Paikallisuutiset

Inarin Luonnonystävien vaalipaneeli

Ilmastonmuutos otettiin vakavasti ja Catch and release-kalastus haluttiin kieltää

Inarin Luonnonystävien vaalipaneelissa ei syntynyt kiistaa juuri mistään. Kaikki ehdokkaat ottivat vakavasti ilmastonmuutoksen ja esittivät lääkkeitä sen torjuntaan. Paras yksimielisyys syntyi Catch and release-kalastuksesta eli Pyydystä ja päästä-kalastuksesta, jonka kaikki eduskuntavaaliehdokkaat olisivat valmiita kieltämään. Kaikki olivat sitä mieltä, että kalastaminen tapahtuu tarpeeseen ja ruuan hankinnan vuoksi, eikä kala, villi luontokappale, saa olla ihmisen leikkikalu.

Paneelikeskustelun puheenjohtaja Ilkka Roininen kyseli millaisia terveisiä ehdokkaat haluavat lähettää ilmastonmuutosskeptikoille. Keskustan kansanedustajaehdokas Mikko Kärnän lyhyet terveiset kuuluivat, että herätkää todellisuuteen.

– Lukion vaalipaneelissa eräs perussuomalaisten ehdokas esitti, että ilmastonmuutos ei ole totta ja ihmisellä ei ole tässä vaikutusta. Tuommoiset väitteet ovat vaarallisia, jos lähdetään kieltämään ilmastonmuutoksen olemassaolo, lisäsi Kärnä.

Ilmastonmuutoksen torjumisen ehdokkaat ottivat vakavasti, samoin kuin sen, että hiilijalanjälkeä täytyy pienentää. Puheenjohtaja Roininen kysyi, ovatko ehdokkaat samaa mieltä kuin eduskuntatyön jättävä veteraanikansanedustaja Pertti Salolainen , joka eräässä haastattelussaan totesi Suomen eduskunnan epäonnistuneen kaikkein eniten ympäristöön ja luonnonsuojeluun liittyvissä kysymyksissä.

– En voi mitenkään yhtyä Salolaisen arvioihin. Onhan Suomessa hoidettu ympäristöasiat pääsääntöisesti hyvin. Olemme monessa asiassa edelläkävijöitä. Yksi merkittävä teko on se, että Suomi luopuu kivihiilen käytöstä vuoteen 2029 mennessä. Se on merkittävä ilmastoteko, sanoi Kärnä.

SDP:n kansanedustajaehdokas Anni Koivisto totesi, että Suomi on toki pieni maa ja tuottaa vain pienen osan maailman päästöistä. Samalla Suomessa on kuitenkin henkeä kohti älyttömän korkeat päästöt, mikä tarkoittaa Koiviston mukaan sitä, että Suomi ei voi olla sormi pystyssä neuvomassa muuta maailmaa, vaan omissakin asioissa riittää kehitettävää.

Kristillisdemokraattien ehdokas Kitti Kumpulainen nosti esille kulutuksen vähentämisen.

– Sitä kauttahan isoja muutoksia saadaan aikaan, että saadaan ensin vähennettyä oikeasti kulutusta. Minua hämmästyttää esimerkiksi sähköautoihin liittyvä keskustelu, jossa pääteemana näyttää olevan se, että miten kaikki saavat ostettua uudet sähköautot. Eihän näin voida toimia, että kulutetaan luonnonvaroja edelleen ja nyt siihen tarkoitukseen, että kehitetään sähköautoja. Lähtökohdan pitäisi paremminkin olla se, että kuka voi luopua autostaan? He jotka ovat julkisen liikenteen äärellä, voivatko he luopua autoistaan?, kysyi Kumpulainen.

Oletko pienentänyt hiilijalanjälkeäsi?

Kaikki ehdokkaat kertoivat pyrkineensä omassa elämässään ilmastoystävällisiin tekoihin ja hiilijalanjäljen pienentämiseen. Kitti Kumpulainen kertoi asuvansa mahdollisimman pienesti, käyttävänsä luonnonmateriaalista tehtyjä vaatteita ja hän on yrittänyt lopettaa kertakäyttökuluttamisen. Hän muistutti samalla, että kun ilmastomuutoksen torjunnasta keskustellaan, niin kaikki ei voi lähteä siitä, että kaiken maksavat yksittäiset kotitaloudet.

