Kaamasen kyläkauppa sulkee ovensa
"Te olette rajajoukkojen miehiä"
Koska kelkkakansa pääsee ajamaan reiteillä?
Uudenjoen henki ei unohdu
Ihmisoikeudet ja saamelaiset
Inarin kunnan koronatiedote
Sami Giellagáldun inarinsaamen kielijaostoon Anna Morottaja ja Hannu Kangasniemi
Toistuva tuhkasade kiusaa Ivalon keskustassa
Lukijan kuva
Anna palautetta ja vastaa seurakuntakyselyyn!
A-
A+
"Te olette rajajoukkojen miehiä"
– Te olette rajajoukkojen miehiä, tiedustelijoita. Te olette osa yli satavuotista viestiketjua. Olkaa ylpeitä siitä, että olette suorittaneet varusmiespalveluksen juuri Ivalossa, niin teitä edeltäneetkin sukupolvet tekevät, sanoi Lapin rajavartioston komentaja Jarkko Alén puheessaan kotiutuville varusmiehille.
Lapin rajavartioston Ivalon Rajajääkärikomppania kotiutti saapumiserän 1/20 varusmiesjohtajat ja saapumiserän II/20 miehistön 17.12.2020. Kotiutuvat johtajat astuivat palvelukseen tammikuussa 2020 ja miehistö heinäkuussa 2020. Kaikkiaan kotiutettiin 17 reservin vänrikkiä, 29 aliupseeeria ja 49 rajajääkäriä. Pääosa kotiutettavista sijoitetaan rajajoukkojen reserviin.
Komentaja Jarkko Alén otti puheessaan kotiutuville varusmiehille esille koko maailmaa kurittaneen koronapandemian, joka on vaikuttanut myös varusmiesten palvelusaikaan ja sen järjestelyyn. Koulutusjaksot ovat olleet tavallista pidempiä ja lomilla on täytynyt noudattaa erityistä varovaisuutta. Korona-aika on vaatinut varusmiehiltä, heidän läheisiltään ja samoin myös kouluttajilta, sopeutumista. Komentaja muistutti, että tehdyt toimenpiteet ovat kuitenkin olleet tehokkaita ja tästä erinomaisesta toiminnasta kuuluu kiitos "teille kaikille".
Rajavartiolaitos on antanut oman panoksensa siihen, että Suomi on onnistunut koronan hallinnassa erittäin hyvin. Tilanne on pysynyt hallinnassa ja terveydenhuollon kapasiteetti on riittänyt potilaiden hoitamiseen.
– Tästä meidän on kiittäminen yhteiskunnassamme oikea-aikaisesti tehtyjä toimenpiteitä epidemian rajoittamiseksi sekä erityisesti sitä, että ihmiset, kansalaiset, te kaikki, olette jaksaneet noudattaa annettuja suosituksia ja yleistä varovaisuutta omassa arjessanne, totesi komentaja, eversti Jarkko Alén.
Hyvähenkinen rajajoukko
Komentaja Jarkko Alén muisteli kesäistä valapäivää Raja-Joosepin kentällä. Silloin hän sanoi puheessaan, että Lapin rajavartioston tavoitteena on kouluttaa miehistä sotakelpoinen ja hyvähenkinen rajajoukko.
– Totesin, että palvelus Ivalossa on vaativaa, mutta kehotin teitä ottamaan sen haasteen vastaan ja olemaan aktiivisesti mukana palveluksessa. Lupasin silloin, että lopputulos olisi palkitseva.
Komentaja sanoi seuranneensa nyt kotiutuvien varusmiesten toimintaa erilaisissa harjoituksissa ja hän luonnehti heidän työtään erinomaiseksi. He ovat ottaneet annetut haasteet vastaan tosissaan ja saavuttaneet heille asetetut tavoitteet.
– Te olette tavoittaneet hyvän yhteishengen, rajajoukkojen hengen, sen hengen, missä annetut tehtävät toteutetaan mahdollisimman hyvin, palvelustovereihin luottaen, ja hänestä pidetään huolta. Onnittelen teitä palveluksen suorittamisesta sekä hyvästä yhteishengestä. Se yhteishenki on ainutlaatuista ja kehotankin muistamaan tämän kokemuksen myös toimissanne siellä siviilissä. Luottakaa omiin yhteisöihinne samalla hengellä.
