A-
A+
A-
A+
Ohcejoga Utsjoen Ursa ry
Joulukuun iltojen tähtitaivas on samassa asennossa kuin loppukesän yötaivas: Orion, Härkä, Ajomies ja Kaksoset sekä Nieida Käreg Ison Hirven sarvissa ovat jälleen keskeisessä asemassa iltataivaan näkyminä.
Täysikuu loistaa 19.12. Härän tähdistössä.
Talvipäivän seisaus on 21.12.
Kuukauden kohde: Joulumeteorit. Meteoreista Geminidit (4.-20.12., maksimi yöllä 13./ 14.12.) ja Ursidit eli Pienen Karhun meteorit (17. - 26.12., maksimi 22.12.) ovat niitä joulukuun tähdenlentoja, joita voi havaita siis joulukuun alku- ja loppupuolella.
Jouluinen Arktisen Aikavaelluksen reitti on mitä ilmeisimmin eksoottisimmillaan: Arktinen Aikavaellus – Vaellus läpi aikakausien
Tähtitaivaan ajankohtaisen kartan mille päivälle ja kellonajalle tahansa voi hankkia netitse Ursan sivulta: https://www.ursa.fi/taivaalla/tahtikartta
Orionin kookas ja hyvin hahmottuva tähtikuvio hallitsee nyt iltayön tähtitaivasta. Samalla Ison Hirven tähtikuvio on myös hahmoteltavissa samoihin kellonaikoihin. Plejadit eli "Nieida käreg" on sekin hyvin esillä kaamoksen "ajannäyttäjänä" osana Isoa Hirveä.
Jupiter-planeetta on hyvin näkyvissä iltataivaalla, joten sitä voi edelleen katsella vaikka kaukoputkin. Tosin se näkyy tammikuun edetessä huonommin.
Maa-planeetta on vuotuisella aurinkomatkallaan lähinnä Aurinkoa eli perihelissä 4.1. klo 8.55, vaikka toisinhan tuon kuvittelisi olevan. Maan ja Auringon välimatka on tuolloin 147,1 miljoonaa kilometriä.
Lähimmän tähtemme Auringon näennäinen yläreuna nousee Utsjoen horisontin yläpuolelle 17.1., jolloin kaamoksen selkäkin alkaa jälleen taittua.
Meteoreista Kvadrantidit ovat vuoden ensimmäinen ja yksi vuoden kolmesta runsaimmasta tähdenlentoparvista, jonka paras aika havainnoille lienee tiistaina 4.1. aamuyöllä.
Mutta ehkä mielenkiintoinen seurattava on edelleen Orionin tähtikuvio sumuineen ja sen punainen jättiläistähti Betelgeuse (tähtikuviossa ylävasemmalla oleva tähti). Tähden etäisyys on viimeisimpien arvioiden mukaan noin 620 valovuotta meistä, joten silmiimme nyt tuleva valo on lähtenyt sieltä matkaan alkupuolella 1400-lukua eli on varsin ”keskiaikaista” valoa.
Kuukauden kohteena on ”Tähden jäämistö” eli M1 eli Rapusumu Härän tähdistön Tianguanin vieressä. Vuonna 1054 kiinalaiset huomasivat Valkoisen tiikerin tähdistössä vieraan tähden, joka erottui kirkkaimmillaan taivaalla jopa keskellä heinäkuista päivää. Tämä Rapusumu on kiinalaisten tuolloin havaitseman supernovan jäänne.
Toisaalta ”Elinkelpoisen planeetan kesälukio” avaa ilmoittautumissivunsa Kesälukioseuran nettipalvelussa tammikuun loppupuolella 25.1. : https://kesalukioseura.fi/kurssitoiminta/kesalukiot/
Arktista aikavaellusta voi käydä katsomassa sitäkin myös netissä: Arktinen Aikavaellus – Vaellus läpi aikakausien.
Taivaan kirkkaimmaksi sanottu tähti Sirius löytyy iltayöstä eteläisestä horisontista, jolloin samalla Orion on keskeisin tähtikuvio lounaisella taivaalla. Niinpä yhdeksi kuukauden kohteeksi voidaan nimittää ”Tähtien kehtoa”, Orionin suurta kaasusumua M42. Sen sisällä syntyy edelleen uusia tähtiä. Keskellä sumua on Trapetsiksi kutsuttu pieni tähtijoukko, jolla on ikää vain noin 300 000 vuotta.
