Luon­to­po­lun en­si as­ke­lil­la koh­ta­sin pik­kui­sen lin­nun, tou­hu­si omi­aan pu­si­kos­sa ai­van vie­res­sä, sit­ten löy­sin it­se­ni rau­hal­li­sel­ta vir­taa­van ve­den pai­kal­ta. Ne muu­ta­mat ih­mi­set, jot­ka po­lul­la liik­kui­vat, oli­vat omi­tui­sen hil­jaa, eh­kä tuo paik­ka hil­jen­tää... Kah­den ki­lo­met­rin pol­ku oli help­po kul­kea, por­tais­sa piti to­sin ol­la tark­ka. Opas­kylt­te­jä tuli lu­et­tua, saa­men sa­no­ja yri­tin saa­da pää­hä­ni ja ko­ti­mat­kal­la näin vie­lä sa­teen­kaa­ren pät­kän häi­väh­dyk­sen­kin.

Ter­vei­sin

Tar­ja Kou­vo