Ei minua ole sorrettu
Piera K. Guttorm kuoli uskossa turvaten vapahtajaansa
Nellimistä ampaisee nopeasti sekä järvelle että maalikylille
Vesa-Matti Loirin kotiyleisö oli Inarissa
Juutuan perhomies vapautui salakalastustuomiolta
Oppitunti inarilaisille
Venäjä räjäyttää lähipäivinä ydinkokeen Pohjoisella jäämerellä
Metsästyskoiria on kulkeutunut Venäjälle – tapahtumat lisääntyneet huomattavasti Lapissa viime viikkoina
Inarin Kultahovin omistaja vaihtui
Inarin Kirkonkylän asukkaat haluavat oman koulukeittiön
A-
A+
Näätämön talvi oli maailmanparantajalle ikimuistoinen kokemus
Timo Kuusiolan Näätämön-päivät ovat vähissä ja Etelä-Suomi kutsuu. -Talvi Näätämössä oli upea kokemus ja tänne jää hyviä ystäviä.
– Talvi Näätämössä on ollut minulle todella upea, ainutlaatuinen kokemus. Pienenä katsoin televisiosta Villi Pohjola-sarjaa, jossa kerrottiin pienen alaskalaisen kylän elämänmenosta. Tuo vanha televisiosarja tuli mieleeni, kun kävelin Näätämön keskustassa, katselin poroja aitauksessa, porontaljoja seinillä ja sitä pikkuruista matkailuyrittäjän mökkiä päätien laidassa, hymyilee Timo Kuusiola istuessaan Näätämön vuokra-asunnossaan, rivitalon keittiössä.
Keittiön ikkunasta Kuusiola näkee maiseman, jollaista ei muualla ole tarjolla. Ikkunan alla matalia käyriä koivuja, puro, joka virtaa jo sulana, kaukana siluetissa näkyy tunturi. Ja ikkunasta tulvii keittiöön keväinen valo.
– Kyllähän tämä valoisuus vaikuttaa ihmisen elämään. Myönnän, että sydäntalvi tuntui pitkältä. Ja täällä on älyttömän kylmä tuuli. Tulin Näätämöön tavallisissa talvivaatteissa, mutta tännehän olisi pitänyt ottaa mukaan pilkkihaalari. Katselin kateellisena, kuinka valokuvaaja-kaverini kävi minulla kylässä ja hän oli hommannut päälleen lämpöisen pilkkihaalarin.
Kuusiola myöntää, että hän ei ole varsinainen talvi-ihminen. Mikään retkeilijä-tyyppikään hän ei ole, eikä hän ole kolunnut Lapin erämaita.
– Minua oli pitkään kiinnostanut kokeilla asumista jollakin pienellä paikkakunnalla. Olen aika lailla asunut koko elämäni Helsingissä ja pari vuotta sitten alkoi tuntua siltä, että haluan nähdä muutakin. Lähdimme sitten kumppanini kanssa Etelä-Amerikkaan, kiertelimme siellä pieniä paikkakuntia ja halusin nähdä, millaista ihmisten arki on siellä.
– Etelä-Amerikassa haastattelin paikallisten kansalaisjärjestöjen toimijoita ekologisista ja sosiaalisista haasteista. Tein podcasteja ja kirjoitin. Minä yleensäkin tarkastelen elämää ekologisten linssien läpi. Kun paluumatka alkoi lähestyä, niin mietittiin kumppanin kanssa, että mihin seuraavaksi. Kesällä 2020 muutettiin sitten Lappiin. Välissä oli vain vuoden tuumaustauko Helsingissä, jolloin yritin myydä asuntoani. Lopulta en saanut sitä myytyä, joten vuokrasin sen ennen muuttoani Ivaloon.
Kuusiola ei ollut käynyt Lapissa sitten lapsuusvuosiensa, mutta hänen kumppaninsa on Lappi-fani ja hän houkutteli Timoa lähtemään pohjoiseen.