Komentaja mainitsi, että hänen mieleensä jäi maastosta tiedustelijan tutkinnossa erityisesti kokelas Orassalon ryhmän hieno ja osaava toiminta.
"Voitte olla ylpeitä"
Komentaja Jarkko Alén sanoi olevansa varma, että jos Luton miesten veteraanisukupolvi olisi nyt osallistumassa kotiutuvien varusmiesten juhlaan, niin he katsoisivat heitä luottavaisesti ja ylpeästi.
Hän otti puheessaan esille myös ampumaharjoituksessa sattuneen onnettomuuden, jossa luoti useaan kohteeseen osuttuaan kimposi lopulta palvelustoveriin. Selvitysten perusteella ammunta oli järjestetty varomääräysten mukaisesti, mutta asia käydään vielä läpi tarkasti ja kaikki seikat huomioidaan toiminnan kehittämisessä. Tapaukseen liittyen on tehty sisäinen turvallisuustutkinta yhteistoiminnassa Puolustusvoimien asiantuntijoiden kanssa ja lisäksi käynnissä on myöskin poliisin suorittama esitutkinta, mikä on normaali menettely tämänkaltaisissa tapauksissa.
– Haluan kertoa nämä asiat tässä tilaisuudessa, että tiedätte missä mennään. Haluan korostaa sitä, että me suhtaudumme palveluksen ja koulutuksen asianmukaisuuteen erittäin vakavalla tavalla. Toivon, että nämä ikävät tapahtumat eivät varjosta muuten erittäin hienosti sujunutta varusmiespalvelusta.
Komentaja totesi, että vaikka varusmiespalvelus päättyy huomenna, niin asevelvollisuus jatkuu.
– Te olette rajajoukkojen miehiä, te olette osa satavuotista viestiketjua. Olkaa ylpeitä siitä, että olette suorittaneet varusmiespalveluksen juuri Ivalossa, niin teitä edeltäneetkin sukupolvet tekevät.
Ivalossa kasvetaan rajakarhuiksi
– Meidän varusmiespalvelus Ivalossa oli pitkä ja koronapandemia teki siitä ikimuistoisen, vakuutti kotiutuvan varusmiehen puheen pitänyt vänrikki Pekka Silander. Rovaniemeltä kotoisin oleva Silander sanoi, että selviytymisharjoitus 30 asteen pakkasella, yön yli kestäneet harjoitukset ja tasotestit, ovat asioita, joita sopii vanhana muistella. Hän uskoi myös helikopterikyydin olevan sellainen kokemus, jota Ivalon miehet voivat muistella vanhoina miehinä.
– Jokainen pääsi kokeilemaan omia rajojaan ja ehkä hieman ymmärtämään paremmin sitä mitä maan veteraanit joutuivat sodissamme kokemaan. Tulimme tänne haastamaan itsemme ja meistä kasvoi kovakuntoisia rajakarhuja. Henki on komppaniassa hyvä ja ruuat hivelevät makuhermoja, kiitteli Silander, joka palkittiin Rajavartiolaitoksen sissiristillä sekä veteraanijärjestöjen rautaristillä tunnustuksena yhteisöllisyyden ylläpitämisestä.
Korona muutti suunnitelmia
Hyvillä mielin kotiutuskahveilla istuivat myös inarilaiset Veikka Mäenpää ja Vesa Orassalo. Tiedusteluryhmän tulenjohtajaksi koulutettu Mäenpää sanoi, että hänelle oli aina selvää, että varusmiespalvelus täytyy käydä Ivalossa.
– Tiesin, että tämä on sen verran kova paikka, että täällä varmasti saa testata omia rajojaan. Ja kun Ivalossa asuu muutenkin, niin tänne oli helppo tulla.
Orassalo naurahti, että hän päätti jo ala-asteella, että varusmiespalvelus täytyy käydä Ivalon Rajajääkärikomppaniassa.
– Palveluksesta jää hyvät muistot. Olihan tämä välillä rankkaa ja välillä vähän enemmän rankkaa. Korona aiheutti sitten omia juttuja henkiselle jaksamiselle. Kiinniolot olivat pitkiä, oltiin monia viikkoja kiinni ja siinä palvelustoverit tulivat tutuiksi, hän sanoi.
