– Voit­te on­ni­tel­la it­se­än­ne. Siir­ryt­te re­ser­viin huip­pu­kou­lu­tuk­sen lä­pi­käy­nei­nä tie­dus­te­li­joi­na. La­pin ra­ja­var­ti­os­to ei vaa­li min­kään jouk­ko-osas­ton pe­rin­tei­tä, kos­ka olem­me it­se 100 vuot­ta van­ha jouk­ko-osas­to, joka vaa­lii omia pe­rin­tei­tään.

Näin to­te­si La­pin ra­ja­var­ti­os­ton ko­men­ta­ja, evers­ti Jari Tolp­pa­nen ko­tiu­tu­vil­le va­rus­mie­hil­le pi­tä­mäs­sään pu­hees­sa Iva­lon ra­ja­jää­kä­ri­komp­pa­ni­as­sa. Hän muis­tut­ti, kuin­ka 79 vuot­ta sit­ten käy­tiin tal­vi­so­dan ai­ka­na Män­ty­vaa­ras­sa an­ka­ra tais­te­lu, jos­sa Eril­li­nen pa­tal­joo­na 17. run­ko­na oli­vat Sal­lan ra­ja­mie­het ja Itä-La­pin re­ser­vi­läi­set. Puna-ar­mei­jan pa­tal­joo­na pää­si se­lus­taan, mut­ta se lyö­tiin mies mies­tä vas­taan-tais­te­lus­sa.

– Täl­lai­sen jou­kon jat­ku­mo­na te olet­te. Me toi­vom­me, et­tei tuol­lai­siin ti­lan­tei­siin kos­kaan jou­du­ta. On myös niin, et­tä kun va­rau­tuu pa­him­paan, niin ei jou­du yl­lä­te­tyk­si. Teis­tä on tul­lut so­ta­kel­poi­nen jouk­ko ja olet­te op­pi­neet voit­ta­maan vas­toin­käy­mi­siä. Näis­tä ko­ke­muk­sis­ta on teil­le hyö­tyä myös, kun jou­dut­te ot­ta­maan vas­tuu­ta Suo­men ra­ken­ta­mi­ses­ta. Mi­nun ikä­luok­ka­ni vas­taa­vas­ti al­kaa siir­tyä hil­jal­leen kat­so­mon puo­lel­le, sa­noi ko­men­ta­ja Tolp­pa­nen.

Villasukat kummipojille

Ou­lun so­ti­las­ko­tiyh­dis­tys lah­joit­ti ko­tiut­ta­mis­juh­las­sa Ra­jan vä­reil­lä ku­do­tut vil­la­su­kat jo­kai­sel­le ko­tiu­tu­val­le va­rus­mie­hil­le. Ou­lun so­ti­las­ko­tiyh­dis­tyk­sen va­ra­pu­heen­joh­ta­ja Ii­na Tuo­me­la ker­toi, et­tä Iva­lon Ra­jan po­jat ovat Ou­lun so­ti­las­ko­tiyh­dis­tyk­sen kum­mi­poi­kia.

– Teil­lä on 185 läm­min­sy­dä­mis­tä kum­mi­tä­tiä. Ou­lus­ta lak­kau­tet­tiin va­rus­kun­ta 20 vuot­ta sit­ten, mut­ta mei­dän toi­min­ta jat­kuu näin kum­mi­toi­min­nan kaut­ta. Au­tam­me Iva­lon ra­ja­so­ti­las­ko­tia han­kin­nois­sa, jois­ta yk­si on Iva­loon han­kit­tu bil­jar­di­pöy­tä. Tänä vuon­na olem­me ku­to­neet 200 vil­la­suk­ka­pa­ria ja niil­le on var­mas­ti käyt­töä, kos­ka Suo­mes­sa on kyl­mää ym­pä­ri vuo­den, sa­noi Tuo­me­la.

– On vai­kut­ta­vaa ol­la mu­ka­na tei­dän juh­las­sa. Omal­ta koh­dal­ta­ni se joh­tuu var­mas­ti sii­tä­kin, et­tä vel­je­ni pal­ve­lee tääl­lä Iva­los­sa. Olem­me myös otet­tu­ja, et­tä mei­dät on tän­ne kut­sut­tu. Ei­len osal­lis­tuim­me va­rus­mies­ten Kau­neim­mat jou­lu­lau­lut-ta­pah­tu­maan ja saim­me kuul­la, mi­ten va­rus­mies­ten kuo­ro lau­loi Ve­te­raa­nin il­ta­huu­don. Te lau­loit­te sen ko­me­as­ti ja vie­lä­pä mo­ni­ää­ni­ses­ti. Olit­te teh­neet töi­tä lau­lun eteen ja tai­dam­me kuul­la sa­man kuo­ro­e­si­tyk­sen vie­lä tä­nään tääl­lä ko­tiut­ta­mis­juh­las­sa, ker­toi va­ra­pu­heen­joh­ta­ja Tuo­me­la.

Iso porukka hitsautui yhteen

– Tu­lin tän­ne se­ka­lai­seen po­ruk­kaan pe­lon­se­kai­sin tun­tein. Iva­lon käy­neet ka­ve­rit oli­vat pe­lo­tel­leet pak­ka­sil­la ja Laa­na­jär­vel­lä. Kun en­sim­mäi­se­nä aa­mu­na he­rä­si pun­kas­sa, niin tun­tui kuin oli­si jou­tu­nut toi­seen ulot­tu­vuu­teen. Heti en­si­het­kes­tä läh­tien oli kii­re. Joka paik­kaan oli kii­re, ku­vai­li al­ku­a­jan pal­ve­lus­ko­ke­muk­si­aan va­rus­mie­hen pu­heen pi­tä­nyt, Ra­ja­var­ti­o­lai­tok­sen sis­si­ris­til­lä pal­kit­tu vän­rik­ki Ee­tu Ja­na­tui­nen.

