Paa­vo Mä­en­pää muut­ti vuo­si si­ten Tam­pe­reel­ta Iva­loon. Mies ker­too pa­luu­muut­ta­jan Iva­lon ole­van hyvä paik­ka asua; pal­ve­lut pe­laa­vat, ja erä­hen­ki­sel­le ih­mi­sel­le har­ras­tus­mah­dol­li­suu­det ovat hy­vin lä­hel­lä.

– Lo­mat tuli Tam­pe­re vuo­si­na ai­ka hy­vin vie­tet­tyä näil­lä pe­ril­lä, syk­syi­sin met­täl­lä, ja tal­vi­sin kel­kan pääl­lä Kaa­ma­ses­sa. Ta­ka­sin Ete­lä-Suo­meen oli ai­na jok­seen­kin kur­ja läh­teä, jo­ten asi­al­le­han piti sit­ten teh­dä jo­tain.

– Ja täs­sä­hän avau­tui oi­va paik­ka oi­kai­sul­le... 31.07.2019 jul­kais­tus­sa Ina­ri­lai­ses­sa toi­mit­ta­ja Vil­le Vaa­ra­la haas­tat­te­li mi­nua ve­sik­ros­seis­sa. Toi­mit­ta­ja oli kir­joit­ta­nut gal­lup­piin seu­raa­vas­ti: ” –Tämä oli täl­lai­nen pi­ka­vi­siit­ti ko­ti­kon­nuil­le. Kros­sit­han ne oli­vat se pää­syy, mik­si tän­ne tul­tiin. ” Tämä ei suin­kaan pi­tä­nyt paik­kaan­sa, vaan ko­ti­kon­nuil­le tul­tiin nuot­taa­maan. Ve­sik­ros­sit oli­vat vain hyvä lisä tuol­le reis­sul­le, mut­ta kyl­lä ke­sä­nuot­taus on ai­na ol­lut, ja tu­lee ai­na ole­maan, se ke­sän ko­ho­koh­ta, Mä­en­pää oi­kai­see.

Mä­en­pään per­heen pe­rin­tei­käs nuot­taus­paik­ka löy­tyy hei­dän ko­ti­ky­läl­tään Kaa­ma­ses­ta, Vas­tus­jär­ves­tä.

– Vas­tus­jär­ven nuot­ta­rees­kaa pa­rem­paa ka­laa saa et­si­mäl­lä et­siä, ja us­kon­pa, et­tä et­si­mi­sek­si se jää­kin. Ihan tark­kaan en osaa sa­noa kuin­ka van­ha tuo mei­dän nuot­tam­me on, mut­ta isä­uk­ko (Kyös­ti Mä­en­pää) on mi­nun ikäi­se­nä­ni nuo­tal­la pyy­tä­nyt. Eli on se nuot­ta mo­nen mon­ta vuo­si­kym­men­tä näh­nyt.

– Mi­nä­hän olen nuo­tan­nut niin pit­kään kuin vain muis­tan, ve­nees­sä ol­laan ol­tu mu­ka­na heti kun sin­ne on saa­nut it­sen­sä omin ja­loin pun­ner­ret­tua. Toki ai­van en­sim­mäi­sil­lä ker­roil­la mi­nus­ta ei ol­lut apu­po­jak­si, mut­ta kou­lui­käi­se­nä pork­ka­mie­hen roo­li tuli hy­vin tu­tuk­si.

Mä­en­pää ker­too pork­ka­mie­hen ole­van tär­kein hen­ki­lö nuo­tan ve­dos­sa.

– Ka­la­saa­lis riip­puu täy­sin pork­ka­mie­hen tou­huis­ta. Hä­nen teh­tä­vä­nään on pu­ka­ta kup­laa ve­den al­le, ja tä­ten es­tää ka­lo­jen kar­kaa­mi­nen ver­kon ohi ve­nei­den vä­lis­tä.

Pork­ka­mies tie­tää ai­na nuot­ta­päi­vä­nä ole­van­sa vas­tuus­sa ka­lan­saa­liin mää­räs­tä. Mä­en­pään mu­kaan kup­lan­puk­kaa­jan työn­jäl­keen liit­tyy liu­ta van­han­kan­san us­ko­muk­sia.

– Yk­si par­hais­ta on eh­dot­to­mas­ti se, et­tä jos tu­lee ve­si­pe­rä, niin sit­ten pork­ka­mies ui­te­taan! Noh, sii­tä mi­nul­la ei ole oma­koh­tais­ta ko­ke­mus­ta, sil­lä nuot­ta­päi­vän jäl­keen on ai­na pääs­syt vat­ta pys­tys­sä nuk­ku­maan...