– Minä olin avoin kaikille vaihtoehdoille. Kriteereinä oli, että pitää olla luonto lähellä ja kauppa. Vapaita asuntoja oli Pohjois-Lapissa tosi vähän, mutta huomasimme, että Näätämössä on asunto vapaana. Laitoimme viestiä Näätämön asunnosta, mutta kun vastausta ei alkanut kuulua, niin päätimme, että mennään ainakin Lapin suuntaan ja niin me viime kesänä olimme Lapissa. Kumppani löysi asunnon Saariselältä ja minä löysin kämpän Ivalosta rajavartioston naapurista. Olin Ivalossa kesäkuun puolivälistä syyskuun alkuun.
Ivalo on kuin Pakila
Timo Kuusiola on maailmanparantamisesta ja henkisestä kasvusta kiinnostunut järjestöaktiivi, Ajatushautomo Creaturan yksi perustaja sekä puheenjohtaja. Hän on myös itsensätyöllistäjä, joka voi työskennellä missä maailman kolkassa tahansa. Tosin miinuspuolena tässä on, että toimeentulon suhteen joutuu elämään jatkuvassa epävarmuudessa.
– Minä asuin Ivalon Rajankankaalla tosi hienossa kämpässä. Vierailin välillä kumppanin luona Saariselällä ja päinvastoin. Linja-autovuorot ovat Nelostiellä aika hyviä, joten vierailut onnistuivat ilman omaa autoa. Ivalon kylän kaikki kolme kirppistä tulivat tutuiksi ja kaikissa oli kiva tunnelma, mutta paras meininki oli työttömien kirpputorilla. Se oli yhteisöllinen paikka, vaikka korona tietysti vähän haastoi sitä yhteisöllisyyttä ja kontaktien ottamista yleensäkin.
Kuusiola sanoo, ettei Ivalon kylässä mitään vikaa ollut, sieltä löytyy ruokaa vegaanille ja palvelut ovat hyvät, mutta noin kyläkuvan puolesta siellä ei ollut mitään mikä muistuttaisi Lapista.
– Olen lapsena asunut Pakilan omakotitaloalueella ja sehän on hyvin samantyyppinen kuin Ivalo. Ei Ivalossa ollut uutuudenviehätystä. Eikä tullut semmoisia fiboja, että nyt ollaan Lapissa. Luonto oli Ivalossa ihan mielenkiintoinen, vuokrakämpän vierestä lähti hyvät lenkkipolut. Nekin näyttivät kumminkin aika tutunoloisilta, ihan kuin olisi ollut jossakin Paloheinän metsikössä, hän tuumailee.
Kauppareissut Rajankankaalta Ivalon keskustaan kävivät kuntoilusta, kun Timo taittoi ne kävellen. Kävelymatkan aikana hän katseli, kuinka ivalolaisten omakotitalojen pihoilla oli vempeleitä, jos jonkinlaisia.
– Olihan siellä autot, mönkijät, moottorikelkat ja moottoriveneet. Onhan niissä liikenteen päästöt aikamoiset, jos joka pihalla on samanlainen kalusto. En halua nyt olla mikään etelän mies, joka neuvoo miten lappilaisten tule elää, mutta kerron vain tämän havaintona, jonka tein Ivalossa kävellessäni, Kuusiola naurahtaa.
Tyhjillään olevat mökit aiheuttavat energiahukkaa
Saariselällä käydessään Timo Kuusiola nautti upeasta UK-puiston luonnosta. Hänestä oli aina mahtavaa, kun matkusti Ivalosta Saariselälle ja sai lähteä patikkaretkelle tunturimaisemiin.
Saariselän kylänraittia hän katseli kriittisin silmin. Kylä on täynnä mökkejä ja hotelleja, mutta niiden käyttöaste on lopulta alhainen. Sesongit ovat lyhyet ja suurimman osan vuodesta majapaikat ovat tyhjillään.
– Toivottavasti näissä rakennuksissa on alempi lämpötila silloin kun niissä ei ole ketään, mutta vähän tätä epäilen. Tyhjillään olevien lomamökkien lämmittäminen hirvittää. Ja onhan nämä ympäri Lappia nousseet lasista tehdyt iglutkin kyllä aikamoisia. Kun ajattelee yleensäkin lasia rakennusmateriaalina, niin sehän on tosi energiatehotonta, ja sitten kun rakennus on kauttaaltaan vaan lasipinta-alaa…Varmaan lasista voi nykyisin rakentaa energiatehokkaammin, mutta onhan se järjetön rakennusmateriaali Lapin ilmastossa, kun miettii lämpöhävikkiä.