– Se on väärä suunta, että lähdetään kiristämään kotitalouksien elämää, koska ei siellä aina edes ole mistä ottaa. Ei kaikilla ole tässä maassa se tilanne, että he edes voivat miettiä, että mistä minä vähentäisin kulutusta. Meillä on paljon köyhyyttä ja taloudellista eriarvoisuutta. Meillä on erityisesti lapsiperheköyhyyttä sekä yksin asuvien köyhyyttä. Köyhyys on jopa invalidisoivaa pahimmillaan, sanoi Kumpulainen.

Anni Koivisto kertoi, ettei ole ostanut lihaa kaupasta enää aikoihin ja hänen ruokapöydästään löytyy paljon kasviksia, poroa sekä lohta, tai muuta alueen lähiruokaa.

– Vaatteita hankin pääsääntöisesti käytettynä. En muista, koska olisin viimeksi ostanut jotain kaupasta uutena. Pienituloisten ei ole kuitenkaan aina helppoa ostaa ilmastolle ystävällisiä tuotteita. Kaupassa ilmastoystävälliset tuotteet eivät ole aina niitä edullisempia, joten tarvitaan sellaisia ratkaisuja, että pienituloisetkin voivat niitä ostaa, hän sanoi.

Kokoomuksen ehdokas Tanja Sanila kertoi ottaneensa hiilijalanjäljen huomioon muun muassa talonsa rakentamisessa, joka lämpenee maalämmöllä. Poronhoitajana hän on miettinyt hankkimansa rehun laatua ja ympäristöystävällisyyttä ja päätynyt kuivattuun heinään aiv-rehun ja rehunappuloiden sijasta.

Vihreiden ehdokas Maire Puikko sanoi ottaneensa kotonaan käyttöön uusiutuvat energiamuodot, tuulivoiman ja aurinkoenergian. Hän on sijoittanut ilmasto-osakkeisiin, jotta ilmastoasioita eteenpäin vievillä yrityksillä on rahasto, jonka turvin tehdä tutkimustoimintaa.

– Asun 75 kilometrin päässä Ivalosta. Joudun ajamaan autolla aika paljon kokouksiin ja tapahtumiin. Olen toisaalta lohduttanut itseäni sillä ajatuksella, että minulla ei ole lapsia. Hiilijalanjälkeni on siltä osin pienempi.

Mikko Kärnä kertoi elävänsä niin luonnonmukaista elämää kuin se on yleensä on mahdollista. Taloa lämmitetään oman metsän puilla ja ruokapöydässä on riistaa, kalaa, marjoja ja sieniä.

– Yleensäkin me pohjoisen ihmiset elämme varsin ilmastoystävällisesti. Tutkimustenkin mukaan pääkaupunkiseudulla asuvien hiilidioksidipäästöt ovat keskimäärin 30 prosenttia suuremmat kuin muualla Suomessa asuvien, hän muistutti.

Nuoria ei saa syyllistää

Puheenjohtaja Ilkka Roininen kyseli mitä mieltä ehdokkaat ovat nuorista, jotka ovat pitäneet ilmastoaktivismin puolesta mielenosoituksia. Yksi kuuluisuutta saanut nuori on 16-vuotias Greta Thunberg , joka lakkoilee ilmaston puolesta Ruotsin valtiopäivätalon edessä.

Tanja Sanila sanoi suoraan, että Thunbergille voisi antaa Nobelin rauhanpalkinnon. Hän piti hyvänä asiana sitä, että nuoret herättelevät vanhempia sukupolvia tekemään töitä vihreämmän ja paremman tulevaisuuden puolesta.

– Nuorten väkivallaton aktivismi on aina ilahduttavaa. Ei yksittäinen ilmastolakkoilupäivä haittaa ketään, mutta kunhan ei tule tavaksi, sanoi Mikko Kärnä.

Kitti Kumpulainen sanoi, että kuvien perusteella nuorten ilmastolakot olivat voimaannuttavia ja niistä välittyi myönteisen osallisuuden tunnelma.