Orassalo oli ennen koronapandemian leimahtamista kuvitellut, että Ivalosta pääsee tasaiseen tahtiin viikonloppulomille kotiin lepäilemään, mutta korona muutti nämä suunnitelmat aivan täysin.
Orassalo ja Mäenpää tuumailivat, että siinä korona ehkä eniten näkyikin, että kiinniolot olivat pitkiä.
– Palvelus jatkui tutulla ja samalla porukalla. Toki perusturvavälejä otettiin huomioon eri käytänteissä ja siinäkin se näkyi, että AU-kurssi ja saapumiserä pysyivät erillään. Tavallaan tämä oli myös historiallinen juttu, että palvelimme tällaisena pandemia-aikana. Etenkin RUK:ssa tätä näkökulmaa mietittiin.
Nuorukaiset vakuuttivat, että ruoka on Ivalon Rajajääkärikomppaniassa juuri niin hyvää kuin kehutaan.
– Pakkiruokakin on Ivalossa parempaa kuin jossakin Haminassa. Kun pakkiruoka maistuu ja menee alas, niin samalla saa energiaa ja sitten sitä jaksaa. Maastokeikoilla syödään sitten sissimuonaa rinkasta, mutta sitäkin syö, kun on nälkä.
Nälkä, kylmyys, märkyys ja väsymyskin tulivat Inarin miehille tutuiksi. He arvelivat, että ehkä nälkä on tiedustelijalle pahin juttu. Kun maha kurnii, niin sitten kasvaa väsymys ja erilaiset negatiiviset tuntemukset. Sissiteltassa yöpymiset tulivat myös tutuiksi, mutta ehtivätpä nuorukaiset nukkua myös lumikuopassa. Kun työntyy hyvään makuupussiin ja makuualustana on kuusenhavuja, niin silloin saa makeat yöunet lumikuopassa.
– Talon kamppeet ovat hyviä. Mitään ei olisi pakko tuoda kotoa, mutta olen kuitenkin käyttänyt omaa kerrastoa, kun se on vähän kevyempi kuin tuo poolo, kertoi Orassalo.
Mäenpää kertoi, että seuraavaksi olisi suunnitelmissa opiskelua. Myös Orassalolla on opiskelupaikka mietinnässä ja nyt olisi haaveena päästä luokanopettajakoulutukseen Rovaniemelle.
– Tammikuussa olisi tarkoitus laittaa jo juomuksia. Viime kesänä en ehtinyt Näätämöjoelle kuin yhden kerran. Kun pääsin RUK:sta lomalle, niin oli heti selvää, että Näätämöjoelle mennään, vaikka lohitilanne olikin heikko. Mäenpään kanssa on jo vähän suunniteltu ensi kesälle kalareissua ja ehkäpä sitä sitten kävellään Äälisjärvelle, suunnitteli kovana kalamiehenä tunnettu Orassalo.
He antoivat kiitosta myös Ivalon rajasotilaskodille. Kun rymyää päivän metsässä ja pääsee iltasella käymään sotkussa, niin siellä voi nollata tilanteen ja rentoutua. Kiitosta saivat myös Ivalon munkit. Haminan munkit olivat kuulemma sellaisia, että ei niitä Ivalon miehet viitsineet edes ostaa.
"Laittakaa sänky kuntoon"
Isä Rauno Pietarinen antoi kotiutuville varusmiehille hengellistä evästystä ja hän kyseli ensin, että mikä mahtaa olla N.M.K.Y.
– Sehän on Nuorten miesten kristillinen yhdistys. Entä tiedättekö mikä on S.Ä.N.K.Y, tavasi Isä Rauno ja vastasi, että sehän on sänky. Ivalon Rajajääkärikomppaniassa miehet ovat monien muiden taitojen lisäksi oppineet miten petataan sänky.
– Pitäkää mielessänne tämä taito koko elämänne ajan. Kun aamulla heräätte, laittakaa se sänky kuntoon. Ihminen voi elämänsä aikana ja pitkin päivä joutua tilanteisiin, ettei mikään tunnu onnistuvan, mutta kun aamulla on sänky pedattu, niin jotain on saatu tehtyä.
Isä Rauno toivoi, että kotiin lähtevät varusmiehet muistaisivat millainen ryhmähenki komppaniassa kasvoi, kun toisilleen vieraat nuoret miehet eri puolilta Suomea oppivat tuntemaan toisensa.
