Metsähallituksen puistomestari Markku Välitalo, koska punaiset tikut ilmestyvät Ivalojoen ja Inarijärven jäälle?

– Mei­dän yh­teis­työ­kump­pa­nim­me Ina­rin kun­ta on mit­to­nut jäi­tä Iva­lo­jo­el­ta, ja mit­taus­tu­los­ten mu­kaan jää­peit­teen pak­suus vaih­te­lee to­del­la pal­jon. Jään pak­suus vaih­te­lee kym­me­nes­tä kah­teen­kym­me­neen sent­tiin. Olem­me myös ky­sel­leet am­mat­ti­ka­las­ta­jil­ta ti­lan­net­ta Ina­ri­jär­ven osal­ta, kun he­hän siel­lä ai­na en­sim­mäi­sek­si ovat me­nos­sa. Ka­las­ta­jat ker­to­vat jää­ti­lan­teen ole­van hy­vin heik­ko, sel­kä­jäät ovat vah­vuu­del­taan 8-10 cm.

– Mei­dän omat mie­het kä­vi­vät Ina­rin ja Iva­lon vä­lil­lä mit­to­mas­sa niin sa­not­tua ran­ta­reit­tiä ja siel­tä al­koi löy­ty­mään sel­lais­ta 20 cm jää­tä. Lop­pu­vii­kos­ta, eh­kä per­jan­tai­na, kun Ina­rin kun­nan mie­het käy­vät tar­kis­ta­mas­sa Iva­lo­jo­en ja jo­ki­suun ti­lan­teen, tie­de­tään et­tä aloi­te­taan­ko Iva­lo-Ina­ri -ran­ta­rei­tin merk­kaus. Toi­nen ran­ta­reit­ti on tie­ten­kin se, joka läh­tee tuon­ne Nel­li­min suun­taan. Mut­ta täs­sä vai­hees­sa en voi vie­lä lu­va­ta mi­tään, sil­lä mit­tauk­set ovat kes­ken ja jään vah­vuus tu­lee ol­la koko alu­eel­la vä­hin­tään 20 cm jon­ka jäl­keen me aloi­tam­me sen merk­kauk­sen.

Edesauttaako vähäluminen talvi jäiden vahvistumista?

– Kun lun­ta ei ole jään pääl­lä, niin toki pak­ka­nen vah­vis­taa jäi­tä pal­jon no­pe­am­min. Me eläm­me koh­ta tam­mi­kuun puo­li­vä­liä, ja jää­ti­lan­ne on vie­lä­kin näin huo­no. En tie­dä sit­ten, et­tä on­ko täl­lai­nen tal­vi sitä uut­ta nor­maa­lia, ti­lan­ne on kui­ten­kin tämä.

– Kun lu­mi­ti­lan­ne on näin vä­häi­nen, niin kelk­kai­li­joi­den tu­lee kä­si­tel­lä kul­ku­pe­li­ään hy­vin va­ro­vai­ses­ti. Maas­tos­sa kul­ke­vat urat ovat täl­lä het­kel­lä hy­vin pe­tol­li­sia. Niil­lä on to­del­la han­ka­la liik­kua, ja mi­nun mie­les­tä­ni kaik­kien tu­li­si nyt odot­taa, et­tä lu­mi­pei­te vah­vis­tui­si hie­man. Pu­hun nyt lä­hin­nä näis­tä erä­maa­rei­teis­tä, ku­ten Iva­lo-Ham­mas­jär­vi-Ina­ri -rei­tis­tä.

Kannattaako kelkkakansan vielä hillitä kelkkailuhalujaan?

– Kyl­lä ai­na­kin täl­lä het­kel­lä. Maas­tos­sa on erit­täin han­ka­la ajaa, sil­lä lun­ta on nyt to­del­la vä­hän. Tä­män li­säk­si jää­peit­tei­sil­lä alu­eil­la täy­tyy ol­la to­del­la va­ro­vai­nen, minä en it­se läh­ti­si vie­lä niil­lä aja­maan. Ai­na­kaan me Met­sä­hal­li­tuk­sel­la ei vie­lä suo­si­tel­la kelk­kai­le­maan läh­te­mis­tä. Sil­loin kun jääl­tä löy­tyy pu­nai­sia muo­vi­kep­pe­jä, niin sil­loin reit­ti on tur­val­li­nen. Ai­na­kin niil­tä osin, kun py­sy­tään sil­lä mer­ka­tul­la rei­til­lä. Kun näet pu­nai­sia tik­ku­ja jääl­lä, niin sil­loin tie­dät, et­tä nii­den al­ta löy­tyy vä­hin­tään­kin se 20 cm jää­tä.

Onko tämänhetkinen jäätilanne poikkeava?