Kaikkia nuottakaloja ei kuitenkaan pannulla paistettu, vaikka kalastaja kohotti niin tekemään. Osa reeskoista päätyi purkkikalaksi, jota itse kalastajakin pääsee nyt testaamaan. Kalapurkkien lisäksi annoin Mäenpäälle myös pari pussia vasta nostettuja perunoita.

Nuottaus on kalakannan hoitoa

– Se on juu­ri­kin sitä. Nuo­tal­la pyy­de­tään pien­tä ”ros­ka­ka­laa” pois kook­kaam­pien yk­si­löi­den tiel­tä. Ja se on päi­vän sel­vää, et­tä kala ei tuol­la mei­dän nuot­ta­ka­las­tuk­sel­la jär­ves­tä lopu.

– Se, et­tä kuin­ka mon­ta ker­taa me nuot­taam­me ke­sän ai­ka­na, riip­puu sii­tä, et­tä mi­ten ih­mis­ten lo­mat sat­tu­vat yh­teen. On ol­lut sel­lai­sia ke­siä, et­tä nuo­tal­le ol­laan men­ty vain pari ker­taa, mut­ta jos­kus nuot­taus­ker­to­ja on ker­ty­nyt liki kym­me­nen.

Nuot­tauk­seen tar­vi­taan mi­ni­mis­sään kak­si ka­las­ta­jaa. Op­ti­maa­li­ses­sa nuot­taus­po­ru­kas­sa on ne­li­sen hen­keä.

– Ylä­ra­jaa­han ei pe­ri­aat­tees­sa ole. Jos po­ruk­kaa al­kaa ol­la oi­kein pal­jon, niin sil­loin­han ve­neis­sä tup­paa ole­maan tun­gos­ta. Eli suu­res­ta apu­jou­kos­ta voi ol­la jos­kus jopa hait­taa, Mä­en­pää nau­res­ke­lee.

Nuot­ta­mie­hen mu­kaan Vas­tus­jär­ven sii­ka­kan­ta on hy­väs­sä ja­mas­sa.

– Nuo­tan poh­jal­le ek­syy ai­na pari kook­kaam­paa­kin yk­si­löä, ja saa­vat­han kaa­mas­lai­set Vas­tuk­sel­ta tal­ven ruo­ka­ka­lat juo­muk­sil­la. Toki jär­ves­sä asuu myös mel­koi­sen ko­koi­sia ro­ko­tii­le­jä ja ah­ve­nia, joi­ta on myös mu­ka­va jal­lit­taa.

Mä­en­pään ka­las­tuk­set kes­kit­ty­vät suu­rim­mil­ta osin nuot­tauk­seen. Vir­ve­liä hän ker­too ul­koi­lut­ta­van­sa joka kesä, mut­ta hy­vin sa­tun­nai­ses­ti. Myös uit­to­lau­dan käyt­tö on mie­hel­le tut­tua puu­haa.

– Toki juo­muk­set tu­lee ka­ve­rei­den kans­sa mök­ki­reis­suil­la las­ket­tua. Ai mik­si­kö juo­muk­set? No se­hän on pe­rin­tei­käs pyyn­ti­muo­to, jota on mu­ka­va vii­kon­lo­pun ai­ka­na har­ras­taa, ja siel­tä­hän sen var­mim­man ka­lan saa. Tai ai­na­kin jos tuo­ta nuot­taus­ta ei las­ke­ta mu­kaan.

– Mei­dän nuot­ta­kau­tem­me päät­tyy sii­hen, kun pui­den leh­det al­ka­vat pu­toil­la. Syk­syl­lä kala al­kaa liik­kua koh­ti sy­vem­piä ve­siä, ja tuol­loin nuot­ta on hyvä lait­taa suo­si­ol­la tal­vi­te­loil­le.

Ke­sä­ka­las­tus­kau­den pää­tös ei tuo­ta Mä­en­pääl­le hai­ke­aa miel­tä, sil­lä syk­sy on erä­hen­ki­sel­le mie­hel­le pa­ras­ta har­ras­tu­sai­kaa.

– Syk­syl­lä ka­las­tus­hom­mat siir­re­tään si­vuun, ja ale­taan vaa­ni­maan met­sän elu­koi­ta. Täs­sä sitä jo odo­tel­laan rie­kon­pyyn­nin al­ka­mis­ta, ja toki hir­ven­pyyn­tiä myös. Eli kyl­lä li­haa on jon­kun­lai­ses­sa muo­dos­sa lu­vas­sa.

– Hir­ven­pyyn­nis­sä met­säs­tä­jil­lä täy­tyy ol­la maa­lais­jär­ki pääs­sä. Lu­pia myön­ne­tään hir­mui­sia mää­riä, mut­ta ei nii­tä elu­koi­ta ai­van niin pal­joa tun­nu tuol­la luon­nos­sa ole­van, Mä­en­pää poh­tii.

Vil­le Vaa­ra­la