– Porukassa saa enemmän aikaan. Aina tarvitaan tiimi. Näe ympärillesi. Suomi on monikulttuurinen maa, täällä on erilaisia näkemyksiä, ja se on rikkaus. Tiimin toimivuus edellyttää, että kykenemme ja haluamme olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa.
Isä Rauno totesi suomalaisten antavan usein helposti periksi. He tuumaavat, että pitäkää tunkkinne, olkoon koko homma.
– Meidän on kuitenkin aina yritettävä uudelleen. Ei pidä antaa periksi. Aina ei voi onnistua, mutta silti me yritämme uudelleen ja uudelleen. Silloin kun tilanne on kaikista vaikein ja synkin, niin silloin nousee esille kokemus, koulutus ja osaaminen. Silloin kysytään, mihin minä pystyn ja mitä varten minua on koulutettu.
Jaakko Peltomaa
Sotilaspastori Mauno Hepola muisteli, kuinka pilapiirtäjä Erkki Tantun eräässä työssä ikääntynyt neiti-ihminen rukoilee ja toteaa, ettei hän itselleen pyydä mitään, mutta "anna äidille hyvä vävy". Hepola muistutti, että neidin rukouksessa oli oikeastaan tärkeä opetus. Ei neiti rukoillut itselleen mitään, vaan hän vilpittömästi ajatteli sitä, mikä olisi äidille hyvä. Näin pitäisi olla elämässä yleensäkin, että kannattaa miettiä toisen hyvää ja pyrkiä auttamaan toista oman hyvän kustannuksella.
TIETOLAATIKKO
Luton Leuku-palkinnon saanut Elias Lintula:
Muutaman kerran otti lujille ihan oikeasti
Ylirajajääkäri Elias Lintula palkittiin saapumiseränsä parhaana Luton Leuku-palkinnolla. Helsingistä Ivalon Rajajääkärikomppaniaan tullut Lintula sanoi kuulleensa kovia juttuja Ivalon paikasta ja häntä kiehtoi palveluspaikkana juuri Ivalo, koska se on pohjoisin varusmiesyksikkö ja hän tiesi, että Ivalossa saa viettää paljon aikaa metsässä.
– Olen isän kanssa vaeltanut paljon Lapissa ja tottunut olemaan metsässä. Olin kuullut Ivalosta kaikennäköisiä tarinoita ja osa niistä oli totta ja osa ei, osittain tämä jopa ylitti odotukset, naurahti Lintula.
Luton Leukun mies tuumaili, että muutaman kerran rankat maastokeikat ottivat lujille ihan oikeasti.
– Vaikka eipä sillä, kyllä ne siivouspalvelutkin olivat aika rankkoja, mutta ne on rankkoja eri tavalla. kyllä se oikea suorittaminen tapahtuu metsässä. Siirtymiset olivat pitkiä, ne tapahtuivat painava rinkka selässä ja kovan paineen alla. Kyllähän se jää mieleen, kun suorittaa tehtävää, liikkuu ja yrittää samaan aikaan väistää vihollista. Loppusodassa taisi tulla valvottua lähes kolme vuorokautta putkeen.
Lintulan mukaan juuri valvominen on rankkaa maastoharjoituksissa. Lyhyet yöunet pistävät kropan koville ja lopulta on henkinen puolikin koetteilla.
– Täytyy vain nostaa leuka pystyyn ja painaa eteenpäin. Hyvällä kaverihengellä Ivalossa pärjää. Ilman hyvää ryhmähenkeä ei tulisi mitään. Myös hyvät johtajat ovat erittäin tärkeitä.
Lintula uskoi, että tulee vielä palaamaan Ivalon palvelusajan maisemiin.
– Aivan varmasti tulen vaeltamaan täällä Ivalon tuntumassa sekä tuolla aivan pohjoisessa. Ei tämä palvelusaika sammuttanut vaelluskipinää, päinvastoin. Ja ruuille täytyy antaa kiitos. Ruoka on todella hyvää ja käristyspäivät olivat aina kohokohtia. Käristyspäivä on neljän, tai viiden viikon välein sunnuntaina ja sitä kaikki odottavat, vakuutti Lintula.
