Ina­ri­lai­sen Ah­ven­ki­san voit­to meni täl­lä ker­taa 1470 gram­man kyr­my­nis­kal­la Me­nes­jär­vel­le.

– Mi­nul­la oli käy­tös­sä juu­ri­kin tä­män nä­köi­nen vapa sil­loin kun sain tuon ah­ve­nen ylös. Ta­su­ri­han siel­lä sii­man­no­kas­sa oli, mut­ta har­mik­sem­me se läh­ti lop­pu­ke­vääs­tä hau­en mu­kaan. Vä­ril­tään ta­su­ri oli kel­ta-vih­reä, ja tou­kat sii­nä oli syöt­ti­nä mo­lem­mis­sa kou­kuis­sa, Kir­si Uk­ko­nen muis­te­lee.

Kir­si myön­tää, et­tä voit­to­ka­lan koko löi hä­net äl­li­käl­lä.

– Kun ah­ven tä­räh­ti vie­hee­seen, niin se ei kyl­lä lait­ta­nut ol­len­kaan vas­taan. En oli­si voi­nut ku­vi­tel­la, et­tä pilk­ki­rei­jäs­tä nou­si sen mit­tai­nen eluk­ka.

Ahvenet pannutetaan

Kir­si ker­too, et­tä hei­dän per­hees­sään ah­ven kul­keu­tuu pan­nun kaut­ta lau­ta­sel­le.

– Ruo­do­ton ja na­ha­ton ah­ven­fi­lee on kaik­ken pa­ras pais­tin­ka­la. Mei­dän lap­sem­me ruu­kaa­vat on­kia ihan tuos­ta sau­nan­lai­tu­ril­ta ah­ve­nia, ja ei­hän sen pa­rem­paa lä­hi­ruo­kaa ole­kaan. Mie­he­ni Pet­ri (Mat­tus) kä­sit­te­lee ja val­mis­te­lee ka­lat täs­sä huus­hol­lis­sa. Minä puo­les­taan kä­sit­te­len lin­nut, ja tämä on mei­dän mie­les­tä oi­kein toi­mi­va työn­ja­ko, hän nau­rah­taa.

Pilkkiminen on parasta kevätaikaan

Tuo­reen Ah­ven­ki­sa­mes­ta­rin mu­kaan pilk­ki­mi­nen on hei­dän per­heel­len­sä hy­vin tut­tua puu­haa. Myös vie­raat vie­dään mo­nes­ti naut­ti­maan ke­vät­ke­leis­tä pilk­ki­a­van­non ää­rel­le.

– Pet­ri ja hä­nen sis­kon­sa Maa­ret (Mat­tus) ovat sel­lai­sia pilk­ki­jöi­tä, et­tä jos heil­lä on sii­mat ve­des­sä, niin mui­den on tur­ha edes pilk­kiä. Tä­män vuok­si mi­nul­la on mo­nes­ti suk­set taik­ka lu­mi­ken­gät mu­ka­na näil­lä pilk­ki­reis­suil­la, jot­ta ai­ka ei kä­vi­si pit­käk­si. Tänä ke­vää­nä kui­ten­kin tuo isom­mu­sah­ven osui mi­nun vie­hee­see­ni, ja nuo si­sa­ruk­set pää­si­vät ker­ran­kin mais­ta­maan omaa lää­ket­tään, Kir­si veis­te­lee.

Vil­le Vaa­ra­la