Varsinaisena kuukauden kohteena ovat kuitenkin Bode ja Sikari: Ison Karhun galaksiparit Bode, M81 ja Sikari, M82 löytyvät ehkä helpoiten Otavan laatikon vastakkaisten nurkkatähtien Phecdan ja Dudhen avulla tähtikarttaa hyödyntäen.
Jupiter on katoamassa Auringon loisteeseen, joten paljain silmin havaittavien planeettojen suhteen tähtitaivas on Lapissa varsin aneeminen.
Jääsumuja, kangastuksia ja refraktioilmiöitä (taittumisilmiöitä) nähdään pakkaskeleillä mm. järvien jään yllä. Helmiäispilviäkin on nähtävillä värikkäinä auringonlaskun ja -nousun suunnissa.
Leijonan tähdistössä Algieba on kaksoistähti ja sen komponentit erottuvat kaukoputkella oranssisena ja keltaisena: molemmat ovat jättiläistähtiä. Reguluskin on hyvin näkyvillä.
Elinkelpoisen planeetan kesälukion sivuja kannattaa käydä katsomassa oheisesta linkistä, ilmoittautuakin sen kautta voi: https://kesalukioseura.fi/kurssitoiminta/kesalukiot/ ja Arktinen aikavaellus on tarjolla myös netitse: Arktinen Aikavaellus – Vaellus läpi aikakausien.
Planeettataivas on maaliskuussa hyvin aneeminen eli käytännössä paljain silmin ei niitä näy Lapin taivaalla.
Leijonan selkeästi hahmotettava tähtikuvio on etelässä iltayöstä. Sen kirkkain tähti Regulus muodostaa yhdessä sen yläpuolella olevan Leijonan ”pään” kanssa sirpin tapaisen kuvion.
Kevätpäiväntasaus on 20.3.. Aurinko on tuolloin Kalojen tähdistössä ja siirtyy ekliptikan ylitse taivaanpallon pohjoiselle puoliskolle. Tuosta hetkestä lähtien päivä alkaa selkeästi pidetä Ylä-Lapissa rivakammin kuin muualla Suomessa. Revontulia näkyy tilastollisesti eniten kevät- Ja syyspäiväntasausten aikoihin, kun Maan magneettinen akseli on kohtisuorassa Auringon suuntaa vastaan.
Utsjoella jatkuu Arktisen Aikavaelluksen toteuttaminen yhteistyössä mm. Metsähallituksen kanssa. Vastuullisen matkailun periaatteen mukaisesti Ohcejoga Utsjoen Ursa ry toivoo mukaan myös matkailuyrittäjiä sekä porotalouden ihmisiä ja muita asiasta kiinnostuvia: Arktinen Aikavaellus – Vaellus läpi aikakausien
”Elinkelpoisen planeetan kesälukiosivuilta” voi katsoa ilmoittautumisohjeita: https://kesalukioseura.fi/kurssitoiminta/kesalukiot/
Huhtikuussa ovat viimeiset pimeät tähtiyöt koko Suomen alueella. Utsjoella viimeinen kevään pimeä yö on 10.4..
Haloilmiöitä näkyy keväällä varsin runsaasti. Arktisen Aikavaelluksen projekti edistyy Arktinen Aikavaellus – Vaellus läpi aikakausien, ja ilmoittautumisia ”Elinkelpoisen planeetan kesälukioon” otetaan vastaan sivulla: https://kesalukioseura.fi/kurssitoiminta/kesalukiot/
Aurinko nousee Utsjoen horisontin yläpuolelle 16.5., jonka jälkeen se paistaa yhtäjaksoisesti noin kaksi ja puoli kuukautta laskien seuraavan kerran 28.7. Arktinen Aikavaellusprojekti kehittyy edelleen Arktinen Aikavaellus – Vaellus läpi aikakausien , ja ilmoittautumisia Elinkelpoisen planeetan kesälukioon otetaan vastaan: https://kesalukioseura.fi/kurssitoiminta/kesalukiot/
Kesäpäivän seisaus on 21.6.. Aurinko on tuolloin Härän tähdistössä ja on tuolloin myös korkeimmillaan pohjoisella pallonpuoliskolla. Kravun kääntöpiirillä 23. leveysasteella Aurinko on keskipäivällä pään yllä eli zeniitissä.
Arktisen polun viimeistely alkaa olla valmis kesäkuun lopulla: Arktinen Aikavaellus – Vaellus läpi aikakausien.
