A-
A+
A-
A+
Inarilainen juomuksilla, osa 6
– Olen mielenkiinnolla seurannut, että ketäs teillä on ollut täällä kokemassa näitä verkkoja. On hieno juttu, että tallainen paikalliskulttuurin palanen on tuotu tähän Ivalon keskustaan. Minusta on mukavaa, että tallainen juttu on keksitty, tämä rytmittää varmasti mukavasti toimittajankin viikkoa. Ja sekään ei ole huono asia, että lehdessä kerrotaan tarinoita, jotka kiinnostavat varmasti kaikkia paikallisia. Me lukijat saamme jännityksellä odottaa, että koska sieltä alkaa nousta suokuokalla kalaa, Toni K. Laine veistelee verkkoa kokiessaan.
Poimin viime viikolla pyykkäämäni ja selvittämäni verkon mukaan Inarilaisen toimituksesta ja painelen pihamaan parkkipaikalle. Nostamme Jaakko Peltomaan auton takakontista ahkion auringonpaisteeseen. Minä käännän nokkani kohti Ivalojoen jäätä, Peltomaa jää tällä kertaa toimituksen lämpöön, ja mukaani lähtee tällä kertaa toimittajakollega Sodankylästä. Lapin Lehtikustannus Oy:n toimitusjohtaja Jari Haavisto ajeli aamusella Ivaloon, sovimme hänen kanssaan treffit K-Market Petsamontien parkkipaikalle.
Vedän ahkiota TakaLapin Poikien lukkoliikkeen ohitse ja nostan kättä sisällä aamukahvia nauttivalle Suonnansalon Markulle, joka tiirailee touhujani virne kasvoillaan. Kohta liikkeen ovi avautuu, ja sieltä kurkistavat tutut kasvot viime viikolta.
– No kenet se sinä meinaat tällä kertaa ottaa kokukaveriksi, viime viikolla Inarilaisen juomukset kokenut Erkki ”Hartsu” Hannola karjaisee.
Vastaan, että tällä kertaa verkon tulee nostamaan Inarin kunnanjohtaja Toni K. Laine.
Erkki toivottaa meille kalaonnea, ja minä jatkan matkaani.
Haavisto vetää juuri kumisaappaita jalkaansa, kun saavun ”PikkuKoon” parkkipaikalle. Kysyn häneltä, että onko talviverkostelu tuttua puuhaa.
– Voi kuule, on tätä nuorempana harrastettu melkoisesti.
Lähdemme Haaviston kanssa aukaisemaan naru- ja kokuavannot, sillä kello alkaa lähentyä kymmentä. Nappaan ahkiosta Peltomaan pilkkikairan ja painan sen tukevasti Ivalojoen jäähän. Aavistelimme toimituksessa aivan oikein – jokijää on tylsyttänyt kairan terän, ja se täytyy viedä Pakasen Sepolle vaihdettavaksi. Vielä sillä yhden reiän sai kairattua, mutta sen tekeminen kävi jo työstä.
Kun alamme aukaisemaan kokuavantoa, niin samalla paikalle astelee tämänviikkoinen verkottelija, kunnanjohtaja Toni K. Laine. Laine ryhtyy heti tuumasta toimeen, ja naputtelee Fiskarsilla planeettaan jäätyneen pakastimen kannen irti.
– Tässä täytyy olla tarkkana, että kannen tiivisteet eivät jää matkasta, Laine sanoo kantta nostaessaan.
Kannen alta paljastuu sula avanto. Päätän kuitenkin leventää avantoa muutamalla kirveeniskulla, sillä pakkanen on viikon aikana kaventanut kokuavantoa muutamalla sentillä. Tuo uusi jääkerros on vielä hyvin ohutta, ja tämän vuoksi helposti poistettavissa.
Käymme vielä koukkaamassa verkon toisen pään naruavannosta, ja tulemme takaisin pelipaikoille.
Laine laskemassa puhdasta verkkoa vanhan ja limoittuneen tilalle.
Laine nostelee viikon limoittunutta verkkoa jäälle, ja toteaa sen olevan tyhjää täynnä.
– Jokivesi tekee tämän verkon melkoisen näköiseksi. En tiedä, minä olen ehkä väärä mies neuvomaan, mutta voisihan sitä ehkä tihentää näitä kokukertoja ja verkon vaihtoja. Jospa se kala tykkäisi enemmän siitä puhtaasta verkosta.
Laineelle tulee nyt täyteen neljä vuotta siitä, kun hänestä tuli Inarin kunnan johtaja. Muutto Inariin toi innokkaalle viehekalastajalle myös uusia kalastusmuotoja.