Hän sa­noi ison ja se­ka­lai­sen po­ru­kan hit­sau­tu­neen hil­jal­leen tii­viis­ti yh­teen. Päi­vät ku­lui­vat no­pe­as­ti ja kou­lu­tus oli huip­pu­luok­kaa. Mo­nen­lais­ta va­li­tus­ta­kin pal­ve­lu­sai­kaan mah­tui, mut­ta komp­pa­ni­an ruu­as­ta ei ku­kaan va­lit­ta­nut kos­kaan. Po­ruk­ka oli ai­na kel­lo 10.45 ruo­ka­lan edes­sä ”kie­li pit­käl­lä” odot­ta­mas­sa mitä tä­nään syö­täi­siin.

– Kun sot­kun ovet au­ke­ni, niin sot­ku täyt­tyi heti va­rus­mie­his­tä. Päi­vä­ra­hat me­ni­vät vii­kon­lop­pui­sin munk­kei­hin ja Bil­lys-pit­soi­hin. Maas­tos­sa mei­dän ra­jo­ja on to­del­la ko­e­tel­tu, mut­ta kai­kes­ta sel­vit­tiin. Meil­lä oli te­ke­mi­sen halu ja ka­ve­rit tsemp­pa­si­vat toi­si­aan. Meis­tä tuli lä­hes vel­jiä pal­ve­luk­sen ai­ka­na, ker­toi met­sä­ta­lou­sin­si­nöö­rin opin­to­jen pa­riin Ro­va­nie­mel­le pa­laa­va Ja­na­tui­nen.

Luton Leuku-palkittua kiiteltiin

Yli-Iis­tä ko­toi­sin ole­va yli­ra­ja­jää­kä­ri Iik­ka Mä­ke­lä pal­kit­tiin saa­pu­mi­se­rän­sä par­haa­na Lu­ton Leu­ku-pal­kin­nol­la. Kak­ku­kah­vi­pöy­däs­sä ko­tiut­ta­mis­juh­las­sa Mä­ke­län ym­pä­ril­lä is­tu­neet va­rus­mies­to­ve­rit va­kuut­ti­vat, et­tä Lu­ton leu­ku meni oi­ke­al­le hen­ki­löl­le.

– Mä­ke­lä on komp­pa­ni­an ko­vin, mut­ta pa­ras­ta hä­nes­sä on asen­ne. Mä­ke­lä ei iki­nä mö­kö­tä ja hän kan­nus­taa mui­ta, ke­hut­tiin Mä­ke­lää kah­vi­pöy­däs­sä.

Iik­ka Mä­ke­lä puo­les­taan ke­hui ra­ja­jää­kä­ri­komp­pa­ni­an kou­lut­ta­jia.

– Huip­pu­po­ruk­kaa. Ei­kä heis­tä ku­kaan si­mah­ta­nut, vaik­ka si­tä­kin kyl­lä yri­tet­tiin, hän nau­rah­ti.

– Pal­ve­lu­sai­kaan mah­tui tosi ko­via har­joi­tuk­sia, mut­ta sel­lai­sel­la mus­tal­la huu­mo­ril­la kai­kes­ta sel­vit­tiin. Tiu­kan pai­kan tul­len vä­hän vit­sail­tiin ja mei­tä loh­dut­ti maas­tos­sa tie­to sii­tä, et­tä ka­sar­mil­le­han tääl­tä en­nen pit­kää pää­see. Sil­loin kun olim­me ka­sar­mil­la, niin ei­pä sil­loin­kaan hir­ve­äs­ti si­sä­ti­lois­sa ol­tu, vaan sil­loin­kin ol­tiin ka­sar­min lä­hi­a­lu­eel­la. Unet­to­muus ei kos­kaan vai­van­nut. Kun pää­si punk­kaan, niin uni tuli heti, ker­toi­vat ali­ker­san­tit Da­niel Mag­ga ja Juu­so Fo­fo­noff.

– Olen tyy­ty­väi­nen, et­tä kun­to kes­ti ja pal­ve­lus on ta­ka­na. Sain puo­len vuo­den ran­kan kou­lu­tuk­sen. Kun pak­ka­si rin­kan täy­teen ja pis­ti sen sel­kään, niin rink­ka näyt­ti sa­man­ko­koi­sel­ta kuin minä, hy­myi­li iva­lo­lai­nen ra­ja­jää­kä­ri Sa­mu­el Pek­ka­la.

Isä Rau­no Pie­ta­ri­nen ke­hot­ti ko­tiu­tu­via va­rus­mie­hiä py­sy­mään mie­hi­nä jat­kos­sa­kin.

– Ol­kaa suo­ma­lai­sia mie­hiä. Ol­kaa hy­viä isiä, ol­kaa hy­viä mie­hiä. Pi­tä­kää oi­ke­aa mie­huul­li­suut­ta kun­ni­as­sa, eväs­ti isä Rau­no.

Teks­ti: Jaak­ko Pel­to­maa
Ku­vat: Vil­le Vaa­ra­la