­le on ma­ta­lam­pi en­tä en­nen, niin toki se on ai­na vain plus­saa. Jos nuo­rel­le tar­jo­taan läm­pi­mät haa­la­rit ja ken­gät, hy­vät ka­las­tus­vä­li­neet, mu­ka­va pilk­ki­rep­pu ja po­ra­kai­ra, niin luu­li­si hä­nen in­nos­tu­van ke­vät­jäil­lä pilk­ki­mi­ses­tä. Ai­noa vain, et­tä jos nuo­ri ei ole tot­tu­nut ka­las­ta­ja, niin il­ke­ää­kö hän lait­taa tou­kan kou­kun­pää­hän? Tai jos sat­tuu tu­le­maan kala saa­liik­si, niin saa­ko sil­tä kou­kun pois suus­ta? Kyl­lä siel­lä on hyvä aluk­si ol­la joku apu­poi­ka ai­na mu­ka­na neu­vo­mas­sa, et­tä mi­ten se tä­mä­kin laji toi­mii. Ka­las­tus­han tu­lee mo­nes­ti ”isäl­tä po­jal­le”, jo­ten kan­nat­taa vie­dä sitä jäl­ki­kas­vua ka­las­ta­maan. Ei­vät he muu­ten sin­ne läh­de.

Jaksavatko nuoret kalastaa tänä päivänä?

– Kyl­lä se sil­tä näyt­tää. Iva­lo­jo­es­ta tuli vii­me ke­sä­nä ko­mei­ta tai­me­nia, ja mel­koi­nen mää­rä pien­tä har­jus­ta. Ja nuo­ri­so­han se oli per­ho­va­poi­neen nii­tä jal­lit­te­le­mas­sa. Vir­taa­van ve­den ka­las­tus on eh­kä enem­män tuon nuo­rem­man ikä­pol­ven jut­tu, me äi­jät ka­las­tam­me pää­sään­töi­ses­ti ver­koil­la. Ja ei pidä unoh­taa myös­kään uis­te­lu­kan­saa. Minä tyk­kään käy­dä Juu­tu­al­la sou­te­le­mas­sa ja ve­tä­mäs­sä per­hoa, sii­nä­pä se mi­nun ke­sä­ka­las­tuk­se­ni oi­ke­as­taan on. Toki ver­koil­la minä pyy­dän ruo­ka­ka­la­ni.

– Kun poi­ka­ni Kal­le oli pik­kui­nen, eli sii­nä 80-lu­vul­la, niin me ruu­ka­sim­me käy­dä pal­jon­kin Juu­tu­al­la ka­las­sa. Mei­dän nyrk­ki­sään­töm­me oli se, et­tä heti al­kuun me ka­las­tim­me 10 har­ria sa­vu­ka­lak­si, ja sen jäl­keen vaih­doim­me veh­keet ja ru­pe­sim­me tai­me­nen pyyn­tiin. Tämä oli sii­tä hie­noa tak­tiik­ka, et­tä tuli sitä tai­men­ta tai ei, niin meil­lä oli ai­na kui­ten­kin sa­vu­ka­lat ko­tiin­vie­tä­väk­si.

Seppo Pakasen kalansaalista viime keväältä. Ottipelinä toimi Kapraalin Musta-Pekka Rautu-Paulin morrilla.

Vieläkö normaalit kairat menevät kaupaksi?

– Kyl­lä me­ne­vät. Mi­nul­le tuli juu­ri ei­len Ra­pa­lal­ta kai­ra­kuor­ma, ja Hei­no­las­ta tuli kuor­ma tois­sa­vii­kol­la. Eli tänä ke­vää­nä oli­si tar­koi­tus hä­vit­tää kym­me­niä kai­ro­ja tuon­ne maa­il­mal­le. Syk­syl­lä kai­ro­ja me­nee yleen­sä kai­kis­ta eni­ten, mut­ta nyt kun tämä ko­ro­na on sot­ke­nut kai­ken, ja sa­fa­riy­rit­tä­jät ei­vät ole asi­ak­kai­neen liik­keel­lä, niin me­nee­hän näi­tä nor­maa­lia vä­hem­män kau­pak­si. Nor­maa­le­ja kai­ro­ja me­nee kui­ten­kin vuo­des­sa muu­ta­mia kym­me­niä.