– Muuton jälkeen aloin opettelemaan myös verkostelua. Täällä on niin hyvät kalavedet, että niitä täytyy hyödyntää. Aluksi tuli tehtyä muutamia aloittelijanvirheitä, mutta kyllä sieltä silti aina muutama siika tarttui matkaan. Ja nyt se verkostelu alkaa vähän jopa sujua. Tänä vuonna ei ole juomuksista vielä siikoja tullut, mutta muita kaloja onnestaan on. Pidämme yhteisverkkoja naapurin kanssa, ja saimme yksi kerta pari komeaa nieriää. Sen lisäksi verkoista on tullut ainakin matikkaa.
Kysyn, että meneekö made Laineiden perheessä soppakattilaan ja saan myöntävän vastauksen.
– Kyllä se keitoksi menee. Matikastahan pystyy tekemään vähän kaikenlaista, mutta madekeitto on aina se keskitalven ruoka. Se on erittäin maukasta. Matikasta jos ottaa nahan talteen, niin siitähän käsityövelhot loihtivat mitä vaan.
Talvella Laineen ja hänen naapurinsa yhteisverkkoon ei ole eksynyt haukia.
– Kesällä noita hauen pyörittämiä verkkoja on joutunut setvimään, mutta viime aikoina hauet ovat olleet jossain muualla. Ja jos hauki tulee saaliiksi, niin se menee aina ruokakalaksi. Minun mielestä tämä pohjoisen hauki on erittäin herkullinen, varsinkin jos sitä vertaa etelän vastinkappaleeseensa. Ei muuta kuin hauki voin kanssa pannulle, ja ehkä vähän jotain panerointia siihen päälle, niin onhan se mahtava kala.
– Taas näyttää siltä, että toimittajan pyykkikone pääsee pyörimään ihan urakalla, Toni K. Laine naurahtaa jään alta vetänyttä verkkoa katsellessaan.
Verkostelu ei ole ainoa uusi kalastusmuoto, jonka muutto Inariin toi Laineelle tullessaan. Mies kertoo, että hänen mielestään siika on kesäisin helpompi saada saaliiksi muulla tapaa, kuin verkostelemalla.
– Jos kelit sattuu suosimaan, niin siikaa saa hyvin kesäiltoina ja -öinä soutamalla. Kun tulin tänne, niin siian soutu-uistelu oli minulle aivan vierasta. Yksi kaveri kuitenkin näytti kuinka se tapahtuu, ja siitä se innostus sitten lähti. Siian soutu-uistelua tulee harrastettua varsinkin nyt, kun me muutimme Inarin Kirkonkylälle ja Inarijärven rantaan. Tyynenä ja lämpimänä kesäiltana siika on hanakka puraisemaan pieneen vaappuun. Sellaiset seuraavan päivän ruokakalat sieltä on aina tullut, tyhjiä reissuja ei ole kohdalle sattunut, jos olosuhteet ovat olleet kohdallaan.
– Siian uistelu on rauhallista touhua, siinä ei tarvitse paljoa hikoilla. Siika tahtoo ottaa silloin kiinni, kun vaapun vauhti hidastuu, ja se lähtee nousemaan ylöspäin. Se ei ole kiireisen miehen hommaa, vaan pikemminkin sellaista mielen rentouttamista, Laine jatkaa.
– Vai että taas oli verkot tyhjät. Kukkalan Ryynen rantahan on hieno kalapaikka. Noh, sehän täytyy teidän laittaa toinen verkko tai parit koukut siihen nykyisen vierelle. Nyt kun kaamos on selätetty, ja valoa alkaa olla enemmän, niin sehän siikakin liikkuu jo paremmin. Ravinto alkaa tulla esille, joten kalalla on enemmän aihetta liikkua, ja rannanviertähän se siika siellä menee, Inarilaisen toimituksessa asioinut ammattikalastaja Matti Ropponen opastaa.
Laine kertoo avanneensa pilkkikauden parin kilon ahvensaaliilla. Kalat nousivat jäälle 10 minuutin pikasyönnin aikana.
– Harreja en ole vielä löytynyt, mutta ahven on tuntunut olevan liikkeellä. Kelit näyttävät olevan kohillaan, ja nyt näyttää olevan vielä pitkä korkeapaineen jakso. Sehän näyttää siltä, että tässähän voisi alkaa kohta harjuskin syömään. Ehkä jo lähipäivinä, jos ilmanpaineet pysyvät vakiona.
– Parhaimmat pilkkikelithän alkavat olla nyt muutenkin käsillä. Jos olet Inarissa maaliskuun puolivälistä huhtikuun puolivälin, niin paras tapa viettää aikaa on painua pilkille, Inarin kunnanjohtaja Toni K. Laine vakuuttaa.
Ville Vaarala
Katso Toni K. Laineen videohaastattelu Paikallislehti Inarilaisen
Youtube-kanavalta. Videohaastattelun on toimittanut Jari Haavisto.TIETOLAATIKKO