Elinkelpoisen planeetan kesälukioon ilmoittautumisen loppuhetketkin alkavat olla käsillä: https://kesalukioseura.fi/kurssitoiminta/kesalukiot/
Maa on auringonympärysmatkallaan aphelissa eli kauimpana Auringosta 4.7. klo 10.11., jolloin etäisyys Aurinkoon on noin 152,1 miljoonaa kilometriä. Utsjoella Aurinko laskee ensimmäisen kerran kesän aikana 28.7., jolloin runsaan kahden kuukauden päivä kääntyy taasen iltaan.
Arktinen aikavaellus on parhaimmillaan: Arktinen Aikavaellus – Vaellus läpi aikakausien ja Elinkelpoisen planeetan kesälukio käynnistyy Utsjoen Kevolla 25.7. ja jatkuu heinäkuun loppuun: https://kesalukioseura.fi/kurssitoiminta/kesalukiot/. Tuo kesälukio jatkaa toimintaansa sitten Sodankylän geofysiikan observatoriolla aina 5.8. saakka.
Utsjoella ei vieläkään ole pimeää yön vaihetta. Näin ollen ainoa kunnolla havaittava taivaan ilmiö on itse asiassa Aurinko.
Elokuun näyttävimmät meteorit ovat Perseidit, joiden parasta havaintoaikaa on lauantain aamuyö 13.8. Arktisen Aikavaelluksen reitit ovat vaelluksille valmiit: Arktinen Aikavaellus – Vaellus läpi aikakausien ja Elinkelpoisen planeetan kesälukio toimii vielä Sodankylän observatoriolla perjantaihin 5.8. saakka.
Syyspäiväntasaus on 23.9. ja Aurinko siirtyy samalla taivaanpallon eteläiselle puoliskolle. Loppukuusta Ylä-Lapissakin alkavat yön tähdet näkyä, sillä pimeää on jo 6 tuntia. Lounaista tähtitaivasta hallitsee Kesäkolmio: Joutsenen Deneb, Lyyran Vega ja Kotkan Altair. Myös Linnunradan kaartuminen taivaankannen ylitse on nähtävillä loppukuusta myös Ylä-Lapissa.
Planeetoista Jupiter on oppositiossa 26.9. ja näkyy hyvin erityisesti puolen yön jälkeen. Saturnus näkyy sekin etelän suunnalla puolen yön jälkeen.
Kuukauden kohde: Mantereinen pilvi. Tämä Linnunradan tähti- ja kaasusumupilvi, Pohjois-Amerikka-sumu löytyy Joutsenen tähdistöstä Deneb-tähden lähettyviltä.
Revontuliakin saattaa olla jo nähtävillä, vaikka Auringon pilkkutoiminta on edelleen ehkä vielä vähäistä. Mutta Auringon koronapurkaukset saattavat edes auttaa revontulten esiintymistä runsaamminkin.
Arktisen Aikavaelluksen reitti on käytettävissä: Arktinen Aikavaellus – Vaellus läpi aikakausien
Lokakuun iltoina on Kesäkolmion lisäksi eteläisellä taivaalla nähtävillä erityisesti Pegasuksen neliö ja Andromedan galaksi. Näiden alapuolella ovat "vesitähdistön" Kalat, Valaskala ja Vesimies.
Meteoreitakin alkaa olla Ylä-Lapin taivaallakin nyt paremmin näkyvillä: Draconidit, Orionidit ja Tauridit antavat revontulten ohessa vaihtelua tähtitaivaan useinkin varsin staattiseen näkymään.
Jupiter on näkyvissä koko illan kuten Saturnuskin, joka tosin on varsin matalalla etelän suunnalla. Mars-planeetta on aamuvarhaisella varsin korkealla ja kuun loppupuolella sen kirkkaus kasvaa Sirius-tähden luokkaan.
Osittainen auringonpimennys on 25.10. puolen päivän tienoilla ja Utsjoella pimennys on jälleen kerran Suomessa suurimmillaan klo 13.18 noin 69%.
Kuukauden kohde: Helvetios ja Dimidium. Helvetios eli 51 Pegasi löytyy Pegasusneliön oikealta kyljeltä ja on juuri ja juuri nähtävillä paljain silmin ( 5,5 mangitudia). Helvetios on auringonkaltainen tähti, jolta löydettiin planeetta vuonna 1995. Tämä tähteä kiertävä planeetta sai nimekseen Dimidium ja on massaltaan noin puolet Jupiterista. Löytäjät Mayor ja Queloz saivat löydöstään Nobelin vuonna 2019.