– Lapin matkailu ratsastaa ekologisuudella varsinkin lämmityksen suhteen, vaikka Inarin kunnan alueella suurin osa taloista lämpiää bioenergialla. Bioenergia on hyvin kyseenalainen energiamuoto, koska sen päästö- ja luontokatovaikutukset saattavat olla fossiilipolttoaineiden tasolla. On tullut julkisuuteen myös sellaista tietoa, että Inarin kunnan energiayhtiö polttaa paikallista ikimetsää biokattiloissaan. Kestävästi tuotettua bioenergiaa ei yksinkertaisesti riitä kaikille, minkä takia on siirryttävä polttamattomiin energiamuotoihin sekä vähennettävä turhaa kulutusta.
Kuusiola sanoo, että ei hän varmasti ole ainoa, joka etenkin korona-aikana on miettinyt Lapin matkailun nykyistä ideaa.
– Lapin matkailu on rakennettu täysin ulkomaisten turistien varaan. Jotkut matkailuyritykset voivat olla täysin sen varassa, että ne saavat vaikkapa Kiinasta hyvin rajattuja, mutta samalla hyvin varakkaita matkailijaryhmiä. Hinnat ovat sellaisia, että paikalliset eivät sellaisia voi maksaa, ja hyvin harva eurooppalainenkaan.
– Nyt sitten tuli korona ja nämä pienet marginaaliset ryhmät, superrikkaat, eivät tulleet Lappiin ja matkailu on vaikeuksissa. Onhan tässä otettu suuret riskit, kun on lähdetty näin marginaalisen ryhmän ehtojen mukaan rakentamaan kokonaisia iglukyliä.
Kuusiola tietää, että Inarin kunnalla oli viime vuonna Kestävän matkailun hanke. Kun hän lueskeli loppuraporttia, niin siellä oli ihan järkeviä ehdotuksia. Raportissa on mainittu, että tavoitellaan turistien pitempiä viipymisiä.
– Tämä tavoitehan vaikuttaa myös lentopäästöihin. Hankkeessa ehdotetut toimet vaikuttavat todella hyviltä, kunhan ne eivät jää vain suunnitelmiksi. Nykyisestä kuluttavasta pikamatkailusta on nimittäin päästävä eroon.
– Eihän sitä voi sivuuttaa, että kun vaikkapa ne kiinalaiset lentävät pikamatkalle Lappiin, niin lentojen päästöt ovat aikamoiset. Ja sen lisäksi näille pikamatkojen tekijöille on sitten rakennettu kallista infraa ja kaikenlaisia ihmekyliä, joiden käyttöaste on olematon.
Koronapandemian aikana suomalaisten matkailu Lappiin lisääntyi ja Kuusiola toivoo, että suomalaisten matkailu jäi päälle. Junamatkustus on lentomatkailua ekologisempaa ja se on ihan mukavakin matkustustapa. Kun Helsingissä istuu junaan, niin on kahdeksan ja puolen tunnin päästä Rovaniemen rautatieasemalla.
– Etätyö on ottanut isoja loikkia koronan myötä. Toivottavasti myös matkailussa tulisi sellainen ilmiö, että jos kaukomailta tullaan Lappiin, niin matka kestäisi vaikka kuukauden. Siinä ehtisi nähdä paikkaa ja se olisi paljon järkevämpi matkailun muoto kuin muutaman päivän pikamatka maapallon toiselta puolelta. Tällaisen pitkäkestoisen matkan yhteyteen voisi liittää myös etätyöskentelyä.
Kuusiola pohdiskeli Saariselän polkuja kävellessään, millaisia jälkiä massamatkailu Lapin erämaihin jättää.
