A-
A+
A-
A+
Päätoimittajalta
Kuntavaalit pidetään näillä näkymin kesäkuussa. Itsekin harkitsen tarkkaan, josko sitä lähtisi äänensä antamaan. Paljoltihan tuo riippuu siitä, kuinka pitkällä rokoteohjelma on siihen mennessä ja olenko ehtinyt rokotteen saada. Tottapa hallitus tekee kaikkensa, että rokotekattavuus on kuntavaaleihin käydessä hyvin suurta, kun kerran vaaleja muutamalla kuukaudella siirsi. Kunnallisvaaleissa äänestämisen täytyy olla turvallista, eikä siinä olisi mitään menetetty, vaikka vaaleja olisi lykätty kauemmaksikin, vaikkapa vuodella.
Harvoinpa äänestyspaikoilla yleensäkään ruuhkaa on, siellä on väljää, ja kesän kuntavaaleissa desinfiointiainetta on tarjolla joka nurkalla ja maskit on kaikilla kasvoilla. Voin hyvinkin käydä äänestämässä, vaikka en olisi rokotetta saanutkaan, mutta katsotaan nyt. Onhan kysymys myös periaatteesta. Vaikka eihän rokote kai koronatartuntaa sinänsä estä, mutta oireet sentään helpottavat. Ja mitä laajempi rokotekattavuus, niin sen nopeammin saadaan rajat auki ja yhteiskunta pelittämään normaalisti, sikäli kuin tällaista sanaa enää uskaltaa käyttää.
***
Olen silmäillyt Inarin kuntavaaliehdokkaita ja uskon löytäneeni sieltä ehdokkaan, jota äänestän. Ei kai hän mitään oikein erinomaista ole koskaan Inarin kunnan hyväksi saanut aikaan, mutta valinta ehkä onkin tällä kertaa puhtaasti ammatillinen. Jos hän pääsee valtuuston kokouksiin puheenvuoroja käyttämään, vaikka edes varavaltuutettuna joskus, niin saahan repliikeistä mukavaa sivuntäytettä paikallislehteen.
Kuntavaaleissa äänestäminen on lopulta kellosepän tarkkaa työtä. Muutama vaalikausi sitten innostuin äänestämään ehdokasta, joka meni valtuustoon melkoisella äänivyöryllä. Hänen ympärillään oli jonkinlaista Herrat kuriin-hypetystä ja paikallislehtikin toki sai kymmenet mehevät jutut aiheen ympäriltä, eli ei sinänsä voi valittaa. Samainen ehdokas näkyy olevan nytkin listoilla, mutta enää en häntä äänestäisi. Olen yleensä muutoin kuntavaaleissa ja kaikissa muissakin vaaleissa onnistunut valitsemaan ehdokkaani niin tarkkaan, ettei ole jälkeenpäin tarvinnut katua.
***
Jos rehellisiä ollaan, niin toisenkin virheen löydän äänestyskäyttäytymisestäni, kun oikein mietin. Tulihan sitä nuoruuden innolla aikoinaan äänestettyä, virran mukana, Martti Ahtisaarta SDP:n presidenttiehdokkaaksi. Nehän olivat siis ne erikoiset vaalit, joissa sai äänestää vaikka ei SDP:n jäsen ollutkaan ja sehän myös näkyi hirmuisessa äänivyöryssä. Sitten kun vanheni ja viisastui ja näki, kuinka rahalle persokin tuo Ahtisaari oli, niin kadutti, ettei tullut äänestettyä valtiomies Kalevi Sorsaa…
***
Aina kunnallisvaalien alla jauhetaan siitä, että valtuustoon pitäisi saada nuoria. Nuoria on Inarin valtuustossakin istunut, mutta en ole huomannut heissä mitään erinomaisen innostavaa. Ihme kyllä joskus valtuuston raikkaimmat ja radikaaleimmat ajatukset tulevatkin heiltä, joilla on viimeinen väri hiuksissa. Tai äkkiä ajatellen tulee mieleeni kuitenkin Markku Karjalainen, joka istui monta valtuustokautta sitten keskustan valtuustoryhmässä. Hän oli ainakin silloin nuori ja paikallislehti teki jutunkin miehestä, joka oli valtuuston nuorin. Jutussa oli ihan pointtina, että valtuuston nuorin kaveri, joka puhuu – ja vielä ihan asiaa…
Joka valtuustossa istuu valtuutettuja, jotka eivät käytä yhtään puheenvuoroa valtuustokautensa aikana. Kun siitä heille sanoo, niin he loukkaantuvat ja sanovat, ettei valtuusto ole mikään sirkus, ja kun asiat on puitu ja keskusteltu oikein tarkoin ennen valtuustoa ja ryhmä on päässyt asioista yksimielisyyteen, ovat kaikenlaiset irtiotot kuulemma tarpeettomia. Näin varmaan, mutta tyhmän kuvan se ihmisestä antaa, jos ei neljän vuoden aikana mikään asia valtuustossa sen vertaa innosta, että edes yhden puheenvuoron pyytäisi.
jaakko.peltomaa@inarilainen.fi
TIETOLAATIKKO