–Toinen puoli on se, että nämä ovat suuria teemoja, oikeastaan maailmanlopun teemoja. Meillä aikuisilla on suuri vastuu siinä, että nuorten ahdistusta ei saa lisätä, eikä heille saa kaataa sellaista vastuuta jota he eivät voi kantaa. Näitä asioita minä mietin, kun lehtiotsikot kertovat muutenkin, että nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet.

Kumpulainen pohdiskeli, että nuorille pitää opettaa miten demokraattinen yhteiskunta toimii.

– Toivottavasti tämä aktiivisuus johtaa siihen, että heidän äänestyskäyttäytyminen vilkastuu. Kun heillä kerran on mielenkiintoa vaikuttaa, niin ruokitaan sitä mielenkiintoa viisaalla tavalla. Meillä ei ole vielä sellaista anarkiaa kuin jossain muualla, missä autoja poltetaan kaduilla ja yhteiskuntarauha järkkyy, hän sanoi.

Maire Puikon mukaan nuorten kannanotoista tulee täysin selväksi, että ilmastonmuutos huolettaa heitä.

– Poliitikkojen vastuulla on tehdä sellaisia päätöksiä, että muutoksia saadaan aikaan. Jäi mieleeni, kuinka yksi nuori kirjoitti tekstiviestipalstalle, että miksi opiskella, kun ei ole tulevaisuutta. Ei tällaiselle toivottomuudelle saa antaa valtaa, sanoi Puikko.

Inarijärven kansallispuistolle ”kyllä ja ”ei”

Inarijärven kansallispuisto jakoi ehdokkaiden mielipiteet. Maire Puikko sanoi, että ne uhkakuvat, mitä Inarissa on kansallispuiston suhteen, eivät ole todellisia. Inarijärven kansallispuistossa säilyisivät samat mahdollisuudet veneilyyn kuin nykyisinkin, eikä kalastusoikeuksiakaan kukaan ole viemässä.

– Olen allekirjoittanut adressin Inarijärven kansallispuiston puolesta. Toivottavasti siihen tulee kunnastakin ennen pitkää kannanotto, sanoi Kitti Kumpulainen.

Ilkka Roinisen mukaan Inarin Luonnonystävien aloite on ollut kunnassa valmistelussa 10 kuukautta, eikä vastausta ole vielä tullut.

Anni Koivisto ei halunnut utsjokisena ottaa kantaa Inarijärven puistoon, mutta hän toivoi, että aina kun uusia puistoja tai kaivoksia perustetaan, niin paikallisia asukkaita olisi kuultu niiden perustamisprosessissa.

– En kannata Inarijärven kansallispuistoa. Inarijärvi on pysynyt tähän päivään asti erämaisena järvenä ja sitä on suojeltu jo riittävästi. Aloite Inarijärven kansallispuistosta on tehty vähän jälkijunassa, sanoi Tanja Sanila.

Mikko Kärnä sanoi, että paikallisten tahtotilaa tulee kuulla, mutta hän arveli, että tällä hetkellä paikallisilta ei tahtotilaa löydy Inarijärven kansallispuiston perustamiseksi.

– Lapissa on huonoja kokemuksia puistojen perustamisesta. Meillä on sitä paitsi rahoitusvaje, jonka vuoksi ei nykyisiäkään puistoja voida pitää kunnossa.

Ehdokkailta kysyttiin mielipidettä myös Lapin matkailun kehittämiseen. Ilkka Roininen kysyi, miten matkailun ympäristöystävällisyyttä tulisi lisätä? Hän lähti kysymyksessään siitä, että matkailu sinänsä on tullut Lappiin jäädäkseen, koska se on nyt pohjoisen pääelinkeino.

– Matkailun ympäristöystävällisyyttä lisätään puurakentamisella ja edistämällä biokerosiinin käyttöönottoa lentoliikenteessä, sanoi Mikko Kärnä.

Anni Koiviston mukaan massaturismi ei sovi Lapin alueelle ja siitä täytyisi päästä laadukkaamman ja kestävämmän matkailun suuntaan. Hän muistutti, että Lappi on lappilaisten koti ja matkailua täytyy kehittää niin, että paikallisetkin viihtyvät omalla kotiseudullaan.

Tanja Sanila ehdotti, että matkailuyrittäjien verkostoitumisessakin olisi kehitettävää. Hän arveli, että nyt matkailu on paljon sitä, että jokainen puuhailee pienesti omiaan siellä ja täällä ja matkailu on turhan rönsyilevää.