– Viime syksynä kävelin Näätämöjoelle ja reissun sai tehdä kaikessa rauhassa, siellä ei infra häirinnyt, eikä ihmiset. Kontrasti oli aika hurja, kun sitä vertaa Saariselän mielettömiin hiekkateihin keskellä kansallispuistoa. Vähän tuntui, että onko siinä järkeä, että tehdään erämaahan julmetun kokoisia teitä fatbike-pyörille. Erämaasta tulee näin ikään kuin puuhamaa.
Ivalosta Näätämöön
Ivalosta Timo Kuusiolan matka jatkui Näätämöön, kun asunto kylän keskustasta löytyi. Kun Timo tiesi, että asunto on öljylämmitteinen, niin päätös sinne muuttamisesta oli ekologiseen elämään vihkiytyneelle hieman hankala.
– Asunto oli kuitenkin ollut naapurien mukaan jo kolme vuotta tyhjillään, joten se olisi kuluttanut luultavasti lähes saman verran lämpöä vaikka me ei oltaisi siihen muutettukaan.
Tiivis ja kieltämättä aika karunkin näköinen Näätämön kylän raitti teki Timoon vaikutuksen. Kauppamatkakin oli nyt lyhyempi kuin Ivalossa, kun ei käytännössä tarvitse kuin kävellä rivitalokämpästä maantien toiselle puolelle.
– Näätämön kauppojen vegaanitarjonta on yllättävän hyvä ja minusta tarjonta vain lisääntyi talven aikana. Kauppiaat olivat varmaan kuulleet, että tänne on muuttanut joku vegaani…
Ivalossa korona asetti omia rajoitteitaan sosiaaliselle kanssakäymiselle, mutta Näätämön pienessä kylässä on ollut helpompi tutustua ja jutella ihmisten kanssa pandemiankin aikana. Näätämöläiset ovat Timon mukaan hyviä tyyppejä, ja hehän lopulta ehdottivat sydäntalvella Timolle, että voisiko metsälammelta löydetty kylmettynyt pilkkasiipi-merilintu saada tilapäisen kodin Timon asunnosta, koska hänellä ei ole koiria eikä kissoja kämpässään.
– Pilkkasiipi toimitettiin täältä sitten Ranualle ja siellä se ikävä kyllä lopulta menehtyi. Lintu sai ihan normaalisti ruokaa siellä hoidossa, mutta sen elimistö ei ilmeisesti pystynyt sulattamaan ruokaa. Voi olla, että sen elimistö oli jo niin pahasti vaurioitunut ennen sen löytämistä, että lintu ei enää toipunut siitä. Toki olosuhteista johtuva stressikin on voinut vaikuttaa.
Viime syksynä, kun raja oli vielä auki, teki Timo kumppaninsa kanssa polkupyöräretken Neideniin.
– Minulla oli lasten pyörä ja kumppanilla mummopyörä. Eihän me oltaisi Jäämeren rannalle jaksettu polkea, mutta Neidenissä oli katselemista ihan riittävästi. Minun Näätämössä olemiseni loppuu ihan muutaman viikon päästä ja palaan etelään. Jäämeri jäi tosiaan näkemättä, eikä käyty Neideniä pitempänä, mutta sitä en osaa harmitella. Täällä Näätämössä on ollut aivan tarpeeksi nähtävää.
Rivitalon omistajalle Timo ehdotti kerran, että kannattaisi miettiä, eikö koko pihapiirin kiinteistömassa kannattaisi laittaa maalämmölle öljyn sijaan.
– Kyllä me teet juotiin ja juteltiin, mutta ei sen pitemmälle vielä päästy. Minä kokeilin maalämpöfirman laskurilla tämän kiinteistön maalämmön siirtymisen kannattavuutta. Niiden avulla sain sen käsityksen tämän kiinteistön osalta, että maalämpö olisi kannattava investointi ja takaisinmaksuaika olisi alle 10 vuotta. Ryhmäprojektissa voisi saada maalämmön hintaa vielä alemmaksi.
Kuusiola olisi halunnut perehtyä Lapissa ollessaan enemmän paikallisiin elinkeinokysymyksiin.