– Ny­ky­ään kun näi­hin kai­roi­hin saa adap­te­rit, ja joka ta­lou­des­ta­han löy­tyy po­ra­ko­ne, niin ai­na­kin te­riä tuo­daan mi­nul­le pal­jon te­roi­tet­ta­vik­si. Mi­nul­la on Hei­no­lan van­haa te­räk­ruu­nua ar­vi­ol­ta sel­lai­set 100 kap­pa­let­ta, joi­ta minä kier­rä­tän te­roi­tet­ta­va­na. Sit­ten kun te­rät ku­lu­vat lop­puun tai niis­tä läh­tee pa­la­sia pois, niin ne hei­te­tään ros­kiin. Toi­ses­ta pääs­tä sit­ten ote­taan ai­na uut­ta ti­lal­le.

– Ra­pa­lal­la on ny­ky­ään käy­tös­sä sel­lai­set pie­nem­mät te­rä­pa­lat, ja minä olen sitä miel­tä, et­tä nii­tä­kin kan­nat­taa käy­dä ai­na vä­lil­lä te­roit­ta­mas­sa. Mi­nul­la on kuu­si to­del­la hy­vää te­roit­ta­jaa, jot­ka te­ke­vät ai­na vii­mei­sen pääl­le hy­vää jäl­keä. Eli jos kai­ra tun­tuu yh­tään tyl­säl­tä, niin ei sitä kan­na­ta al­kaa jee­sus­te­le­maan sen asi­an kans­sa. Kyl­lä te­rä­väl­lä kai­ral­la pilk­ki­reis­sut tun­tu­vat 100 ker­taa mu­ka­vam­mil­ta.

Onko totta, että Ivalojoen jää puraisee terän tylsäksi?

– Iva­lo­jo­el­la jää on sen ver­ran hiek­ka­pi­tois­ta, et­tä se tyl­syt­tää kai­ran nor­maa­lia no­pe­am­paa. Sitä mu­kaa kun joki jää­tyy, niin vir­ta nos­taa ai­na pie­nen mää­rän hiek­kaan sii­hen jää­hän. Esi­mer­kik­si kun Ina­rin kun­ta lait­taa reit­tiä jo­el­le, niin en­nen Seoa heil­lä on men­nyt jo 3-4 te­rää tyl­säk­si. Nä­ver­nie­mi­kin on mil­tei yh­tä hiek­ka­ran­taa, jo­ten ei ih­me, jos siel­lä kai­ra tup­paa tyl­sy­mään.

Vieläkö moottorikairoja käytetään?

– Polt­to­moot­to­ri­kai­ro­jen myyn­ti on kiel­tä­mät­tä jon­kin ver­ran hii­pu­nut sen jäl­keen, kun nämä ak­ku- ja ak­ku­po­ra­ko­ne­kai­rat tu­li­vat mark­ki­noil­le. Osa ak­ku­kai­rois­ta näyt­tää ul­koi­ses­ti moot­to­ri­kai­roil­ta, mut­ta sitä ne ei­vät kui­ten­kaan ole. Te­ho­ja niis­tä kyl­lä löy­tyy, ja ne ovat­kin ka­las­ta­jien suo­si­os­sa. Ak­ku­kai­ral­la saa hy­vin no­pe­as­ti teh­tyä 10” rei­än jää­hän. Ja vaik­ka ak­ku- ja moot­to­ri­kai­ra näyt­tä­vät sa­moil­ta, niin ak­ku­kai­ras­ta ei läh­de sa­man­lais­ta ään­tä.

– Minä kan­na­tan sel­lais­ta kai­raa, jos­sa on vei­vin li­säk­si myös paik­ka po­ra­ko­neel­le. On mu­ka­va ot­taa vei­vi pois, ja po­rail­la sen ver­ran mitä ak­kua on ko­nees­sa jäl­jel­lä. Ja kun ak­ku lop­puu, niin heit­tää vei­vi ta­kai­sin ja teh­dä li­sää rei­kiä kä­si­pe­lil­lä.