Kitti Kumpulainen nosti esille lähiruuan, johon myös matkailu voisi panostaa, sillä läheltä tuotetun ruuan ympäristökuormitus on pieni. Hän sanoi jokamiehen oikeuksien kuuluvan suomalaisille, mutta oli valmis pohtimaan, kuuluvatko ne Suomessa liikkuville ulkomaisille matkailijoille, koska heille voisivat riittää selkeästi merkityt ja rakennetut retkeilypolut.

Pääsymaksut kansallispuistoihin eivät saaneet ehdokkailta kannatusta. Anni Koivisto sanoi, että ilmainen pääsy kansallispuistoihin auttaa ihmisiä pääsemään luontoon ja näkemään samalla miksi luonnon säilyminen on tärkeää. Maire Puikko vastusti myös pääsymaksua, mutta ei pitänyt pahana, jos kansallispuiston laavuilta löytyy ohjeet, kuinka retkeilijä voisi vaikkapa mobiililaitteella maksaa pienen vapaaehtoisen maksun käyttämistään polttopuista.

”Catch and release-kalastusta en hyväksy. Se ei ole hyväksyttävä urheilumuoto, sillä kalaa pyydetään vain ravinnoksi. Alamittaiset kutukalat täytyy tietenkin päästää irti. Kolttasaamelainen mummoni tosin aikoinaan opetti, että kun verkosta nousee ensimmäinen kala, niin juuri se päästetään irti. En tiedä oliko se sitten Catch and release-kalastusta”, naurahti Tanja Sanila.

Inarin yhteismetsä pattitilanteessa

Vesa Luhta kyseli ehdokkailta, miten Inarin yhteismetsän nykyinen pattitilanne voitaisiin ratkaista. Tilanne on Luhdan mukaan nyt se, että yksityismetsälain alainen yli kahden tuhannen hehtaarin alue on hakkuukiellossa.

Mikko Kärnä sanoi, että ratkaisu ei ole lainsäätäjien käsissä, mutta pattitilannetta pitäisi yrittää purkaa neuvotteluilla. Hän piti surkuhupaisana sitä, että nyt saamelainen metsäomistaja ei saa hyödyntää omia metsiään, koska hän saattaa sillä tavalla vaarantaa saamelaiskulttuurin.

Anni Koivisto sanoi, että on vaarallista syytellä alkuperäiskansaa tilanteesta (Mikko Kärnän välihuuto: en ole syyttänyt). Koivisto piti tilannetta erikoisena, johon tarvitaan neuvotteluja. Hän kertoi olevansa Inarin yhteismetsän jäsen, mutta hän ei tiedä mihin rahat menevät, onko hänellä vaikutusmahdollisuutta ja kuka näistä asioista yleensä päättää.

Myös Tanja Sanila oli sitä mieltä, että neuvotteluja tarvitaan ja neuvottelupöydän ääreen tarvitaan myös Saamelaiskäräjät puunostajien ja yhteismetsän lisäksi. Sanila ymmärsi poronhoidon huolen, mutta ymmärsi myös sen, että hakkuukiellolla vastaavasti viedään toimeentuloa monilta perheiltä. Hän piti valitettavana nykyisenkaltaista vastakkainasettelua.

Maire Puikko arveli, että asia voisi ratketa myös vaihtokaupalla. Valtio voisi vaihtaa yhteismetsän alueen päikseen metsätalouskäytössä olevien alueiden kanssa.

Mikko Kärnä suhtautui epäilleen ajatukseen, että valtio lunastaisi hakkuukiellossa olevan alueen.

–Ei valtio ainakaan voi sosialisoida yksityismetsää. Jos valtio sen alueen lunastaa, niin se menee metsätalouskäyttöön, näinhän se on suunniteltu, eikä ajatus suojelusta kävisi toteen, epäili Kärnä.

– Kinkkinen tilanne. En ole asiaan kovin hyvin perehtynyt, mutta yksityisestä omaisuudestahan tässä on kyse. Jos sitä ei voi käyttää omaksi hyödykseen, niin kompensaatiota on hyvä olla, sanoi Kitti Kumpulainen .