A-
A+
A-
A+
– Siinä olis toimittajalle pari kiloa puhkottua Vastusjärven reeskaa. Kalastajan vinkki: pikkuinen pyöräytys jauhoissa ja voin kanssa tuoreeltaan pannulle, Paavo Mäenpää opastaa reeskoja ojentaessaan.
Paavo Mäenpää muutti vuosi siten Tampereelta Ivaloon. Mies kertoo paluumuuttajan Ivalon olevan hyvä paikka asua; palvelut pelaavat, ja erähenkiselle ihmiselle harrastusmahdollisuudet ovat hyvin lähellä.
– Lomat tuli Tampere vuosina aika hyvin vietettyä näillä perillä, syksyisin mettällä, ja talvisin kelkan päällä Kaamasessa. Takasin Etelä-Suomeen oli aina jokseenkin kurja lähteä, joten asiallehan piti sitten tehdä jotain.
– Ja tässähän avautui oiva paikka oikaisulle... 31.07.2019 julkaistussa Inarilaisessa toimittaja Ville Vaarala haastatteli minua vesikrosseissa. Toimittaja oli kirjoittanut galluppiin seuraavasti: ” –Tämä oli tällainen pikavisiitti kotikonnuille. Krossithan ne olivat se pääsyy, miksi tänne tultiin. ” Tämä ei suinkaan pitänyt paikkaansa, vaan kotikonnuille tultiin nuottaamaan. Vesikrossit olivat vain hyvä lisä tuolle reissulle, mutta kyllä kesänuottaus on aina ollut, ja tulee aina olemaan, se kesän kohokohta, Mäenpää oikaisee.
Mäenpään perheen perinteikäs nuottauspaikka löytyy heidän kotikylältään Kaamasesta, Vastusjärvestä.
– Vastusjärven nuottareeskaa parempaa kalaa saa etsimällä etsiä, ja uskonpa, että etsimiseksi se jääkin. Ihan tarkkaan en osaa sanoa kuinka vanha tuo meidän nuottamme on, mutta isäukko (Kyösti Mäenpää) on minun ikäisenäni nuotalla pyytänyt. Eli on se nuotta monen monta vuosikymmentä nähnyt.
– Minähän olen nuotannut niin pitkään kuin vain muistan, veneessä ollaan oltu mukana heti kun sinne on saanut itsensä omin jaloin punnerrettua. Toki aivan ensimmäisillä kerroilla minusta ei ollut apupojaksi, mutta kouluikäisenä porkkamiehen rooli tuli hyvin tutuksi.
Mäenpää kertoo porkkamiehen olevan tärkein henkilö nuotan vedossa.
– Kalasaalis riippuu täysin porkkamiehen touhuista. Hänen tehtävänään on pukata kuplaa veden alle, ja täten estää kalojen karkaaminen verkon ohi veneiden välistä.
Porkkamies tietää aina nuottapäivänä olevansa vastuussa kalansaaliin määrästä. Mäenpään mukaan kuplanpukkaajan työnjälkeen liittyy liuta vanhankansan uskomuksia.
– Yksi parhaista on ehdottomasti se, että jos tulee vesiperä, niin sitten porkkamies uitetaan! Noh, siitä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, sillä nuottapäivän jälkeen on aina päässyt vatta pystyssä nukkumaan...
Kaikkia nuottakaloja ei kuitenkaan pannulla paistettu, vaikka kalastaja kohotti niin tekemään. Osa reeskoista päätyi purkkikalaksi, jota itse kalastajakin pääsee nyt testaamaan. Kalapurkkien lisäksi annoin Mäenpäälle myös pari pussia vasta nostettuja perunoita.
– Se on juurikin sitä. Nuotalla pyydetään pientä ”roskakalaa” pois kookkaampien yksilöiden tieltä. Ja se on päivän selvää, että kala ei tuolla meidän nuottakalastuksella järvestä lopu.
– Se, että kuinka monta kertaa me nuottaamme kesän aikana, riippuu siitä, että miten ihmisten lomat sattuvat yhteen. On ollut sellaisia kesiä, että nuotalle ollaan menty vain pari kertaa, mutta joskus nuottauskertoja on kertynyt liki kymmenen.
Nuottaukseen tarvitaan minimissään kaksi kalastajaa. Optimaalisessa nuottausporukassa on nelisen henkeä.
– Ylärajaahan ei periaatteessa ole. Jos porukkaa alkaa olla oikein paljon, niin silloinhan veneissä tuppaa olemaan tungosta. Eli suuresta apujoukosta voi olla joskus jopa haittaa, Mäenpää naureskelee.
Nuottamiehen mukaan Vastusjärven siikakanta on hyvässä jamassa.
– Nuotan pohjalle eksyy aina pari kookkaampaakin yksilöä, ja saavathan kaamaslaiset Vastukselta talven ruokakalat juomuksilla. Toki järvessä asuu myös melkoisen kokoisia rokotiilejä ja ahvenia, joita on myös mukava jallittaa.
Mäenpään kalastukset keskittyvät suurimmilta osin nuottaukseen. Virveliä hän kertoo ulkoiluttavansa joka kesä, mutta hyvin satunnaisesti. Myös uittolaudan käyttö on miehelle tuttua puuhaa.
– Toki juomukset tulee kavereiden kanssa mökkireissuilla laskettua. Ai miksikö juomukset? No sehän on perinteikäs pyyntimuoto, jota on mukava viikonlopun aikana harrastaa, ja sieltähän sen varmimman kalan saa. Tai ainakin jos tuota nuottausta ei lasketa mukaan.
– Meidän nuottakautemme päättyy siihen, kun puiden lehdet alkavat putoilla. Syksyllä kala alkaa liikkua kohti syvempiä vesiä, ja tuolloin nuotta on hyvä laittaa suosiolla talviteloille.
Kesäkalastuskauden päätös ei tuota Mäenpäälle haikeaa mieltä, sillä syksy on erähenkiselle miehelle parasta harrastusaikaa.
– Syksyllä kalastushommat siirretään sivuun, ja aletaan vaanimaan metsän elukoita. Tässä sitä jo odotellaan riekonpyynnin alkamista, ja toki hirvenpyyntiä myös. Eli kyllä lihaa on jonkunlaisessa muodossa luvassa.
– Hirvenpyynnissä metsästäjillä täytyy olla maalaisjärki päässä. Lupia myönnetään hirmuisia määriä, mutta ei niitä elukoita aivan niin paljoa tunnu tuolla luonnossa olevan, Mäenpää pohtii.
Ville Vaarala
TIETOLAATIKKO