Verk­ko on ol­lut jään al­la pyyn­nis­sä maa­nan­tais­ta maa­nan­tai­hin, jo­ten ka­lal­la on ol­lut ai­kaa et­siy­tyä ver­kon sil­miin ihan kii­tet­tä­väs­ti. Erk­ki nos­te­lee rus­ke­ak­si li­mot­tu­nut­ta verk­koa avan­nos­ta ko­ke­nein ot­tein. Hän päi­vit­te­lee ver­kon li­kai­suut­ta, mut­ta sa­noo, et­tä ym­mär­tää­hän tuon, kun vir­taa­vas­sa jo­es­sa verk­ko her­käs­ti li­mot­tuu.

Ke­vä­tau­rin­ko pais­te­lee ja läm­mit­tää mu­ka­vas­ti. Erk­ki kis­koo verk­koa ylös, mut­ta ka­laa ei näy ja pian on verk­ko nos­tet­tu jään pääl­le. Täl­lä ker­taa jäim­me kup­so­til­le, sil­lä verk­ko on to­si­aan ka­lois­ta tyh­jä.

– Hy­vin­hän teil­lä tätä ka­laa on tul­lut­kin tä­hän as­ti. Täm­möis­tä­hän se on verk­ko­mie­hen hom­ma, et­tä vä­lil­lä tu­lee ve­si­pe­rä, tuu­mai­lee Erk­ki hy­vän­tuu­li­ses­ti.

Erk­ki kat­se­lee li­kais­ta verk­ko­am­me, ei­kä mal­ta ol­la sitä vä­hän pe­se­mät­tä avan­nos­sa. Hän hul­jut­te­lee sitä ko­ke­nein ot­tein ja suu­rim­mat ra­vat tip­pu­vat­kin ve­teen.

– On se nyt vä­hän puh­taam­pi. Lai­te­taan­pa sin­ne tuo pul­kas­sa ole­va täy­sin puh­das verk­ko, niin kyl­lä sii­hen nyt ka­laa tu­lee. Ka­la­mie­hen ka­len­te­ri­kin ker­too, et­tä juu­ri nyt pi­täi­si ka­lan liik­kua, hän sa­noo.

Erk­ki Han­no­la on tal­ven mit­taan syö­nyt El­san kans­sa ka­laa ihan kii­tet­tä­väs­ti. Elä­ke­päi­vil­lä tu­lee ka­las­tel­tua vuo­den ym­pä­ri ja kun verk­koon ai­na jo­ku­nen kala tart­tuu, niin ka­laa löy­tyy ai­na pa­kas­tees­ta. Hy­viä ver­kot­te­lu­ka­ve­rei­ta Er­kil­lä on muu­ta­ma ja yk­si heis­tä on Jar­mo Vaa­ra­la, en­ti­nen Iva­lon R-ki­os­kin pi­tä­jä ja ny­kyi­nen mat­kai­lu­työn­te­ki­jä, toi­mit­ta­ja Vil­le Vaa­ra­lan isä.

– Olen tä­män Vil­len tun­te­nut jo sii­tä kun se oli pol­ven­kor­kui­nen. Vil­le on ai­na ol­lut to­pak­ka poi­ka, sa­noo Erk­ki.

Hän nau­rah­taa, et­tä nyt ke­vään kor­val­la hän on yrit­tä­nyt ja­el­la pa­kas­tees­ta ka­lo­ja vä­hän pois­kin, kun näyt­tää, et­tei se muu­ten tyh­je­ne.

– Olen kyl­lä ai­ka kova ka­lan­syö­jä, mut­ta ei sitä jat­ku­vas­ti viit­si syö­dä si­tä­kään. Tämä verk­ko­jen lait­to­han on mei­kä­läi­sel­le tul­lut enem­män­kin elä­ke­päi­vien har­ras­tuk­se­na. Sa­non suo­raan, et­tei se sitä sil­loin nuo­rem­pa­na eh­ti­nyt pa­hem­min ka­las­tel­la. Si­tä­hän oli ol­ta­va sil­loin työn syr­jäs­sä kiin­ni. Kä­vin mo­nes­ti py­hä­a­jat töis­sä ja lau­an­tai­han oli sii­hen ai­kaan työ­päi­vä yleen­sä­kin mel­kein kai­kil­le.