– Sen verran mitä olen asiaan ehtinyt perehtyä, niin kaikkien nykyisten elinkeinojen yhteensovittaminen on Lapissa aikamoinen puuro. Kunta haluaa työpaikkoja ja niitä etsitään matkailusta ja kaivostoiminnasta. Kaivostoiminta hankaloittaa matkailua ja matkailu ja kaivostoiminta poronhoitoa. Täällä on aikaa myöten sama kuvio kuin Etelä-Amerikassa, että nämä muualta tuodut elinkeinot ovat pitemmän päälle kestämättömiä paikkakunnan luonnolle ja paikalliselle elämäntavalle.
Biojätteen voisi kompostoida
Ihmisten elämäntavat ja ongelmat ovat hyvin pitkälti samanlaisia eri puolilla Suomea. Eikä Näätämökään mikään ekologinen lintukoto ole. Timo Kuusiola sanoo, että kun vilkaisee kaupan taakse, niin siellä on aikamoinen jäteongelma.
– Siellä on hylättyjä kodinkoneita vaikka minkälaisia. Tietysti sen ymmärtää, kun jäteasema on 180 kilometrin päässä Ivalossa. Jätehuolto on yleensäkin aika haasteellista Inarissa, kun jäte kuljetetaan Ouluun asti. Olisi hienoa, jos Näätämössä pystyisi kehittämään paikalliselle biojätteelle oman kompostointisysteemin.
Kuusiola on Lapin-vuotenaan huomannut, että jätteenpolttokin näyttää kuuluvan paikalliseen kulttuuriin.
– Kun on kävelyllä ja jätesavukatku käy henkeen, niin siitä sen jätteenpolton tunnistaa. Tämä on minusta ilmastomuutos- ja terveyskysymys.
Kuusiola sanoo, että ruuan suhteen näätämöläisten omavaraisuus on varmasti suurempi kuin helsinkiläisten.
– Täällä ihmiset kalastelevat ja marjastelevat. Mutta kun ajattelee liikenteen päästöjä, niin ovathan ne aika korkeat. Moottorikelkka kuluttaa oikeastaan enemmän kuin auto ja melko pitkälle kai niillä kelkoilla pöristellään vapaa-aikaa viettämään. Jälleen kerran etelän ihmisenä vain kysyn sitä, missä määrin sen moottorikelkan voisi vaihtaa suksiin ja mennä hiihtäen sinne retkelle ja pilkkipaikoille.
– Eikö sähkökäyttöinen moottorikelkka voisi olla erityisesti matkailuyrittäjille hyvä ratkaisu? Niitähän voisivat paikallisetkin vuokrata. Ja saisiko niihin valtion yritystukea?
Hän pohtii myös, eikö moottorikelkankin voisi jakaa siinä missä autonkin.
– Minä kannatan jakamistaloutta, mutta Suomessahan se on lähtenyt aika huonosti käyntiin, kun ei suomalainen hirveästi halua jakaa mitään. Täällä on ollut kiva nähdä, että kimppakyytejä jonkin verran suositaan. Face-ryhmissä kysellään, kuka on menossa sinne ja tänne, kyytiä tarvittaisiin.
– Nykyiset sähköautot toimivat hyvin kylmässä ja Ivalo-Näätämö -osuudenkin pystyisi ajamaan ilman latausta, mutta tässä taitaa kysymykseen tulla sitten hinta. Suuremmalla akulla varustetun sähköauton hinta saattaa vielä toistaiseksi olla yli kaksinkertainen bensa-autoon verrattuna. Ehkä tässäkin yhtenä ratkaisuna voisi olla yhteiskäyttöinen sähköauto.
Pilkkiretki ei ole välttämätön
Timo Kuusiola uskoo, että viimeiset pari viikkoa menevät Näätämössä nopeasti. Hän miettii, onko vielä jotain tekemättä ja arvelee, että ehkä lainaa kylältä sukset tai lumikengät ja tekee vielä pieniä retkiä maastossa. Naapurin kaveri on houkutellut pilkillekin.