Joko olet laittanut juomukset pyyntiin?

– En ole vie­lä. Ruu­kaan pi­tää yh­tä juo­mus­ta mö­kin edes­sä. Saan sii­tä yleen­sä 5-10 sii­kaa ko­ku­ker­ral­la, ja se on ai­van riit­tä­vä mää­rä mi­nul­le. Ja jos ka­laa on pak­ka­ses­sa, ja juo­muk­set ei­vät ole pyyn­nis­sä, niin sit­ten minä käyn ka­lal­la ihan vain har­ras­tus­mie­les­sä. Vä­lil­lä ote­taan ka­la­reis­su kelk­kai­lun kan­nal­ta, ja vä­lil­lä sit­ten men­nään pilk­ki­mi­nen edel­lä.

– Tänä tal­ve­na se juo­mus jäi lait­ta­mat­ta, kun meil­lä oli niin pit­kä tuo syk­sy. Sii­kaa on pa­kas­ti­mes­sa vie­lä rei­lus­ti, jo­ten ei sitä kan­na­ta verk­ko­ja las­kea.

Entä oletko aloittanut pilkkikautesi?

– No kä­väi­sin minä pil­kil­lä en­nen jou­lua. On­gin tuol­loin hie­man sii­kaa Vuos­ti­mo­jär­ves­tä. Sitä tuli jon­kin ver­ran, mut­ta en­hän minä mon­taa reis­sua teh­nyt­kään. Oli siel­lä nii­tä va­ki­o­kas­vo­ja, jot­ka ve­te­li­vät 50-100 sii­kaa päi­väs­sä. Pie­ni ku­tu­sii­ka on tuol­loin oi­kein ah­nas ot­ta­maan vie­hee­seen.

– Noi­den pien­ten sii­ko­jen pyy­tä­mi­nen on pa­ras­ta ka­las­ton­hoi­toa. Vaik­ka nuo mää­rät saat­ta­vat kuu­los­taa suu­ril­ta, niin to­tuus on kui­ten­kin se, et­tä kala on erit­täin pien­tä. Jos tuo­ta pien­tä sii­kaa ei pyy­de­tä pois, niin kan­ta al­kaa kää­pi­öi­tyä. Sii­ka­kan­nan kää­pi­öi­ty­mi­nen on ol­lut mei­dän alu­eel­lam­me ai­na on­gel­ma. Ki­ra­kan­kin suun­nal­la on hie­no­ja jär­viä, jois­sa sii­ka­kan­ta on kui­ten­kin kää­pi­öi­ty­nyt. Ai­ka­naan jär­viä nuo­tat­tiin ja ka­lat ve­det­tiin rons­kis­ti met­tään. Ei­hän sel­lai­sia mää­riä pik­ku­ka­laa saa­nut mi­hin­kään me­ne­mään. Yh­teen ai­kaan nuo pik­ku­ka­lat me­ni­vät hy­vin kau­pak­si ket­tu­tar­hoil­le. Am­mat­ti­ka­las­ta­jat per­ka­si­vat alu­eem­me met­tä­jär­viä hy­vin, ja sai­vat ka­lan kau­pu­tel­tua juu­ri­kin noil­le ket­tu­tar­hoil­le. Se on kui­ten­kin men­nyt­tä ai­kaa.

– Vuos­ti­mo­jär­ven ku­tu­sii­at löy­det­tiin eräs vuo­si kuin sat­tu­mal­ta. Siel­lä jär­jes­tet­tiin pilk­ki­kil­pai­lut, ja po­ruk­ka al­koi yh­täk­kiä ve­tä­mään siel­lä sii­kaa tör­mäl­le. Sii­tä as­ti ka­las­ta­jat ovat pi­tä­neet hy­vää huol­ta Vuos­ti­mo­jär­ven sii­ka­kan­nas­ta.

Onko Vuostimojärven siika kasvanut viimeisten vuosikymmenien aikana?