– Kun miet­tii esi­mer­kik­si vii­me tal­vea, niin huo­maa, et­tä tal­vet ei­vät ole vel­jiä kes­ke­nään. Vii­me vuon­na ran­ta­reit­ti Iva­los­ta Ina­riin oli mer­kat­tu jo jou­lu­na. Tänä vuon­na me olem­me tuos­ta ajan­koh­das­ta koh­ta kuu­kau­den jäl­jes­sä, ei­kä merk­kaus­ta ole vie­lä edes aloi­tet­tu. Jos­kus merk­kaus pääs­tään aloit­ta­maan ai­kai­sem­min, ja jos­kus myö­hem­min. Ylei­ses­ti kun miet­tii näi­tä vii­mei­siä tal­via, niin kyl­lä me olem­me ihan sel­ke­äs­ti huo­man­neet, et­tä merk­kaus aloi­te­taan ny­ky­ään vii­kon taik­ka kak­si ”nor­maa­lia” myö­hem­min. Vii­me vuo­si oli poik­keuk­sel­li­ses­ti niin sa­not­tu ”van­ha­na­jan tal­vi”.

– Luu­len, et­tä täl­lai­sia tal­via, jol­loin merk­kaus pääs­tään aloit­ta­maan vas­ta pit­käs­ti tam­mi­kuun puo­lel­la, on jos­kus ol­lut. En ole kui­ten­kaan kir­jan­nut jo­kais­ta tal­vea muis­tiin, niin en osaa nyt lon­kal­ta mi­tään täs­mä­vuot­ta sa­noa. Mut­ta luu­len, et­tä täl­lai­set vuo­det voi las­kea ihan yh­den kä­den sor­mil­la. Met­sä­hal­li­tus on aloit­ta­nut jää­peit­teis­ten alu­ei­den merk­kauk­set vuon­na 1987, eli jon­kun­lai­nen pers­pek­tii­vi tuo­hon­kin asi­aan löy­tyy.

Joko olet kaivanut kelkan tallista?

– On se siel­tä kai­vet­tu, ja pari työ­reis­su­a­kin sil­lä on jo ajet­tu. Täy­tyy sa­noa, et­tä vauh­ti oli erit­täin hil­jai­nen, mel­kein kä­ve­le­mäl­lä oli­si pääs­syt no­pe­am­min. Olim­me jou­lu­kuus­sa liik­keel­lä, reis­su täy­tyi teh­dä päi­vän­va­lon ai­kaan ja mat­ka oli kui­ten­kin niin pit­kä, et­tä täy­tyi­hän se kel­kal­la tait­taa.

Milloin on paras aika kelkkailla?

– Kun ke­vä­tau­rin­ko pais­taa, ja keli on koh­dal­laan, niin ei­hän sitä pa­rem­paa voi ol­la­kaan. Keli ei kui­ten­kaan saa ol­la plus­sal­la, jol­loin lumi so­seu­tui­si, vaan kyl­lä sii­nä täy­tyy ol­la pie­ni kan­to­han­ki kel­kan al­la.

– Kun työs­sä kelk­ka on työ­vä­li­ne, niin va­paa-ajal­la kun kel­kan käyn­nis­tää, niin sil­loin pai­nu­taan ka­lal­le. Va­paa-ai­ka­na en har­ras­ta ol­len­kaan niin sa­not­tua sa­fa­ri­kelk­kai­lua, vaan kyl­lä minä ajan kel­kan ai­na joko juo­mus- tai pilk­ki­a­van­nol­le.

Joko olet laittanut juomukset näille jäille?

– En ole vie­lä lait­ta­nut. Nor­maa­lis­ti me olem­me lait­ta­neet juo­muk­set it­se­näi­syys­päi­vä­nä tai it­se­näi­syys­päi­vän vii­kol­la. Nyt ne on jää­nyt lait­ta­mat­ta ja syy on sel­keä – ka­ve­reil­la on juo­muk­set sa­mal­la suun­nal­la, ja he ei­vät ole saa­neet siel­tä kun muu­ta­mia yk­sit­täi­siä sii­ko­ja. Mi­nun juo­mus­paik­ka­ni ovat sen ver­ran kau­ka­na, tuol­la Väy­län suun­nal­la, et­tä en ole viit­si­nyt nii­tä sit­ten vie­lä lait­taa pyyn­tiin. Jään­vah­vuus­kaan kun ei ole vie­lä ko­vin kum­moi­nen, niin saa­han ne avan­not teh­tyä hie­man myö­hem­min­kin.

Olisiko sinulla joitain vinkkejä kelkkailijoille?

– Kun kel­kal­la lii­ku­taan, niin täy­tyy muis­taa, et­tä siel­lä liik­kuu pal­jon mui­ta­kin. Täy­tyy ot­taa huo­mi­oon muut kelk­kai­li­jat ja luon­tai­se­lin­kei­non­har­joit­ta­jat. Py­sy­tään rei­teil­lä, pi­de­tään jär­ki pääs­sä, ei­kä häi­ri­tä tur­haan luon­toa.

– Sen olen huo­man­nut, et­tä tänä päi­vä­nä kelk­ka­reit­tien muo­vi­ke­pit ol­laan jä­tet­ty hie­nos­ti rau­haan. Ym­mär­räm­me tie­tys­ti sen, jos kep­pi va­hin­gos­sa sat­tuu me­ne­mään rik­ki, mut­ta on ol­lut nii­tä­kin ai­ko­ja, jol­loin merk­ki­tik­ku­ja ajet­tiin tar­koi­tuk­sel­la rik­ki. Mer­kit ovat siel­lä syys­tä, ne ovat mei­dän kaik­kien yh­tei­se­nä tur­va­na.

Vil­le Vaa­ra­la