Matikan maksa on herkkua

Erk­ki sa­noo, et­tä Mar­ti­nin Jus­sil­ta hän sai ko­mei­ta ja iso­ja ma­ti­koi­ta. Ma­ti­koil­la oli hy­vät mak­sat, jot­ka sai­vat kie­hua ma­de­kei­ton se­as­sa.

– Ma­ti­kas­ta tu­lee mah­ta­va ka­la­sop­pa. On­nek­si sain Jus­sil­ta ma­ti­koi­ta, kun minä olen nyt saa­nut vain pie­niä ma­ti­koi­ta, ei­kä mi­tät­tö­män ko­koi­sil­la ma­ti­koil­la tee mi­tään. Ja kaik­ki kala on meil­le syö­tä­vää. Kyl­lä hau­ki me­nee sii­nä mis­sä tai­men­kin.

Kun van­ha verk­ko on otet­tu pois ja uu­si lai­tet­tu ti­lal­le, läh­dem­me ve­tä­mään ah­ki­o­ta Iva­lon K-Mar­ke­tin park­ki­pai­kal­le. Van­han lii­ton mie­he­nä Erk­ki on tot­tu­nut työn­te­koon ja ot­ta­maan ti­lan­teen hal­tuun. Niin­pä huo­maam­me­kin Vaa­ra­lan kans­sa, et­tä Erk­ki­hän sitä ah­ki­o­ta kis­koo pe­räs­sään koh­ti park­ki­paik­kaa ja me kä­ve­lem­me Vaa­ra­lan kans­sa tyh­jin kä­sin.

Vä­hän po­li­tiik­kaa­kin pu­hu­taan, kun kä­ve­lem­me koh­ti park­ki­paik­kaa. Erk­ki ei an­na va­rauk­se­ton­ta tu­kea hal­li­tuk­sel­le. Hän kai­pai­si ko­ke­mus­ta. Hän ei kä­si­tä, mik­si ko­ke­muk­sel­le ei ny­ky­po­li­tii­kas­sa an­ne­ta mi­tään ar­voa. Nuo­ri­a­kin tar­vi­taan, mut­ta ko­ke­neil­ta­han nuo­ri saa op­pia.

– Vih­re­ät var­sin­kin ovat lyö­mäs­sä joka lap­puun ni­men­sä, ei sii­nä kat­so­ta, mitä se syr­jä­seu­duil­le ja kan­sal­le ai­heut­taa. Mei­tä ah­dis­tel­laan ve­roil­la, omaa tur­ve­tuo­tan­toa aje­taan alas ja joka työ­pai­kan ne vain oli­si­vat tu­ho­a­mas­sa. Ja pie­nen Suo­men täy­tyi­si ol­la mak­sa­mas­sa ja put­saa­mas­sa koko maa­il­man il­mas­toa, Erk­ki hy­mäh­te­lee.

Pre­si­dent­ti Sau­li Nii­nis­tö on muu­ta­man ker­ran yrit­tä­nyt jy­räh­tää, mut­ta ei­hän pre­si­den­til­lä ole mi­tään val­taa, kun se an­net­tiin Mau­no Koi­vis­ton pre­si­dent­ti­kau­del­la pois.

– Manu-par­ka an­toi pre­si­dent­ti­nä ai­van lii­an pal­jon val­taa pois ja se val­ta siir­tyi iäk­si pois tu­le­vil­ta­kin pre­si­den­teil­tä. Sit­ten van­hoil­la päi­vil­lään Koi­vis­to mie­his­tyi ja al­koi it­se­kin ih­me­tel­lä, et­tä kyl­lä­pä se oli paha temp­pu, kun tuli an­net­tua lii­kaa pois sitä pre­si­den­tin val­taa, sa­noo Erk­ki Han­no­la.

Jaak­ko Pel­to­maa