– On, ja sii­an laa­tu­kin on pa­ran­tu­nut. Olen pyy­tä­nyt mö­kil­lä sii­kaa 35 tai pie­nem­mäl­lä ver­kol­la. Nyt par­haat saa­liit tu­li­vat kui­ten­kin 38-40 ver­kol­la. Ja tu­li­han nii­tä sii­ko­ja jopa 45 ja 50:llä. Van­hat poh­ja­sii­at al­ka­vat ol­la jo mu­ka­van ko­koi­sia jör­my­jä.

– Pek­ka­lan As­lak kävi täs­sä jo­kin ai­ka sit­ten pyö­räh­tä­mäs­sä, ja eh­dot­te­li, et­tä nuot­tai­sim­me Vuos­ti­mo­jär­vel­lä en­si ke­sä­nä. Meil­lä on nuot­ta ja nuot­ta­po­ruk­ka, mut­ta em­me ole tuo­ta tou­hua pa­riin ke­sään har­ras­ta­neet. Nyt­hän se nuot­ta täy­tyi­si en­nen käyt­töä käy­dä läpi, ja sit­ten oli­si hyvä, jos sai­sim­me po­ru­kal­la nuo­tat­tua edes ker­ran ke­säs­sä. Muu­ta­man apa­jan kun kä­vi­si läpi, niin pie­ni sii­ka te­ki­si ti­laa isom­mil­le.

– Minulla itsellänikään ei ole vielä tällaista ”Jäärakettia”, mutta ajattelin laittaa tämän vielä näille jäille testiin, Seppo Pakanen kertoo.

Vuostimojärvi on siianpilkkijöille tuttu järvi. Mutta millä mallilla on Vuostimojärven haukikanta?

– Hau­ki­han her­kut­te­lee juu­ri­kin tuol­la pik­ku­sii­al­la. Siel­lä on ai­van hä­vyt­tö­män iso­ja hau­kia, vä­lil­lä ver­kois­sa­kin on sel­lai­sia rei­kiä, et­tä sitä ei mei­naa to­dek­si us­koa.

– Meil­lä oli Kal­len kans­sa nel­jä ja­taa pyyn­nis­sä vii­me syk­sy­nä. Pi­dim­me nii­tä kol­me yö­tä ja saim­me liki 50 hau­kea. Hau­kea tuli sen ver­ran pal­jon, et­tä me­hän jou­duim­me vie­dä nii­tä ihan met­tään saak­ka. Riis­ta­ka­me­raan­kin tuli hie­no­ja ku­via, kun kot­ka kävi her­kut­te­le­mas­sa niil­lä hau­il­la. Se kävi sii­nä sään­nöl­li­ses­ti nap­paa­mas­sa hau­en mu­kaan­sa.

– Tal­vel­la kun hau­ki ek­syy juo­muk­siin, niin kyl­lä minä sen fi­le­oin ja hei­tän pan­nun kaut­ta hui­viin. Vuos­ti­mo­jär­ven hau­en liha on pu­na­sä­vyt­teis­tä, jo­ten sitä on ihan mu­ka­va pis­tää pos­keen.

– Ja ei ole moit­ti­mis­ta jär­ven ah­ve­nes­sa­kaan, se on to­del­la hyvä kala. Ah­ven­ta tu­lee jär­ves­tä vä­lil­lä hy­vi­ä­kin mää­riä, ja ka­laa nou­see jopa ji­gil­lä. Ja ke­säl­lä mi­nul­la on ai­na ka­tis­ka pyyn­nis­sä, jo­ten kyl­lä pais­ti­nah­ve­net löy­tyy, jos sel­lai­set vain ha­lu­aa ha­kea.

Oliko tämä ensimmäinen kerta, kun kotka kävi hakemassa kalanroippeita?

– Tuo kot­ka on ai­na liik­ku­nut syk­syi­sin mi­nun kans­sa­ni tuol­la seu­dul­la. Se tai­taa tie­tää, mil­loin minä olen tul­lut ka­lan­pyyn­tiin. Sie­lä on eräs ta­sa­lat­vai­nen män­ty, jon­ka lat­vas­sa tuo ka­ve­ri ai­na kat­se­lee mi­nua, kun olen sii­an­pyyn­nis­sä.