Perinteinen vuosittainen kansainvälinen tapahtuma on avaruusviikko, joka ajoittuu jälleen 4. - 10.10. päiville. Mitkä asiat ovat tuolloin keskiössä, se selvennee paria kuukautta ennen. Arktisen Aikavaelluksen tapahtuma kuuluu olennaisena osana avaruusviikon ohjelmaan: Arktinen Aikavaellus – Vaellus läpi aikakausien
Auringon yläreuna vaipuu Utsjoen horisontin alapuolelle 25.11. ja polaariyö eli kaamos alkaa. Seuraavan kerran päivänsäteet näkyvät sitten vajaan kahden kuukauden päästä 17.1.2023.
Jättiläisplaneetat Jupiter ja Saturnus näkyvät iltataivaalla, tosin Saturnus varsin matalalla eteläisessä horisontissa. Mars on nähtävillä Härän tähdistössä koko ajan kirkastuen kuun loppua lähestyttäessä.
Pegasusneliö ja Andromeda ovat iltataivaan kookkaita eteläisiä kohteita, mutta idän suunnalta kiertyvät Ison Hirven merkittävimmät tähdistöt, Härkä, Kaksoset, Perseus ja Kassiopeia sekä osa Orionia ja Ajomiestä ja myös Plejadit (Nieida käreg) antavat katsojalle pientä aivovoimistelua hahmottaa Iso Hirvi syystalven taivaalla.
Kuun täydellinen pimennystapahtuma on 8.11., mutta tapahtuman näkyminen syvimmillään ei Suomessa onnistu, vain loppuvaiheen osittainen pimennys saattaa olla nähtävillä hyvin vaatimattomana Utsjoella.
Meteoreista Leonidit ovat perinteisesti ne tähdenlennot, joita voi 17/18.11. yöllä näkyä runsaamminkin.
Kuukauden haasteellinen kohde: Näkötesti taivaalla. Plejadit eli Messier 45 eli Seulaset eli Nieida käreg eli Väinämöisen virsunjälki on avoin tähtijoukko, iältään noin 100 miljoonaa vuotta. Siihen kuuluu noin 500 tähteä, mutta paljain silmin niitä voi havaita tavallisesti seitsemän, mutta tarkkanäköisimmät hyvissä olosuhteissa jopa 15 tähteä. Uskomusten mukaan lukumäärä kertoo jäljellä olevien elonpäivien määrän vuosikymmeninä.
Arktisella Aikavaelluksen polulla kosmoksen olemus sekä käytännössä että teoriassa on varmasti tajuntaa räjäyttelevä kokemus: Arktinen Aikavaellus – Vaellus läpi aikakausien
Joulukuun iltojen tähtitaivas on samassa asennossa kuin loppukesän yötaivas: Orion, Härkä, Ajomies ja Kaksoset sekä Nieida Käreg Ison Hirven sarvissa ovat jälleen keskeisessä asemassa iltataivaan näkyminä.
Planeetta Mars on oppositiossa 8.12. ja sijaitsee Härän tähdistössä. Jupiter ja Saturnus ovat iltataivaalla, mutta Saturnus näkyy jos näkyy tuolloin kovin heikosti eteläisessä horisontissa.
Täysikuu loistaa 8.12. sekin Härän tähdistössä, joten se häiritsee Marsin oppositiovaiheen näkyvyyttä.
Talvipäivän seisaus on 21.12.
Kuukauden kohde: Paholaisen tähti. Perseuksen tähti Algol on liitetty milloin hirviöön, milloin vampyyriin ja milloin itse paholaiseen. Se selittyy tähden kirkkauden jaksollisilla muutoksilla noin kolmen vuorokauden jaksossa. Tällöin kirkkaus vaihtelee 2.3 ja 3,5 mangitudin välillä. Algolin kirkkaus on minimissään esim. 18.12. klo 21.01 ja 21.12. klo 17.50. Tähden pimennysjakso tunnettiin jo muinaisessa Egyptissä. Koska Algol on tosiasiassa kolmoistähti ja sen kaksi komponenttia kiertää toisiaan siten, että Maasta katsottuna ne peittävät vuoroin toisensa.
Jouluinen Arktisen Aikavaelluksen reitti on mitä ilmeisimmin eksoottisimmillaan: Arktinen Aikavaellus – Vaellus läpi aikakausien
Tähtitaivaan ajankohtaisen kartan mille päivälle ja kellonajalle tahansa voi hankkia netitse Ursan sivulta https://www.ursa.fi/taivaalla/tahtikartta
Juhani Harjunharja, Ohcejoga Utsjoen Ursa ry
TIETOLAATIKKO