– Pilkkiretki kuulostaa kivalta, muta toisaalta puskee esille yhä enemmän se pilkkimisen eettinen näkökulma. Kun se on tutkittu, että kaloillakin on tietoisuus, niin en halua turhaan tappaa toisia olentoja. Tietenkin, jos omaksi ruuaksi tarvii kalaa, kuten minä välillä tarvin, niin onhan se eettistä syödä itsepyydettyä kalaa.
Luontokato on ilmastomuutosta pahempi
Timo Kuusiola sanoo, että kesti aivan liian pitkään ennen kuin ilmastomuutoksesta alettiin tosissaan keskustelemaan. Piti odottaa, että tuli Greta Thunbergin synnyttämä Fridays For Future tai joku Extension Rebellionin kaltainen liike, joilla on ollut iso rooli siinä, että ilmastomuutos saatiin päiväkeskusteluun.
– Ilmastomuutos on totta, mutta siinä rinnalla kulkee luontokato, josta vähemmän puhutaan, vaikka sillä on paljon seurauksia. Edesmennyt Pentti Linkolakin puhui enemmän tästä luontokadosta kuin ilmastomuutoksesta. Luontokadosta seuraa esimerkiksi se, että meidän ruuantuotanto menee kriisiin. Kaikki ruuantuotannon ketjut kaatuvat.
– Korona on seurausta ihmisen käyttäytymisestä. Nyt voi jo hyvin varmuudella sanoa, että korona levisi maailmalle Kiinasta, jossa ihminen söi jotain muuta eliölajia, todennäköisesti lepakkoa. Muiden eliölajien syöminen ja nykyinen teollistunut ruuantuotanto aiheuttaa tosi suuria riskejä ja erilaisia tauteja syntyy. Kun miettii jotakin nykyajan kanalaa, jossa säilytetään tuhansia kanoja pienessä tilassa, niin sieltähän voi levitä vaikka mitä. Lintuinfluenssat ja sikainfluenssat olivat jo varoituksia ja nyt tuli korona, joka ei mennytkään niin pian ohi kuin edelliset virukset ja tämä levisi ympäri maailman, pohtii Kuusiola.
Timo Kuusiola on nykyisin kala-vegaani. Kala-vegaaniksi siirtyminen oli hänelle keskeinen etappi eettisempään, terveellisempään ja vähähiilisempään elämään siirtymisessä. Kalaa hän syö, mutta hyvin harvoin, ja joka kertaa kalaa syödessään hän tiedostaa syövänsä elävää olentoa.
– En kuitenkaan vello itsesyytöksissä, koska eihän se mitään auta. Ajattelen, että pyrin kuitenkin parhaani mukaan varjelemaan kaikkien elävien olentojen elämää. Kala-vegaaniksi ryhtymisellä oli iso merkitys hiilijalanjälkeeni, mutta erittäin positiivisia vaikutuksia sillä oli myös terveyteeni. Voin avoimesti kannustaa kaikkia muuttamaan pikkuhiljaa ruokavaliotaan kasvispainotteisempaan suuntaan ja he varmasti huomaavat, että sillä on vaikutusta terveyteen, ruuansulatukseen ja jopa psyykkeeseen.
Näätämön huoneisto on loppusiivousta vaille. Kuusiola sanoo, että hänelle jää Näätämöstä hyviä muistoja sekä ystäviä.
– Olen rakentanut Näätämössä tätä omaa elämänpolkuani. Olen oppinut, että elämänpolun rakentaminen on jatkuvaa työtä. Suurin haaste onkin kärsivällisyys ja epävarmuuden sietäminen. Itsensä tai muiden syyllistäminen ei ole oikea tapa parantaa maailmaa. Matthieu Richardin Altruism-kirjassa on hyvä vinkki. Richard tuo esille katumisen ja syyllisyyden välisen eron. Katumisessa ihminen pyrkii muutokseen, mutta syyllisyydessä ihminen helposti lamaantuu. Siksi on parempi katua kuin syyllistyä. Katumisessa on tärkeä rehellisesti sanoa, että tämä on paras mihin tällä hetkellä pystyn ja koittaa pikkuhiljaa muuttaa tottumuksiaan.
Jaakko Peltomaa
TIETOLAATIKKO