Palataanpa hetkeksi takaisin pilkkimisen pariin. Onko tälle kaudelle tullut mitään uutta pilkkirintamalle?

– No meil­lä­hän on tääl­lä liik­kees­sä Suo­men en­sim­mäi­se­nä myyn­nis­sä No­ro­lan rau­tu­lät­kää. Lät­kän ledi vilk­kuu 48 tun­tia, eli sil­lä ker­ke­ää käy­dä ai­ka mon­ta rau­tu­reis­sua pyy­tä­mäs­sä. Ja kun pat­te­rit lop­pu­vat, niin sen jäl­keen pilk­ki toi­mii ihan ta­val­li­se­na rau­tu­lät­kä­nä.

– Ja saim­me ko­vas­ta ky­syn­näs­tä huo­li­mat­ta myös ”Jää­ra­ket­tia” tän­ne meil­le myyn­tiin. Jää­ra­ket­ti­han on ver­ko­nuit­to­lai­te, ja erit­täin no­pea sel­lai­nen. Näi­tä on ky­syt­ty tänä tal­ve­na to­del­la pal­jon.

– Vaik­ka pu­hum­me­kin nyt uu­tuuk­sis­ta, niin ei pidä unoh­taa van­ho­ja klas­si­koi­ta. Rau­tu-Pau­lil­ta tuli taas mor­re­ja meil­le myyn­tiin. Her­ra­han on tänä päi­vä­nä jo 87-vuo­ti­as, eli ko­val­la ko­ke­muk­sel­la mies vään­tää mor­re­ja pilk­ki­kan­sal­le. Nämä Rau­tu-Pau­lin per­ho­mor­rit ovat mi­nun eh­dot­to­mia suo­sik­ke­ja­ni. Näi­hin kun pu­jot­taa tou­kan, niin ei voi men­nä pie­leen!

Miten korona on näkynyt teidän kaupallanne?

– Ke­vääl­lä myyn­ti läh­ti hii­pu­maan sitä mu­kaa, mi­ten se tau­ti tuol­ta maa­il­mal­ta le­vi­si. Meil­tä lop­pui tääl­tä asi­ak­kaat, ihan sa­mal­la ta­val­la kuin kaik­ki­al­ta muu­al­ta­kin. Pää­si­äi­sen seu­tu oli sitä kai­kis­ta sur­kein­ta ai­kaa. Pää­si­äis­viik­ko on ol­lut meil­lä ai­na yk­si vuo­den vilk­kaim­pia viik­ko­ja, ja vii­me vuon­na se sai to­del­la pa­han ko­lah­duk­sen. Sel­vi­sim­me sii­tä kui­ten­kin, ja niin se kaup­pa läh­ti ke­sää koh­den hie­man el­py­mään. Kesä oli­kin jo mel­koi­sen hyvä, ai­na­kin kun ver­ta­si sii­hen, et­tä mil­lai­nen tau­ti meil­lä oli täs­sä ko­ko­a­jan pääl­lä.

– Ja on­nek­si me olem­me kui­ten­kin py­sy­neet it­se ter­vei­nä, se­hän se on tär­kein­tä. Ja tä­hän liit­ty­en: kun meil­le tu­lee os­tok­sil­le ja käyt­tää kas­vo­mas­kia, niin saa 5 pro­sent­tia alen­nus­ta nor­maa­li­hin­tai­sis­ta tuot­teis­ta.

– Kal­le tu­lee meil­le taas ke­säl­lä töi­hin, ja me ”van­huk­set” saam­me sit­ten piet­tää hie­man va­paa­ta. Ja täs­sä­hän on nyt käy­nyt sel­lai­nen­kin jut­tu, et­tä minä sain juu­ri en­sim­mäi­sen kan­sa­ne­läk­keen vii­me vii­kol­la. Ei se iso ol­lut, mut­ta sain­pa­han kum­mis­kin. Se­kin sil­ta on nyt yli­tet­ty, ja sitä ol­laan elä­keuk­ko­ja. Käpy taas on puo­lie­läk­keel­lä, eli kyl­lä Kal­lel­le tääl­lä töi­tä ke­säl­lä riit­tää.

Vil­le Vaa­ra­la